Kaalimaan kaunottarista hyvän olon herkkuja
Kaalien monimuotoinen suku tarjoaa silmän ja suun nautinnoksi juuri nyt parastaan. Kaalit sisältävät monenlaisia hyvää tekeviä aineita. Suomessa vaatimattomina pidetyt kaalit tulisikin nostaa luonnon omien, terveyttä edistävien ja herkullisten ruoka-aineiden aateliin.
Kaalit keventävät ruokavaliota. Sadasta grammasta eri kaalilajeja saa energiaa vain 20 - 45 kilokaloria. Kaalit sisältävät kohtalaisesti sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, joita elimistö tarvitsee suoliston hyvinvointiin ja veren kolesterolitason säätelyyn.
Reilun sadan gramman keräkaalilohkosta saa C-vitamiinia saman verran kuin appelsiinista. Vitamiineista kaalit sisältävät lisäksi K-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja B-ryhmän vitamiinia foolihappoa. Kivennäisaineista kannattaa huomata kaalien kalsium, mutta jonkin verran löytyy myös mangaania, seleeniä ja rautaa.
Kaalit suojelevat elimistöä sisältämiensä flavonoidien ansiosta. Kaaleissa on esimerkiksi silmien terveyteen vaikuttavaa luteiinia. Kaikissa kaaleissa on rikkipitoisia, vesiliukoisia glukosinolaatteja, jotka hajoavat solujen rikkoutuessa mm. isotiosyanaateiksi. Niiden arvellaan auttavan syöpäsairauksien ehkäisyssä ja lisäävän elimistön vastustuskykyä. Parsakaalin glukosinolaattien hajoamistuotteet ovat tutkitusti syöpää ehkäiseviä.
Herkullista ja terveyden kannalta suositeltavaa on myös hapankaali. Se luo suolistoon otolliset olosuhteet hyville bakteerille eli probiooteille. Hapankaali sopii niillekin, jotka eivät herkän vatsansa takia voi muussa muodossa nauttia kaalia.
Valikoima monipuolisen runsas
Valko-, suippo-, puna-, kiinan- ja savoijinkaalia
yhdistää se, että niistä syödään kasvin kerämäinen päätesilmu.
Keräkaalina tunnettu valkokaali rouskuu suussa makeana. Se tuo salaattiin mehukkuutta, ja lehdet taipuvat kääryleiksi viininlehtien tavoin. Erinomaista borssiin ja piirakoiden täytteeksi!
Punakaali on valkokaalin muunnos. Väri pysyy kypsennettäessäkin hyvänä, kun keitinveteen lisää sitruunaa tai etikkaa. Punakaaliraasteeseen kannattaa raastaa vähän omenaa samasta syystä.
Suippokaalista viljellään eniten aikaisia lajikkeita. Lehdet ovat melko pehmeät, joten suippokaali ei kestä pitkää varastointia.
Kiinankaali tuli monelle tutuksi 1970-luvulla, kun sitä suosittiin raakaraasteena. Nyt on oivallettu, että tämä kaali on parasta nopeasti kuumennettuna esimerkiksi vokki- ja muissa itämaisissa ruoissa.
Savoijinkaalin lehdet maistuvat pähkinäisiltä. Maku on parhaimmillaan hyvin kehittyneenä, ei liian aikaisin korjattuna. Savoijinkaali sopii kääryleisiin, keittoihin, patoihin ja vokkeihin. Savoijinkaalin kurttuisen kauniilla lehdillä voi paistaa ohutta leipää tai käyttää lehtiä tarjoilualustoina.
Kukka- ja parsakaaleista syödään kasvin varhaisasteella olevat kukinnot. Kermanvalkoinen kukkakaali on tutuin, mutta jonkin verran viljellään myös lilaa ja vihreää. Oransseihin kukkakaaleihin odotetaan kasvinjalostukselta vielä uusia lajikkeita. Vihreä, kaunis romanesku-tyypin kukkakaali muodostuu kartiomaisista nuppuryhmistä.
Parsakaali on herkkua napakaksi kypsennettynä. Kukka- ja parsakaalien kypsentämisessä tuleekin olla tarkkana, ettei rakenne pääse liian pehmeäksi.
Kyssäkaalista syödään rapsakka kasvin varsimukula. Kyssäkaalin hohtavan valkoinen väri ja pirteä maku antavat ruokiin raikkautta. Kermaan muhennettuna kyssäkaali sopii liharuoan lisäkkeeksi. Moni vesikastanjaan mieltynyt pitää myös kyssäkaalista.
Lehtikaalin syötävä osa ovat runsaasti ravintoaineita sisältävät lehdet. Hienonnettu lehtikaali sopii persiljan tavoin ruokaan kuin ruokaan. Lehtikaali maistuu sosekeittona, kaalipiirakan täytteenä tai kokeilepa hienontaa kypsennetyt lehtikaalinlehdet ja käytä pestoon basilikalla maustettuina.
Ruusukaalin syötävät pikkukerät ovat kasvin hankasilmuja. Ruusukaali on herkullista esimerkiksi lammas-, poro- ja riistaruokien lisäkkeenä. Ennen ruusukaalilajikkeet olivat maultaan voimakkaita. Nykyiset lajikkeet maistuvat pehmeiltä ja makeilta.
Itämaiset kaalit
Paksoi, mitsuna, komatsuna ja tatsoi
ovat uutuuksia, joista kaikki eivät varsinaisesti kuulu kaaleihin, mutta joista käytetään nimitystä "oriental brassicas" eli itämaiset kaalit. Näitä kaikkia voidaan käyttää raakoina salaatteihin tai kuumentaa nopeasti vokki- ja pastaruokiin tai keittoihin ja patoihin. Paksoin meheviä lehtiruoteja voi käyttää parsan tapaan ja lehtiä kuten pinaattia. Mitsunan maku vivahtaa makeaan kaaliin ja omenaan. Tatsoin maku on mieto ja hienostunut. Rapea, maultaan keräkaalia muistuttava komatsuna on Suomessa vielä harvinainen.
Lähde: Pirjo Toikkanen, Kotimaiset Kasvikset ry