Kasvata itse siemenestä – näin onnistut taimien esikasvatuksessa

Suvullisessa kehittymisessä eli siemenen kehittymiseen tarvitaan aina pölytys ja hedelmöitys. Näin uudessa kasviyksilössä on molempien vanhempien perintötekijöitä uutena yhdistelmänä – eli siemenistä kasvaneet kasvit eivät ole täysin toistensa kaltaisia. Vain risteytysjalostuksella tuotetut F1-siemenet ovat perimältään identtisiä. Niissä kasvin hyviä ominaisuuksia on yleensä pystytty varmistamaan ja vahvistamaan.

Vettä saadessaan kuivunut siemen imee kosteutta ja turpoaminen alkaa. Kaikki siemenet turpoavat, kun vesi tunkeutuu kuivan siemenkuoren läpi siemenen sisälle ja rikkoo sen. Turvonnut alkio alkaa erittää gibberelliiniä (vain elävissä siemenissä), joka johtaa varastoravintoa hajottavien entsyymien erittymiseen. Pilkottu varastoravinto (sokerit, aminohapot jne.) siirtyy alkion kasvusolukkoon ja mahdollistaa kasvun.

Vettä tarvitaan edelleen runsaasti, jotta solujen laajentumiseen tarvittava nestejännitys saavutetaan. Toisaalta liika kosteus saattaa estää siemenen hapen saannin ja täten estää itämisen.

Kolmas tärkeä tekijä on riittävä lämpötila. Eri kasvilajien itämislämpötilat vaihtelevat suuresti, ja monet kasvit itävät nopeimmin, kun yölämpötila on 10–15 astetta päivälämpötilaa alempi.

Taimien esikasvatus hallituissa olosuhteissa ikkunalaudalla, kasvihuoneessa tai kasvilavassa on usein varmin menetelmä, kun kyseessä on monivuotiset tai pitkän kasvukauden vaativat yksivuotiset kasvit. Itäminen on tasaisempaa ja varmempaa, eikä siemeniä mene hukkaan.

Kylvömulta

Kasvualustaksi käytetään erityistä kylvö- ja taimimultaa tai hiekkapitoista kaktusmultaa. Ne ovat puhtaita, tarpeeksi läpäiseviä, sopivia pH-arvoltaan ja ravinnetasoltaan.

Myöhemmin taimet koulitaan joko kylvö- ja taimimultaan tai kasvuturpeeseen. Kylvöastiaksi käy vaikka kukkaruukku, laatikko tai pienoiskasvihuone. Astian pohjassa on hyvä olla reikä, josta liika vesi pääsee valumaan pois.

Kylvä riittävän harvaan, peitä tarvittaessa

Multa kastellaan hyvin, ja pinta tasoitetaan. Siemenet voidaan kylvää ripotellen riveihin, hajakylvönä tai yksitellen (isommat siemenet). Kylvä harvaan, jotta juuret eivät kietoudu heti toisiinsa. Nyrkkisääntönä on, että siementen päälle tulee vain siemenen koon verran multaa, hiekkaa tai vermikuliittia. Pieniä siemeniä ei aina peitetä ollenkaan. Astian kanneksi on hyvä laittaa muovia tai lasilevy. Kanteen tiivistyvä vesi poistetaan aika ajoin. Astian voi myös laittaa muovipussiin, joka suljetaan ja johon tehdään ilmareikiä. Jotkut siemenet itävät pimeässä (esim. kurpitsa), joten kylvöksen peitoksi voi laittaa vaikka sanomalehden.

Kastelu

Kylvöstä kastellaan tarvittaessa. Tässä pitää olla huolellinen ja muistaa, että tasainen kosteus on hyvin tärkeää, sillä kunnolla kuivahtamaan päässyt kylvös voi olla täysin pilalla. Liiallinen kastelu taas voi mädännyttää siemenet tai tukahduttaa taimien juuret.

