Kukkivat huonekasvit 2

Primula-suvun lajeista useimmat ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa voi myös tavata alkuperäisiä esikkolajeja, esim. kevätesikkoa ja lapinesikkoa. Kukkien väreissä löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Ruukussa kasvatettava kääpiöesikko kuuluu mataliin perennakasveihin. Muita Primula-sukuun kuuluvia huonekasveja ovat muun muassa malvaesikko (Primula malacoides), huone-esikko (Primula obconica) ja kiinanesikko (Primula praenitens). Huonekasveina esikot ovat tilapäisvieräita.

Esikko viihtyy viileässä, noin 10–15 asteen lämpötilassa. Se vaatii valoisan kasvupaikan, tasaisen kosteuden ja kastelua kalkittomalla vedellä. Kukinnan ajan voi antaa mietoa lannoiteliuosta. Kukkinut esikko voidaan istuttaa keväällä ulos.

Etelä-Afrikasto kotoisin oleva, leikkokukkana hyvin tunnettu gerbera eli sädelatva on ruukkukasvina melko tuore tulokas. Uudet matalakasvuiset lajikkeet ovat lisänneet gerberan suosiota. Kukka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Aasiassa ja Etelä-Afrikan itäosissa. Värivalikoimasta löytyy valkoisen lisäksi lukuisia erilaisia keltaisen, punaisen ja oranssin sävyjä. Kehrä- ja laitakukat voivat myös olla keskenään eriväriset ja mykerö voi olla kerrottu.

Gerbera pitää mahdollisimman valoisasta ja lämpimästä paikasta. Huoneenlämmössä se kukkii muutaman kuukauden. Kasville sopii säännöllinen, tasainen kastelu. Anna hieman kuivahtaa kastelukertojen välillä, sillä gerbera kärsii liiasta märkyydestä, ja erityisesti juuristossa seisovasta vedestä. Lannoita kasvukaudella kerran kuussa. Talvisin, kun valoa on niukemmin, on myös veden ja ravinteiden määrää vähennettävä. Gerberan voi saada kukkimaan uudelleen keväällä, jos se on lepokauden viileässä (10–14 °C) paikassa.

Brasiliasta kotoisin olevan gloksinian eli suppilokukan suuret kukat ovat suppilon muotoisia. Risteytystyön tuloksena on runsas lajikevalikoima, jossa värejä on tarjolla valkoisesta punaiseen, kalpeanvioletista mustanviolettiin sekä kirjava- että kerrannaiskukkaisia. Kukkivia gloxinioita on kaupoissa useimmin keväällä ja kesällä.

Kasvi kukoistaa lämpimässä paikassa, puolivarjossa tai varjossa. Kastelu saa olla runsasta, mutta mullan on hyvä välillä hieman kuivahtaa. Mietoa lannoitetta annetaan kukinnan ajan joka kastelukerralla. Kasvin mukulan voi syksyllä kuivatuksen jälkeen ottaa talteen ja istuttaa uudestaan helmikuussa.

Joulutähti eli tähtilatva kuuluu tyräkkikasveihin. Joulutähdet kukat ovat mitättömät, kellanvihreät. Sen koristeellisuus perustuu kukkia ympäröiviin suojuslehtiin. Punainen on joulutähden tavallisin väri, mutta myös valkoisia ja vaaleanpunaisia löytyy.

Joulutähti viihtyy valoisallaja lämpimällä paikalla, kylmässä ja vedolle, jossa se pudottaa lehtensä varsin nopeasti. Se ja se tarvitsee tasaisen kosteuden. Joulutähdissä on normaalisti pieni juuripaakku, jonka suoraa kastelemista tulisi välttää mädäntymisen estämiseksi. Kasteluvesi laitetaan aluslautaselle. Se pitää lämmöstä ja hyötyy lannoittamisesta, jos sitä haluaa pitää joulun yli.

Hyvällä paikalla joulutähden saa säilymään pitkälle kevääseen, ja sen voi jopa kasvattaa monivuotiseksi pensaaksi. Se hankitaan kuitenkin yleensä kertakäyttökasviksi jouluksi.

Madagaskarista kotoisin oleva tulilatva kuuluu maksaruohoihin. Se on saanut nimensä kiinalaisesta sanasta kalanchoia (=pahojen henkien vastustamista). Tulilatvalla on vihreät, rehevät lehdet. Kukat ovat sarjana pitkissä perissä. Yksinkertaiset tai kerrotut kukat ovat leiskuvan punaisia, hennon vaaleanpunaisia, keltaisia ja oransseja.

Tulilatva viihtyy aurinkoisella paikalla. Huoneenlämpö on sopiva, mutta kukkii viileämmässä kauemmin. Kastele reilusti ja anna mullan kuivahtaa. Kasvi ei vaadi lannoitusta, ainoastaan kukinnan aikana kannattaa lannoittaa. Kukinnan jälkeen tulilatvan voi leikata ja sitä voidaan pitää kaunislehtisenä viherkasvina.

Keski-ja Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa, hurmaavaa jouluruusua on myynnissä sekä nupullisena että kukkivana. Jouluruusulla on hieman kellomaiset, vienosti nuokkuvat (3-7 cm) kukat sekä ikivihreät, nahkeat ja liuskaiset lehdet.

Sijoita kasvi valoisaan paikkaan. Pidä kasvualusta tasaisen kosteana, kastele mieluiten aluslautasen kautta. Kukkien kauneus säilyy erittäin pitkään, kun kasvi on viileässä paikassa; se kestää jopa hetkittäistä pientä pakkasta. Kun kukat lopulta ruskettuvat, jouluruusun voi siirtää kellariin tai muuhun pakkaselta suojattuun, mutta viileään paikkaan odottamaan kevättä. Keväällä roudan sulettua jouluruusu istutetaan ulos puolivarjoon ja syvämultaiseen, suojaisaan paikkaan. Jatkossa jouluruusu kukkii keväisin, lumen sulamisen aikoihin.