• Etusivu
  • Kasvillisuus

Chilit - vuoden vihannes 2013

Rakentajan toimitus
Päivitetty 07.03.2013
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Tiedote 19.12.2012

Chilit herättävät intohimoja moneen suuntaan niin syöjissään kuin kasvattajissaankin. Viljelykasveina chilit eivät ole helpoimmasta päästä, mutta silti ne ovat innostaneet etenkin monia miehiä puutarhatöiden pariin. Runsas laji- ja lajikekirjo tuovat viljelyyn mielenkiintoa ja haasteita. Chilit koukuttavat joitakin myös fyysisesti. Palkojen tulinen polte saa nimittäin ihmisessä aikaan endorfiiniryöpyn.

Chilien alkuperä

Paprikakasvit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa ihmiset ovat viljelleet ja jalostaneet niitä jo miltei 10 000 vuotta. Chilit kuuluvat tomaatin, munakoison ja perunan tavoin koisokasvien sukuun. Domestikaation seurauksena kaupalliseen viljelyyn on valikoitunut viisi yleisempää lajia, joista on tarjolla satoja ja jopa tuhansia eri lajikkeita. Lisäksi tunnetaan lähemmäs 30 villichililajia.

Makea ruokapaprika on Capsicum annuum -lajin tunnetuin edustaja Suomessa. Samaan lajiin kuuluu myös tulisia chili- ja maustepaprikoita. Muita tärkeitä chililajeja ovat C. chinense, frutescens, baccatum ja pubescens.

Chilit levisivät Amerikoista Kolumbuksen paateilla Espanjan kautta pohjoiselle pallonpuoliskolle 1500-luvulla. Chileistä tuli pian erottamaton osa esimerkiksi aasialaista keittiötä, jossa oli jo totuttu voimakkaisiin makuihin pippurin muodossa.

Chilit rakastavat valoa ja lämpöä

Paprikakasvit vaativat pitkän taimikasvatusajan ennen kukinnan alkua ja hedelmien kehittymistä. Etenkin kotiviljelyssä tärkein kasvua rajoittava tekijä on valon vähyys. Valon ja lämmön lisäksi chilit vaativat tarkkaa kastelua, sillä kasvin painosta juurten osuus on vain noin 10 %. Liiallinen märkyys voi näkyä esimerkiksi heikentyneenä sadontuottona.

Paprikakasveille on ominaista sadon jaksottaisuus. Chileillä satotaakkaa voi jakaa ja näin varmistaa hedelmien tasaisempi kypsyminen keräämällä palkoja jatkuvasti. Paprikakasvit ovat itsepölytteisiä, mutta niukoissa valo-olosuhteissa kukkien pölyttymistä ja hedelmöittymistä voidaan edistää kimalaisten avulla – tai kotiviljelyssä pumpulipuikoilla.

Kapsaisiini tekee paprikoista chilejä

Kasvitieteellisesti chilin hedelmä on marja. Useimmiten hedelmiä kutsutaan paloiksi. Palkojen tulisuus johtuu kapsaisinoideista, erityisesti yhdisteestä nimeltään kapsaisiini. Eniten näitä polttavia yhdisteitä on vaaleissa siemenkiinnikkeissä.

Kapsaisinoidit sitoutuvat hermoston reseptoreihin, jotka tuottavat aistimuksen kivusta ja poltteesta. Tämä saa kuitenkin aikaan mielihyvää tuottavan endorfiinin vapautumisen, jolloin chileihin voi syntyä jonkinasteinen riippuvuus. Koska kapsaisinoidit ovat rasvaliukoisia yhdisteitä, poltetta ei voi lievittää vedellä. Parhaiten tulisuutta voi huuhdella suusta rasvaisilla maitotaloustuotteilla tai leivällä. Myös kädet on syytä suojata hyvin tulisia chilejä käsiteltäessä.

Kapsaisiinilla on todettu olevan joitakin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Se muun muassa suojaa mahahaavalta, ainakin rottia, ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Chileissä on myös runsaasti vitamiineja, erityisesti C- ja E-vitamiinia.

Kauneutta hyötytarhaan

Chilit ovat ennen kaikkea hyötykasveja, mutta niillä on myös koristearvoa. Chilien kukkien koossa, värissä ja tuoksuissa on eroja, mutta suurin ja pitkäkestoisin koristearvo löytyy värikkäistä hedelmistä.

Runsaasta lajikevalikoimasta johtuen palkojen väri vaihtelee punaisen eri sävyistä oranssiin ja keltaiseen. Lisäksi on olemassa chililajikkeita, joiden hedelmät ovat tummanvioletteja tai liki mustia. Palkojen muodoissa lajikkeiden välillä on suuria eroja. Jotkut paloista ovat kapean pitkiä, jotkut taas pyöreän muhkuraisia.

