Kasvata kasveja Pohjois-Suomessa – vinkkejä ja vyöhykkeiden merkitys

Tiedätkö Sinä, millä vyöhykkeellä asut? Tarkista asuinpaikkakuntasi kasvuvyöhyke tästä.

Puuvartisten kasvien eli monivuotisten puiden, pensaiden ja köynnösten myyntitaimissa on yleensä merkittynä vyöhykesuositus, joka kertoo millä vyöhykkeellä kyseinen laji ainakin menestyy.

Perennoilla ei ole menestymisvyöhykkeitä, mutta on hyvä tiedostaa, että syyskesällä kukkivat perennat eivät yleensä ehdi kukkia Pohjois-Suomessa. Kestävät perennat pärjäävät kuitenkin aivan pohjoisimmassakin Lapissa ja kukkivat upeasti runsaassa valossa. Paksu lumipeite suojaa myös hyvin niiden juuristoa, joten ne saattavat menestyä jopa paremmin kuin Etelä-Suomessa!

Menestymisvyöhyke tarkoittaa siis aluetta, jolla kasvi todennäköisesti menestyy oikeanlaisissa kasvuolosuhteissa. Vyöhykkeet eivät noudata alueellisia rajoja, vaan jakoon vaikuttavat mm. kasvukauden pituus, tehoisan lämpötilan summa sekä talviolosuhteet. Vyöhykejakoon ei kuitenkaan kannata sokeasti tuijottaa, sillä kasvien menestymiseen vaikuttavat myös paikallis- ja pienilmasto.

Vyöhykkeen sisällä vallitsevaan paikallisilmastoon vaikuttavat mm. vesistöjen läheisyys (meret lievittävät kovimpia pakkasia talvella ja järvet karkottavat kukkimisaikojen halloja) ja maastonmuodot (syvissä laaksoissa on kylmää ilmaa kesällä ja talvella, kukkulat ovat muuta ympäristöä lämpimämpiä).

Kotipihan pienilmastoon vaikuttavat puolestaan tontin korkeusolosuhteiden lisäksi kasvillisuuden tarjoama suoja (puiden alla on hyvä suoja sekä pakkaselta että hallalta, kun taas päivällä varjoisuudesta on haittaa). Kasvien menestymiseen tontilla vaikuttavat myös tuulisuus, ilmansuunta, vesistöjen läheisyys ja esimerkiksi lumipeitteen paksuus. Myös maan laatu, talvimärkyys ja roudan sulamisen ajankohta vaikuttavat kasvien menestymiseen tontilla.

VINKKI: Muokatut maat ja mineraalimaat ovat vähemmän hallanarkoja kuin turvemaat tai heinikot. Järveen viettävä lounaisrinne hietamaalla, ylä- eli koillispuolellaan havumetsä, lienee paikallisilmastollinen ihannepaikka puutarhalle.

Lue lisää puutarhakasvien menestymisvyöhykkeistä:

Puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet ‒ vyöhykekartta

Suotuisa pienilmasto ja paksu, suojaava lumipeite ja/tai talvisuojaus mahdollistavat joskus yllättävänkin arkojen lajien menestymisen. Aina kannattaa kokeilla ja yrittää.

VINKKI: Parhaiten meillä pärjäävät kasvit, joiden juuret juontavat Suomea vastaaville kasvualueille Pohjois-Amerikkaan, Kaukoitään sekä Luoteis- ja Itä-Aasiaan.

Menestymisvyöhyke VIII on maamme pohjoisinta osaa. Kasvikortistosta löytyy kuitenkin 21 kasvia, jotka menestyvät sielläkin saakka. Lehtipuista hies-, raudus- ja vaivaiskoivu, kotipihlaja sekä tuomi.
Havupuista metsä- ja mustakuusi, kataja, mänty, palsamipihta sekä vuorimänty. Pensaista juhannusruusu, rusopajuangervo, sinikuusama, siperianhernepensas, unkarinsyreeni sekä viitapihlaja-angervo.

Näiden lisäksi myös sianpuolukka ja suopursu menestyvät pohjoisinta osaamme myöten.

Kun vyöhykkeeksi laittaa VII, niin valikoima laajenee jo 44 puuvartiseen kasviin. Edellisten lisäksi saattaisi siis suotuisimmilla paikoilla pohjoista Suomea menestyä myös seuraavat puut: harmaaleppä ja punakoivu ja siperianlehtikuusi.

Lehtipensaista idänvirpiangervo, isotuomipihlaja, loistoangervo, mustaherukka ja taikinamarja, näsiä, puistosyreeni, rusokuusama sekä tuoksuvatukka ja ruusupensaista puolestaan kempeleenruusu, metsäruusu, morsionruusu, mökinruusu, punalehtiruusu sekä tornionlaaksonruusu menestyvät myös VII -vyöhykkeellä asti.

Näiden lisäksi kanerva , lakka , mustikka ja puolukka menestyvät vyöhykkeellä VII.

Vyöhykkeellä VI menestyviä kasveja onkin sitten jo yli kaksinkertainen määrä edelliseen listaukseen verrattuna!

