Härkäpapu sisältää runsaasti proteiinia

Härkäpapu voidaan kylvää hyvin vaatimattomaan maahan, ja koska se kestää hyvin kylmyyttä, se kylvetään keväällä ensimmäisten kasvien joukossa, heti kun maa on kylvökunnossa. Härkäpavun taimet kestävät n. -3‒4 °C:n hallaa.

Hyvälaatuinen pavunsiemen kasvaa pensasmaiseksi. Kasvi sitoo ilmakehän typpeä syvässä juuristossaan elävien juurinystyräbakteerien avulla, joten typpilannoitusta voidaan vähentää. Härkäpavun siemenet ovat yleensä isokokoisia, ja kasvikin kasvaa varsin kookkaaksi. Vanhat maatiaislajikkeet pysyvät yleensä pystyssä ilman tukea, mutta voimakkaasti kasvavat saattavat tarvita tukemista.

Härkäpavusta syödään suuret siemenet tai nuoret, pikkusormen vahvuiset palot kokonaisina. Ne tulee aina keittää ennen käyttöä, sillä ne sisältävät haitallisia glykosideja, jotka hajoavat kymmenen minuutin keittämisen jälkeen. Härkäpavut tuovat maukkaan ja edullisen valkuaislisän patoihin, keittoihin ja salaatteihin.

Suomessa suosituin härkäpapulajike lienee Kontu, joka on kehitetty aikaisempien suomalaisten lajikkeiden perusteella. Virolainen härkäpapulajike on Jõgeva. Muita lajikkeita ovat esimerkiksi Aurora, Divine, Gloria, Jõgeva, Kontu, Marcel, Maya, Mélodie, Mikko (1977, Suomen ensimmäinen lajikeluettelon härkäpapu), Mireille, Ukko, sekä Victoria.

Härkäpavun maatiaiskannat ovat Suomessa monenkirjavia. Väritykseltään ne jakautuvat mustanvioletteihin, ruskeisiin ja kellanvaaleisiin. Kokonsa puolesta niitä on lähinnä keskikokoisia ja pieniä, suurikokoiset papukannat ovat harvinaisia. Kantojen aikaisuudessa ja maussa on myös melkoisia eroja. Kotitarveviljelyssä on tapana kylvää useammanlaista siementä samaan maahan. Hyvälaatuinen pavunsiemen pensastuu ja yhdestä siemenestä nousee kolmesta viiteen vartta.

Lue lisää:
Puutarha.netin Keskustelupalstalla on runsaasti asiaa myös härkäpavusta ‒ lue viestiketjua ja osallistu!