Lämpötila

Sopiva idätyslämpötila on yleensä noin 20 astetta. Lämpötila ei saisi vaihdella kovasti. Kun siemenet ovat itäneet, lämpötilaa lasketaan. ja kansi poistetaan vähitellen.

Valo

Itämisen jälkeen on tärkeää, että valo on riittävää. Taimilaatikoita pidetään valoisassa paikassa, ei kuitenkaan suorassa auringonvalossa. Taimen hontelon kasvun yleisin aiheuttaja on nimen omaan valon liian vähäinen määrä. Tammi-helmikuussa luonnonvalo ei vielä edes riitä pikkutaimille, joten tarvitaan lisävaloa, kuten loisteputki tai kasvivalo.

Kouliminen

Kun taimet ovat tarpeeksi suuria käsiteltäviksi, yleensä silloin kun sirkkalehtien lisäksi on ensimmäinen kasvulehtipari auennut, ne koulitaan eli siirretään väljempään, jotta ne saavat kasvutilaa ja voivat kasvaa tukeviksi. Kasvualustaksi sopii hieman lannoitettu taimimulta.

Taimet voidaan koulia erillisiin pikkuruukkuihin tai esimerkiksi 5 sentin välein laatikkoon, istutus hieman aikaisempaa syvemmälle. Ruukuissa oltava pohjassa reikä, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tarpeen mukaan taimet koulitaan suurempiin ruukkuihin vielä toisen kerran.

Hitaasti ja epätasaisesti itävät siemenet koulitaan yksitellen sitä mukaa kun ovat itäneet.

Lannoitus

Lannoitus aloitetaan vasta, kun sirkkataimet ovat kunnolla näkyvissä, yleensä noin kahden viikon kuluttua koulinnasta. Tässä vaiheessa siemenen ja sirkkalehtien tuottamat omat ravintoaineet on yleensä käytetty loppuun. Lannoite on parasta antaa joka kastelun yhteydessä mietona liuoksena.

• Typen puute ilmenee vaaleana värinä ja heikkona kasvuna eli typpeä tarvitaan uusien solujen kasvuun.
• Fosforin puute näkyy punertavana värinä. Fosforia tarvitaan kukkien ja siementen solukasvuun.
• Kaliumin puute aiheuttaa lehtien reunojen ja kärkien kellastumista tai ruskettumista ja tavallista heikompaa nestejännitystä. Kaliumia tarvitaan solukkojen lujittumiseen ja talvenkeston lisäämiseen.

Valmiissa lannoitteissa on yleensä hyvät suhteet muita tarvittavia hivenravinteita.

Karaiseminen

Kun hallojen vaara on ohi, taimet voidaan istuttaa ulos. Monivuotiset kasvit voidaan myös kasvattaa kesällä ruukuissa, ja istuttaa syksyllä kasvupaikalle. Ennen ulosistuttamista sisällä kasvatettuja taimia tulee karaista eli totuttaa vähitellen ulkoilmaan: niitä pidetään muutaman vuorokauden ajan päivisin ulkona.

Suoraan avomaalle kylvö sopii lähinnä yksivuotisille kasveille ja vihanneksille. Avomaalle kylväminen on huomattavasti helpompaa kuin esikasvatus monine vaiheineen. Maa kannattaa ehdottomasti valmistaa kunnolla kylvöä varten: maasta poistetaan rikkaruohot, monivuotisten rikkaruohojen juuret, kivet ym. Maan pinta tasoitetaan ja siihen tehdään vaot sopivin välein. Vaot kastellaan ennen kylvöä.

Kylvä riittävän harvaan

Siemenet kylvetään vakoihin, isot siemenet yksitellen, pienet esim. siemenpussista karistaen, tarpeeksi harvaan. Vaot peitetään ja maa tiivistetään kevyesti. Pitkän poutakauden sattuessa maata kastellaan. Rivien välit harataan tarvittaessa. Rikkaruohot kitketään käsin.