Oikean kasvin valinta on hyvä tapa ehkäistä talvivaurioita ja varmistaa pihan kasvillisuuden kukoistaminen. Pohjois-Suomessa (vyöhykkeet VI-VIII) kannattaa suosia siellä kestäviksi havaittuja kasvikantoja, kuten KESKAS ja POHKAS -kasveja sekä FinE -merkin saaneita kasveja. KESKAS-tutkimuksessa (1989-2003) MTT etsi kestäviä koristekasvikantoja viherrakentamisen tarpeisiin. FinE (Finnish Elite) -kasvit ovat puolestaan pitkän tutkimus- ja valintatyön ja osaavan taimituotannon tulos. Tunnus helpottaa tavallista kuluttajaa ja kotipuutarhuria valitsemaan kestäviä ja kauniita kasveja.

Tunnuksen myöntämisen perusteena on usealla koepaikalla Suomessa toteutetut vertailevat kenttäkokeet (KESKAS-tutkimus) tai pitkäaikainen kokemus kasvin ominaisuuksista ja menestymisestä. Kasveja valitessa painotetaan erityisesti talvenkestävyyttä ja edustavaa ulkonäköä kukintakauden ulkopuolellakin. Tunnuksen saaneet kasvit on puhdistettu taudeista ennen taimien lisäystä.

POHKAS (Pohjoisen kestävät kasvit) tutkimus on puolestaan Oulun yliopiston ylläpitämää tutkimustyötä. Pohjoiseen ilmanalaan sopivia sukuja näyttäisi tutkimusten perusteella olevan esimerkiksi:

Ruusut
Ruusut ovat vanhimpia viljeltyjä koristekasveja Suomessa. Rosa majalis ’Tornedal’ alkuperää olevat ruusut ovat menestyneet hyvin kaikilla tutkimuspaikoillaan ja hyvin pohjoisessa menestyviä ovat myös olleet kauniilla ja tuoksuvilla kukillaan hurmaava Rosa ’Poppius’ ja voimakaskasvuinen Rosa ’Sipi’.

Syreenit
Syreenit ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia kasveja, jotka viihtyvät parhaiten runsasravinteisilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Valkokukkaisia syreeneitä pidetään yleensä lila- ja purppurakukkaisia syreeneitä heikompina ja tätä ovat vahvistaneet myös kantavalintakokeet. Tutkituista syreeneistä Syringa x josiflexa 'Alvatar' ja Syringa 'Paulus' ovat kukinnalta, koristearvolta ja talvenkestävyydeltä suositeltavia käyttökasveja pohjoiseen viherrakentamiseen. Kaikki tutkitut syreenikannat olivat taudin- ja tuholaisten kestäviä.

Heidet
Heidet ovat monikäyttöisiä koristepensaita ja mm. hyviä melunsuojakasveja. Syysvärityskin on yleensä kaunis. Tutkituista heisistä villaheisi, Viburnum lantana, on helppohoitoinen kalkinsuosija, jolla on kauniit tummanvihreät lehdet. Kukinta ja marjasato jää Pohjois-Suomessa yleensä heikoksi, mutta sitä voi käyttää koristekasvina jo pelkästään kauniiden lehtiensä vuoksi. Talvenkesto on kohtalainen. Lumipalloheisi on suosittu koristekasvi näyttävien kukintojensa vuoksi. Hyvin kukkiakseen Viburnum opulus f. roseum tarvitsee ravinteisen ja aurinkoisen kasvupaikan. Lapissa kukinta jää toki kaikilla alkuperillä heikoksi ja kestävimmätkin kasvit kärsivät talvivaurioita joka vuosi. Tutkitut alkuperät olivat tautien ja tuholaisten kestäviä.

Hanhikit
Potentilla fruticosa 'Tervola' -kannan paras ominaisuus on pitkä, runsas ja kaunis kukinta ja pensasta voidaan suositella koristekasviksi Pohjois-Suomeen ja Lapin eteläisiin osiin. Kyseinen pensas suosii kalkkipitoisia ja aurinkoisia kasvupaikkoja. Pensashanhikit ovat yleensä keväällä risuisen näköisiä, mutta aikainen lehteentulo lisää ‘Tervola’ -kannan käyttökelpoisuutta.

Perennoilla ei siis ole vyöhykejakoa, mutta niiden kukinta-aika ja kasvunopeus määrittävät, kuinka pohjoisessa niitä voi käyttää. Maatiaskasvit ja perinneperennat on todettu kestäviksi vuosien käytössä. Useimmat ns. vanhanaikaiset perennat menestyvät pihassa ja puistoissa hyvin. Esimerkkeinä kestävimmistä perennoista ovat päivänliljat, pionit, lupiini, vuohenjuuri, ukonhatut, akileijat, ritarinkannukset, vuorenkilvet, tattaret, siperianampiaisyrtti, lehtosinilatvat, nauhukset ja rantakukka.

Sipuleista kasvatettavat liljat ovat lähes takuuvarmoja ja lisääntyvät vain vuosi vuodelta ja väriä voi puutarhaan lisätä yksivuotisilla kasveilla. Myös luonnonkasveja kannattaa käyttää; ne kasvavat komeammin hyvässä puutarhamullassa ja näyttävät todella kauniilta etenkin suurina ryhminä. Kokeilkaapa vaikka metsäkurjenpolvea, kissankelloa, kulleroa ja mesiangervoa.

Pohjoisessa pihan pienilmasto vaikuttaa erityisen paljon kasvien menestymiseen. Lämpimällä, avoimella etelärinteellä kasvaa huomattavasti monilukuisampi lajisto kuin pohjoisen puolella männikössä.