Lajikkeet eroavat toisistaan myös lehtien värin ja kasvutavan mukaan. Matalakasvuisia lajikkeita voi käyttää vaikkapa ruukkuistutuksissa tuomassa uutta ilmettä kesäkukkien keskelle. Lisäksi on jalostettu koristechilejä, joiden arvo perustuu nimenomaan näyttävään ulkonäköön eikä niinkään palkojen makuun ja tulisuuteen.

Suomalaiset chilit kasvavat kasvihuoneissa ja kotona

Chilejä viljellään ammattimaisesti myös Suomessa muutamalla kauppapuutarhalla. Vaikka chilien käyttö suomalaisessa keittiössä on vielä melko pientä, kiinnostus chilejä kohtaan on jatkuvassa kasvussa. Kansainvälistymisen myötä suomalaiset uskaltavat yhä rohkeammin käyttää chilejä ruuanlaitossa, jopa suklaisissa jälkiruuissa. Chilipalkoja myydään tuoreina, mutta myös jatkojalostettuina tuotteina chilijauheista säilykkeisiin.

Suomesta löytyy runsaasti innokkaita chiliharrastajia, niin kasvattajia kuin syöjiä. Esimerkiksi Tampereella järjestettävät chilifestarit ovat keränneet useana vuonna yli 20 000 kävijää. Suomen Chiliyhdistyksen jäsenmäärä on myös kasvussa.

Huomio

Huomio

Chilien tulisuus

Chilien tulisuutta mitataan Scovillen asteikolla. Puhdas kapsaisiini saa arvoksi 16 miljoonaa scovillea, kun taas makea ruokapaprika 0 scovillea. Tällä hetkellä tulisimpana chilinä pidetään Trinidad Moruga Scorpion -lajiketta, jonka tulisuus on noin 2 miljoonaa scovillea. Aikaisemmin tulisimpana lajikkeena pidetyn Habaneron tulisuus Scovillen asteikolla on noin puoli miljoonaa.

Koska scovillet ovat suuria lukuja, chilien tulisuus ilmoitetaan kuluttajille yleensä asteikolla 0-10. Habanero saa tällä asteikolla arvon 10, joten tulisemmat chilit saavat kympin perään vielä plusmerkkejä. Tulisuus ei kasva asteikolla tasaisesti, vaan arvojen 10 ja 9 välinen ero tulisuudessa on huomattavasti suurempi kuin arvojen 1 ja 2 välinen ero. Lajikkeen lisäksi tulisuuteen vaikuttavat kasvuolosuhteet lämpötilasta kasvualustaan. Yhden kasviyksilön eri palkojen tulisuudessa voi olla myös eroja.

Huomio

Huomio

Tunnetuimmat chililajit

Chili- ja maustepaprikat (Capsicum annuum Chili- ja Longum-ryhmä) ovat jalostetuista chileistä tunnetuimpia ja laajimmin myös pohjoiselle pallonpuoliskolle levinneitä. Lajikkeista löytyy vaihtelua tulisista mietoihin ja isoista paloista pieniin. Yksi viljelyn haasteista on lajikkeiden suuri ötökkäalttius. Tunnettuja lajikkeita ovat Jalapeño, Cayenne, Pepperoni ja Thai.

Karibialla yleisiin havannapaprikoihin (Capsicum chinense) kuuluu useita voimakkaasti tulisia chilejä. Pienikokoiset havannapaprikat ovat vaateliaita kasvatettavia, mutta niillä on hyvin tunnistettava oma maku. Lajin tunnetuimpia edustajia ovat Habanerot ja Naga Morichit.

Väli-Amerikasta kotoisin olevat pensaspaprikat (Capsicum frutescens) viihtyvät kuumassa ja kosteassa. Laji on kuitenkin melko helppohoitoinen. Ylivoimaisesti tunnetuin pensaspaprikalajike on Tabasco.

Marjapaprikat (Capsicum baccatum) ovat yleisiä lähinnä Etelä-Amerikassa. Laji on verrattain helppohoitoinen ja monimuotoinen. Useimmat lajikkeista ovat Ajeja, sillä Etelä-Amerikan espanjaksi paprika on ’aji’. Lajikkeita ovat muun muassa Aji Amarillo, Aji Cristal ja Lemon Drop.

Vaativien rokotopaprikoiden (Capsicum pubescens) alkuperä on Andien vuoristossa. Viileät yöt tai jaksot saavatkin ne tuottamaan enemmän satoa. Palot ovat paksuseinäisiä ja muistuttavat pieniä omenia. Rocotot ja Canariot ovat lajin edustajia.