Harvennus

Kun taimet ovat helposti käsiteltävän kokoisia, niitä harvennetaan (eri kasvien kasvutavat huomioiden) käsin. Puutteellinen harvennus aiheuttaa honteloita taimia, jolloin sato sekä kukinta kärsivät.

Tavallisimmat siementen erikoiskäsittelyt ovat liotus ja kylmäkäsittely.

Liotuksella on kaksi hyvää vaikutusta. Liotus pehmentää siemenen kuorta ja poistaa luonnollisen itämisen estoaineen. Siemeniä liotetaan haaleassa vedessä korkeintaan 24 tuntia.

Kylmäkäsittelyllä (hiekkaamisella, stratifioinnilla) pehmennetään siemenkuorta ja katkaistaan siementen lepokausi, jotta siemen voi itää. Useille monivuotisille kasveille kylmäkäsittely on eduksi, harvoille haitaksi. Vaadittu kylmä ja kostea kausi voidaan saavuttaa ulkokäsittelyllä tai keinotekoisesti, esimerkiksi jääkaapissa tai kylmässä (-4...+4 astetta) kellarissa. Käsittelyaika on loka-helmikuu. Kylmäkäsittelyä vaativat yleensä puiden ja pensaiden siemenet.

Kylmäkäsittely ulkona

Siemenet kylvetään normaalisti astiaan, joka peitetään ja asetetaan ulos suojaisaan paikkaan. Multa ei saa päästä kuivumaan kokonaan. Keväällä astiat voi nostaa ikkunalaudalle tai kasvihuoneeseen. Siementen itäessä ne koulitaan normaalisti.

Kylmäkäsittely jääkaapissa

Isot siemenet voidaan myös sekoittaa muovipussiin kosteaan hiekkaan, vermikuliittiin tai turpeeseen. Ensin pussia pidetään muutamia päiviä huoneenlämmössä, että siemenet kostuvat kunnolla. Sitten pussi siirretään jääkaappiin vaadituksi ajaksi, yleissääntönä 5–8 viikkoa. Pussia ravistellaan kerran viikossa, samalla siemenet tarkistetaan. Jos siemenet alkavat itää, käsittely keskeytetään. Kylmäkäsittelyn jälkeen siemenet kylvetään normaalisti.

Kylmäkäsittelyn voi uusia, jos siemenet eivät idä ensimmäisen kylmäkäsittelyn jälkeen. Hyvin hitaasti itävät siemenet, esimerkiksi jouluruusu ja useat liljat, on ehkä paras kylvää maahan suojattuun paikkaan ja antaa niiden olla maassa kunnes ne itävät, parhaimmillaan jopa 1–2 vuotta. Ei siis kannata luovuttaa liian aikaisin, joskus siemenen herääminen voi kestää kauan.

On tärkeää aloittaa esikasvatus oikeaan aikaan. Liian aikaisin kylvetyistä taimista tulee helposti honteloita ja/tai liian isoja. Jos kylvetään liian myöhään, sato tai kukinnan alkaminen myöhästyy. Mieluummin kuitenkin myöhemmin kuin liian aikaisin.

Kylvöaika riippuu tietysti myös asuinpaikasta, ja mahdollisuudesta hyödyntää kasvihuonetta tai -lavaa. Useimmat koristekasvit voidaan istuttaa ulos vasta hallaöiden loputtua. Vihanneksista kaalit ja sipulit kestävät jonkin verran kylmää.

Kuivassa ja viileässä (huoneenlämpöisessä) ja mahdollisimman hapettomassa paikassa eli tiiviisti pakattuna. Siementen keskimääräinen säilymisaika on 2-4 vuotta, mutta se vaihtelee lajeittain (kurkku 6–7 v., tilli n. 2 v.). Siemenpusseissa on merkinnät myyntiajasta, foliopakatut siemenet säilyvät avaamattomina kauemminkin.