Mansikka hurmaa maussa ja muistoissa – näin se on kehittynyt vuosikymmenten varrella
Mansikka on sekä makoisa herkku että kiehtova kasvitieteellinen ilmiö – sen pinnalla olevat siemenet ovat oikeastaan pieniä hedelmiä. (Kuva: Shutterstock)
Mansikka on keskikesän herkku. Sadon kypsyminen on jo hyvässä vauhdissa. Mansikkaa nimitetään yleisessä kielenkäytössä marjaksi, vaikka se itse asiassa on turvonnut kukkapohjus. Varsinaisia hedelmiä ovat mansikan pinnalla olevat siemenen näköiset pähkylät.
Ahomansikka ennen ja nyt – talousmarjasta maisteltavaksi muistoiksi
Mansikka kuuluu laajaan ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Luonnonvaraisia mansikkalajeja on löydetty eri puolilta maailmaa 11 lajia, näillä on kuitenkin runsas joukko alalajeja ja muunnoksia. Suomessa luonnonvaraisena kasvavat ahomansikka (Fragaria vesca), ukkomansikka(Fragaria moschata) ja harvinainen karvamansikka(Fragaria viridis).
Luonnonvaraiset mansikat Suomessa – ahomansikka, ukkomansikka ja karvamansikka
Ahomansikka on ollut merkittävä talousmarja vuosisadan vaihteessa. Sitä kerättiin ja säilöttiin omiksi tarpeiksi ja käytiin myymässä toreillakin. Hyviä kasvupaikkoja ahomansikalle oli syntynyt kaskeamisen seurauksena. Nykyään ahomansikkaa tapaa hakkuuaukeilla, tien ja ojanpientareilla. Satoa saadaan edelleen maisteltavaksi, mutta entisaikojen useiden litrojen satoja ei enää juurikaan löydä.
Ukkomansikkaa tavataan Etelä-Suomessa luonnonvaraisena. Usein se on kuitenkin viljelykarkulainen. Ukkomansikkaa on kasvatettu 1800-luvulla kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Ukkomansikka on yksineuvoinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri kukissa.
Karvamansikkaa esiintyy vain lounaisessa saaristossa. Monet kasvupaikat ovat olleet asuttuja ja laidunnettuja, mutta nämä perinnebiotoopit uhkaavat kasvaa umpeen. Myös risteytyminen ahomansikan kanssa yhkaa harvinaistuvaa karvamansikkaa.
Metsien makeat aarteet – kotimaiset luonnonmansikat ja niiden tarina
Puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) on syntynyt chilenmansikan (Fragaria chiloënsis) ja virginianmansikan (Fragaria virginiana) risteytyessä 1700-luvun alkupuolella.
Mansikka on ollut ahkeran jalostustyön kohteena ja maailmassa onkin viljelyssä tällä hetkellä yli 2 000 lajiketta. Suomeen puutarhamansikka on tullut tiettävästi 1800-luvulla. Viljeltynä puutarhakasvina se on ollut 1920-luvulta alkaen, ja viljely laajeni vasta 1960-luvulla puutarhan pikkupalstoilta nykyisenlaiseen laajempaan peltoviljelyyn.
Aivan viime vuosina on alkanut mansikan ympärivuotinen viljely, ensimmäisten yrittäjien aloittaessa mansikan viljelyn lämmitettävissä kasvihuoneissa.
Suomessa viljelyssä on noin kolmekymmentä lajiketta. Näistä vain muutamalla on suurempaa merkitystä kaupallisessa viljelyssä. Muualla viljelyssä olevien lajikkeiden yleistymistä Suomessa on haitannut niiden sopeutumattomuus maamme olosuhteisiin: lyhyeen kasvukauteen, kasvukauden aikaiseen pitkään päivään sekä kylmään talveen.
Viljelyyn sopivia lajikkeita etsittäessä kiinnitetään edellisten lisäksi huomioita satoisuuteen, sadon aikaisuuteen, taudinkestävyyteen ja marjan kiinteyteen, jolla on merkitystä ammattimaisessa mansikanviljelyssä marjoja myyntipaikoille kuljetettaessa.
Suomessa on koettu tarpeelliseksi jalostaa maamme olosuhteisin soveltuvia lajikkeita. Jalostustyö aloitettiin 1960-luvulla ja 1980-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhatuotannon tutkimuslaitos laski myyntiin kaksi lajiketta ’Hikun’ ja ’Marin’, joista ensimmäinen on jäänyt viljelyyn, mutta jälkimmäinen ei lähinnä marjojensa epäsäännöllisen muodon vuoksi saanut sijaa ammattimaisessa viljelyssä. Meillä viljelyssä ja viljelykokeissa olevat lajikkeet ovat peräisin lähinnä Pohjoismaista, Keski-Euroopasta ja Amerikan mantereelta.
Kotimaiset mansikkalajikkeet ja niiden ominaisuudet
Kotimainen jaloste on myös ahomansikan ja kuukausimansikan risteytys tarha-ahomansikka, joka on myynnissä ’Minja’-lajikkeena. Se on tarkoitettu erityisesti kotipuutarhureille. Kuukausimansikka (Fragaria vesca ’Semperflorens’) on kotipuutarhureiden suosiossa sen pitkään kestävän satokauden ansiosta. Kuukausimansikka sopii kasvatettavaksi myös amppeleissa ja parvekelaatikoissa. Meillä on myös viljelyssä niin sanottuja remontoivia eli jatkuvasatoisia puutarhamansikkalajikkeita, esimerkiksi ’Ostara’, jonka taimia näkee joskus myytävän kuukausimansikkanakin.
Puutarhamansikkaa lisätään yleensä rönsytaimista, kuukausimansikkaa useimmiten siemenistä.
Mansikasta tehtävät kasvonaamiot virkistävät ihoa ja silottelevat ryppyjä. Teho todennäköisesti perustuu siihen, että mansikka sisältää runsaasti vettä, vesipitoisuus on 90 %. Mansikan lehdistä valmistettu tee auttaa vatsavaivoihin ja jokainen mansikoita runsaasti syönyt on varmasti huomannut mansikoiden vatsantoimintaa vilkastuttavan vaikutuksen.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuista
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Tutustu chia-siemeniin: kuitua, proteiinia ja terveyttä yhdellä lusikallisella
Ruusut kaipaavat valoa ja vaivannäköä
Ruoppausmassan kattaminen mökkirannassa - pengerrys, millä ja miten? Asiantuntija vastaa
Luetuimmat
Uusimmat