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20241_83390.jpg
Viikon kysymys: Miksi keltainen vadelma marjoo lokakuussa?
Miksi keltainen vadelma tekee marjoja tässä vaiheessa vuotta, 14.10.? Ei ole marjonut aikaisemmin. Vaikuttaako, että viime vuonna peurat söivät kaikki uudet versot? Nyt viljelmä on aidattu.
20179_50236.jpg
Älä tapa syksyllä nurmikkoa!
Kun nurmikko jää talvehtimaan elinvoimaisena ja vihreänä, se kestää parhaiten tulevan talven koettelemukset. Oikea leikkauskorkeus ratkaisee missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Nurmikon syyshuoltoon kuuluu säännöllinen leikkaus ja maltillinen haravointi.Monia kyllästyttää nurmikon leikkaaminen jo tässä vaiheessa syksyä ja siksi ruohon leikkuuväli saattaa pidentyä tai leikkaaminen unohtua kokonaan. Silti oikea leikkauskorkeus on syksyllä paljon oleellisempi seikka kuin kesäleikkauksissa.
20084_10478.jpg
Kasvikset ovat nyt Sydänmerkki-tuotteita
Kansallisten ja kansainvälisten suositusten mukaan kasviksia eli vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä tulisi syödä vähintään 400 - 500 grammaa päivässä. Kotimaiset Kasvikset ry on pukenut suosituksen muotoon Puoli kiloa päivässä. Näppituntumalla tämä määrä on kuusi kourallista. Lisäksi tulisi syödä muutama peruna. Keskimäärin suomalaiset syövät vain kolme ja puoli kourallista kasviksia päivässä. Yhteistä haastetta siis riittää saada kasvisten kulutus lisääntymään ja tällä tavalla samalla edistetyksi kansanterveyttä.– On todella merkittävä asia, että Suomen Sydänliitto on sisällyttänyt kasvikset Parempi valinta -sydänmerkin piiriin. Näin kuluttajat helpommin sisäistävät kasvisten olevan terveyttä edistäviä. Kasviksethan ovat suorastaan luonnon omia, funktionaalisia elintarvikkeita, Kotimaiset Kasvikset ry:n ravitsemusasiantuntija Päivi Jämsèn toteaa.Luontaisesti kasviksissa ei ole lisättyä suolaa, sokeria tai rasvaa. Sen sijaan kasvikset sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja puolustuskykyä lisääviä ravintotekijöitä suhteessa vähäiseen energiamääräänsä. Lisäksi kasviksista saa nykyihmiselle tärkeää kuitua. Kasvisten käytön lisääminen on erityisen merkittävää painonhallinnassa ja monien elintapasairauksien ennaltaehkäisemisessä.
201310_36811.jpg
Nurmikko, niitty vai kuntta?
Piha kaipaa vihreää pintaaAlkaako talosi tai mökkisi olemaan jo valmis, mutta pihamaa odottaa tekijää? Mitä jos etenisit luonnon ehdoilla ja miettisit muita vaihtoehtoja perinteisen kylvönurmikon sijasta...
20239_7649.jpg
Huonekasvien siemeniä - vaikka lahjaksi
Siemenen itämisprosessi tarvitsee vettä, happea ja lämpöä. Vettä saadessaan kuivunut siemen imee kosteutta ja turpoaminen alkaa. Turvonnut alkio alkaa erittää gibberelliiniä, jonka seurauksena varastoravinto siirtyy alkion kasvusolukkoon ja mahdollistaa kasvun. Vettä tarvitaan edelleen runsaasti, jotta solujen laajentumiseen tarvittava nestejännitys saavutetaan. Kolmas tärkeä tekijä on oikea lämpötila.
20138_35948.jpg
Paprika antaa potkua ja väriä aterialle
Paprikoiden perheeseen kuuluvat makeat vihannespaprikat ja tuliset maustepaprikat. Värikkäät vihannespaprikat antavat lempeää makua salaatteihin ja lukuisiin ruokiin; mausteiset chilipaprikat tuovat ihanaa sähäkkyyttä!Paprikoita on monenvärisiä, -muotoisia ja -makuisia. Maun voimakkuuden mukaan ne jaetaan makeisiin vihannespaprikoihin ja voimakkaan tulisiin, mausteena käytettäviin maustepaprikoihin. Paprikan siemenet sisältävät kapsaisiini-nimistä ainetta, joka antaa paprikoille maun. Siemenistä kapsaisiini leviää vähitellen laimentuen muihin hedelmän osiin.Vihannespaprikat ovat kooltaan isoja ja muodoltaan kulmikkaita, pyöreitä tai suippoja. Maku vaihtelee eri lajikkeilla, joidenkin ollessa hyvinkin makeita, toiset taas varsin mauttomia. Väriltään vihannespaprikat ovat vihreitä, keltaisia, punaisia, oransseja, valkoisia ja mustan sinipunaisia. Vihreät paprikat ovat raakoja paprikoita, jotka kypsyessään vaihtavat väriä keltaiseksi tai punaiseksi. Keltaiset ja punaiset paprikat ovat makeimpia, kun taas vihreät ja sinipunaiset paprikat ovat kirpeämpiä.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton