Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on happaman herkullinen ja monikäyttöinen luonnonmarja
Puolukan punainen, syötävä pohjusmarja on kypsä syyskuun aikana. (Kuva: Pixabay)
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) ja kanervakasvien heimoon kuuluva, 10‒40 cm korkea, ainavihanta varpu. Puolukka kasvaa laajalla alueella pohjoista pallonpuoliskoa.
Puolukka kukkii keväällä ja kypsyy syksyllä – arvostettu luonnonmarja metsän siimeksessä
Puolukalla on ikivihreät, suipot lehdet; ne ovat 10–25 mm pitkät. Puolukan lehtien elinikä on noin 2–4 vuotta ja se kasvattaa keväisin vain noin kymmenen uutta lehteä. Puolukan kukkiminen ajoittuu yleensä touko-kesäkuun (heinäkuun) tienoille – joskus elo-syyskuussa saattaa ilmaantua jälkikukintoja. Puolukan kukinto nuokkuu verson latvassa. Puolukka on sekä hyönteis- että itsepölytteinen.
Puolukan punainen, syötävä pohjusmarja on kypsä syyskuun aikana. Marja on kypsänä pallomainen, punainen, läpimitaltaan noin 5–8 mm, ja maultaan happamahko. Puolukka viihtyy parhaiten kuivissa kangasmetsissä.
Puolukoilla on paljon hyötykäyttöä taloustuotteena; ihmisten sekä metsän eläintenkin ravintona. Puolukka onkin Suomen tärkein luonnonmarja. Suomessa vuosittainen puolukkasato vaihtelee 200–500 miljoonan kilogramman paikkeilla. Sitä poimitaan vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5–10 miljoonaa kiloa. Loput jäävät metsän eläinten syötäväksi.
Ohje
Tiesitkö tätä puolukasta?
Puolukan saattaa sekoittaa sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi). Se kasvaa puolukan tavoin kuivilla kankailla ja kalliorinteillä. Sianpuolukan erottaa puolukasta parhaiten sen lehdistä: sianpuolukan lehdillä on alapinnalla verkkosuonitus ja puolukan lehtien alapinnalla on tummia pisteitä (ilmarakokuoppia). Sianpuolukan lehdet ovat myös tyvestään kapenevat eli suikean vastapuikeat. Lisäksi sianpuolukan marjat ovat mauttomia, kuivia ja jauhoisia, eikä niillä ole juuri käyttöä talousmarjoina.
Sianpuolukka on kuitenkin puolukkaa tunnetumpi ja käytetympi rohdoskasvi. Puolukka risteytyy myös mustikan kanssa, (Vaccinium x intermedium). Risteymän marjasato on niukkaa heikkolaatuisen siitepölyn takia ja sen lehdet ovat puolukan ja mustikan välimuoto.
Puolukan käyttö
Ravintona:
Energiaa tuoreessa puolukassa on 162 kJ (39 kcal)/100 g.
Puolukka on ruoanlaitossa monikäyttöinen marja. Siitä tehdään mehua, hilloa, puuroa, sosetta, hyytelöä sekä paljon muuta. Sitä voidaan myös lisätä leipään sekä mämmiin. Ihmisten lisäksi puolukoita syövät ainakin kanalinnut, rastaat, karhut, mäyrät, muutkin petoeläimet sekä metsähiiret ja -myyrät.
Terveysvaikutus:
Puolukka on hapan marja. Sen kokonaishappopitoisuus on noin 2,5 %, mistä noin 0,05–0,2 % on bentsoehappoa ja loput pääasiassa omena- tai sitruunahappoa. Marjojen sokeripitoisuus on noin 8–9 %, noin kaksi kertaa suurempi kuin mustikalla. Puolukka sisältää myös arbutiinia, vakkiniinia sekä hieman vitamiineja; C-vitamiinia noin 5–10 mg / 100 g ja A-vitamiinia 100 kansainvälistä yksikköä.
Puolukka sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja niihin perustuvat sen tärkeimmät terveysvaikutuksetkin. Marjat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, pitävät suoliston terveenä, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä. Puolukan antibioottiset aineet torjuvat myös munuaisten ja virtsateiden tulehduksia.
Rohdoskäyttö:
Puolukan lehdistä voidaan valmista teetä, joka tepsii reumavaivoihin, virtsatietulehduksiin sekä verensokerin alentamiseen. Yliannos puolukanlehtiteetä voi kuitenkin aiheuttaa myrkytyksen, joten sitä pitää käyttää hillitysti. Rohdoskasvina puolukka jää ravintokasvina vähemmän käytetyn sianpuolukan varjoon.
Lisätietoa puolukasta Kasvikortistossa
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuista
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Tutustu chia-siemeniin: kuitua, proteiinia ja terveyttä yhdellä lusikallisella
Asiantuntija vastaa: Hevosen lanta, kompostointi ja jälkikäyttö
Viikon sisustusidea: kata pöytä kauniisti
Luetuimmat
Uusimmat