TAKAISIN
Puolukan kukat eli teriöt ovat valkoisia tai hieman vaaleanpunaisia ja muodoltaan kello- tai ruukkumaisia.
Puolukkasato vaihtelee paljon vuodesta toiseen.
Puolukka viihtyy parhaiten valoisassa, mutta kuivassa kangasmetsässä.
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
Päivitetty: 28.9.2020
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) ja kanervakasvien heimoon kuuluva, 10–40 cm korkea, ainavihanta varpu. Puolukka kasvaa laajalla alueella pohjoista pallonpuoliskoa.
Puolukalla on ikivihreät, suipot lehdet; ne ovat 10–25 mm pitkät. Puolukan lehtien elinikä on noin 2–4 vuotta ja se kasvattaa keväisin vain noin kymmenen uutta lehteä. Puolukan kukkiminen ajoittuu yleensä touko-kesäkuun (heinäkuun) tienoille - joskus elo-syyskuussa saattaa ilmaantua jälkikukintoja. Puolukan kukinto nuokkuu verson latvassa. Puolukka on sekä hyönteis- että itsepölytteinen.
Puolukan kukat eli teriöt ovat valkoisia tai hieman vaaleanpunaisia ja muodoltaan kello- tai ruukkumaisia.
Puolukan punainen, syötävä pohjusmarja on kypsä syyskuun aikana. Marja on kypsänä pallomainen, punainen, läpimitaltaan noin 5–8 mm, ja maultaan happamahko. Puolukka viihtyy parhaiten kuivissa kangasmetsissä.
Puolukoilla on paljon hyötykäyttöä taloustuotteena; ihmisten sekä metsän eläintenkin ravintona. Puolukka onkin Suomen tärkein luonnonmarja. Suomessa vuosittainen puolukkasato vaihtelee 200-500 milj. kg:n paikkeilla. Sitä poimitaan vuosittain noin 100 milj. kiloa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5–10 milj. kiloa. Loput jäävät metsän eläinten syötäväksi.
Puolukkasato vaihtelee paljon vuodesta toiseen.Tiesitkö?
Puolukan saattaa sekoittaa sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi). Se kasvaa puolukan tavoin kuivilla kankailla ja kalliorinteillä. Sianpuolukan erottaa puolukasta parhaiten sen lehdistä: sianpuolukan lehdillä on alapinnalla verkkosuonitus ja puolukan lehtien alapinnalla on tummia pisteitä (ilmarakokuoppia). Sianpuolukan lehdet ovat myös tyvestään kapenevat eli suikean vastapuikeat. Lisäksi sianpuolukan marjat ovat mauttomia, kuivia ja jauhoisia, eikä niillä ole juuri käyttöä talousmarjoina. Sianpuolukka on kuitenkin puolukkaa tunnetumpi ja käytetympi rohdoskasvi. Puolukka risteytyy myös mustikan kanssa, (Vaccinium x intermedium). Risteymän marjasato on niukkaa heikkolaatuisen siitepölyn takia ja sen lehdet ovat puolukan ja mustikan välimuoto.Puolukan käyttö
Ravintona:
Energiaa tuoreessa puolukassa on 162 kJ (39 kcal)/100 g.
Puolukka on ruoanlaitossa monikäyttöinen marja. Siitä tehdään mehua, hilloa, puuroa, sosetta, hyytelöä sekä paljon muuta. Sitä voidaan myös lisätä leipään sekä mämmiin. Ihmisten lisäksi puolukoita syövät ainakin kanalinnut, rastaat, karhut, mäyrät, muutkin petoeläimet sekä metsähiiret ja -myyrät.
Energiaa tuoreessa puolukassa on 162 kJ (39 kcal)/100 g.
Puolukka on ruoanlaitossa monikäyttöinen marja. Siitä tehdään mehua, hilloa, puuroa, sosetta, hyytelöä sekä paljon muuta. Sitä voidaan myös lisätä leipään sekä mämmiin. Ihmisten lisäksi puolukoita syövät ainakin kanalinnut, rastaat, karhut, mäyrät, muutkin petoeläimet sekä metsähiiret ja -myyrät.
Puolukat säilyvät niiden sisältämän bentsoehapon takia erittäin hyvin ilman säilöntäaineita. Survottuina ne säilyvät erinomaisesti alle viiden asteen lämpötilassa.
Terveysvaikutus:
Puolukka on hapan marja. Sen kokonaishappopitoisuus on noin 2,5 %, mistä noin 0,05–0,2 % on bentsoehappoa ja loput pääasiassa omena- tai sitruunahappoa. Marjojen sokeripitoisuus on noin 8–9 %, noin kaksi kertaa suurempi kuin mustikalla. Puolukka sisältää myös arbutiinia, vakkiniinia sekä hieman vitamiineja; C-vitamiinia noin 5–10 mg / 100 g ja A-vitamiinia 100 kansainvälistä yksikköä.
Puolukka sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja niihin perustuvat sen tärkeimmät terveysvaikutuksetkin. Marjat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, pitävät suoliston terveenä, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä. Puolukan antibioottiset aineet torjuvat myös munuaisten ja virtsateiden tulehduksia.
Puolukka viihtyy parhaiten valoisassa, mutta kuivassa kangasmetsässä.Rohdoskäyttö:
Puolukan lehdistä voidaan valmista teetä, joka tepsii reumavaivoihin, virtsatietulehduksiin sekä verensokerin alentamiseen. Yliannos puolukanlehtiteetä voi kuitenkin aiheuttaa myrkytyksen, joten sitä pitää käyttää hillitysti. Rohdoskasvina puolukka jää ravintokasvina vähemmän käytetyn sianpuolukan varjoon.
Puolukan lehdistä voidaan valmista teetä, joka tepsii reumavaivoihin, virtsatietulehduksiin sekä verensokerin alentamiseen. Yliannos puolukanlehtiteetä voi kuitenkin aiheuttaa myrkytyksen, joten sitä pitää käyttää hillitysti. Rohdoskasvina puolukka jää ravintokasvina vähemmän käytetyn sianpuolukan varjoon.
Lisätietoa puolukasta Kasvikortistossa