Monivuotiset vihannekset – helppoa ruuan viljelyä
Kevään ensimmäiset, nuoret raparperit ovat mehukkaimmillaan. (Kuva: iStock)
Perinteisesti keväisin vihannesmaalla muokataan, kylvetään ja istutetaan taimia. Sitten harvennetaan ja harataan rikkaruohoja, kastellaan, lannoitetaan ja katetaan. Eikä siinä mitään, näin saadaan maukasta ja ravitsevaa satoa ruokapöytään, hyötyliikuntaa, mukavaa puuhaa puutarhassa ja onnistumisen iloa. Nähdään omien kätten työn tulokset ja nautitaan niistä.
Monivuotista kasvupenkkiä koottaessa perustamistyö tehdään vain kerran ja satoa saadaan jopa vuosien ajan. Pitkäikäiset vihannekset eivät toki korvaa kasvimaan tuotantoa, mutta täydentävät sitä mukavasti. Nämä vihannekset tuovat vaihtelua ja usein sadonkorjuuseen päästään jo varhain, ennen kuin muulle kasvimaalle vielä päästään edes työskentelemään. Varhainen sato perustuu vankkaan juuristoon, jonka avulla monivuotiset kasvit saavat etumatkaa kylvettäviin kasveihin verrattuna.
Ensimmäiseen, varhaiseen sadonkorjuuseen tarjoavat tilaisuuden tarhasuolaheinä ja lipstikka, pian perässä kiirehtii raparperi kasvuun. Viimevuotistakin satoa voi korjata vielä keväällä, jos penkissä kasvaa vaikkapa maa-artisokka tai piparjuuri.
Vähän työtä, runsaasti satoa
Kun monivuotiset vihannekset on istutettu ja kasvusto vakiintunut, ei niiden hoitamiseksi tarvitse tehdä paljonkaan. Maata ei tarvitse vuosittain muokata ja juuristot kasvavat vankoiksi ja pystyvät torjumaan rikkakasvustoa.
Maa kannattaa kuitenkin pitää katettuna esimerkiksi lehti- tai olkikatteella niin kauan, kunnes kasvit itse peittävät maan. Kuivina kausina kastelu auttaa kasveja kasvattamaan juuristonsa syvälle maahan, jolloin ne sietävät myöhemmät kuivat kaudet paremmin.
Monilla pitkäikäisillä kasveilla, erityisesti lehtivihanneksena käytetyillä, on todella pitkä vuosittainen satokausi. Myskimalva (Malva moschata), rohtosalkoruusu (Althea officinalis) ja isomaksaruoho (Sedum telephium) ovat esimerkkejä pitkän satokauden kasveista, joita olemme tottuneet näkemään perennapenkeissä.
Varjossa menestyviä lajeja kasvattamalla saadaan hyötykäyttöön pensaiden ja puiden alustoja, jotka muuten olisivat vähemmän käytössä. Kosteahkolle paikalle varjoon tai puolivarjoon sopii esimerkiksi alaskankleitonia (Claytonia sibirica), joka viihtyessään peittää innokkaasti maan. Sen kukat ja lehdet maustavat salaatit hieman punajuuren versoja muistuttavalla maullaan ja sopivat mainiosti myös leivän päälle.
Kasvurauhassa elonkirjo lisääntyy
Maan pinnan alla kuhisee elämä, jonka monimuotoisuus on valtaisa. Maanalaista elämää pallomme biologisessa monimuotoisuudessa on enemmän kuin maan pinnalla, ja se koostuu pääasiassa mikroskooppisen pienistä eliöistä. Niiden hyvinvointiin perustuu koko muu elämä maapallolla.
Nämä eliöt voivat sitä paremmin, mitä vähemmän maata muokataan. Monivuotiset kasvit edistävät maan hyvinvointia, sillä maata kaivetaan vain istuttamisen yhteydessä. Jos maata vielä ruokitaan orgaanisilla aineksilla, kuten ruoho- tai lehtisilpulla, kompostilla jne, ylläpidetään maaeliöiden vuorovaikutusketjuja. Maan laatu kohenee ja kasvit viihtyvät entistä paremmin. Usein toistuva muokkaaminen sen sijaan katkaisee esimerkiksi sienirihmastot, jolloin ne suorittavat tehtäväänsä maan ekologiassa huonommin.
Kasvipenkki, jota ei muokata vuosittain, sitoo hiilidioksidia, kun taas kääntämällä hoidettu maa luovuttaa sitä ilmakehään. Kasvurauha tekeekin penkistä hiilinielun. Vakiintunut juuristo sitoo maa-ainesta ja ravinteita kasvien käyttöön, eivätkä ne huuhtoudu pois.
Sinulla voi huomaamattasikin jo olla monivuotisten vihannesten penkki
Katse perennapenkkiin uusin silmin voi tuottaa ahaa-elämyksen, sillä olemme tottuneet pitämään monia syötäväksi sopivia ja herkullisia kasveja ainoastaan koristekasveina. Tästä esimerkkinä ovat kuunliljat (Hosta), joiden suuri suku sopii varhain keväällä syötäväksi parsan tapaan. Myöhemmin kesällä lehdet ovat maukkaita salaatissa ja kukatkin maistuvat herkullisilta.
Kuunliljat sietävät hyvin keväisen sadonkorjuun, sillä ne kasvattavat pian uudet lehtien alut, eikä jälkiä varhaisesta sadonkorjuusta jää. Myös kukkia voi käyttää ruokien koristeena ja lehtiä silputtuna salaattiin ja tuomaan siihen rakennetta.
Päivänliljat (Hemerocallis) tuottavat runsaasti kukkia, joiden olemus on napakka, vihannesmainen ja rapea. Ne soveltuvat tuorekäyttöön ja vaikkapa friteerattuina. Niitä voi syödä sekä raakana että paahdettuna, samoin kuin nuppujakin, joiden maku muistuttaa vihreitä papuja.
Lisää vihanneskäyttöön sopivia perennoja löytyy artikkelin lopusta.
Lisää vihanneskäyttöön sopivia perennoja löytyy artikkelin lopusta.
Viljele sekaisin erilaisia
Helppohoitoinen istutus syntyy, kun istutat kasvupaikan olosuhteissa viihtyvät kasvit yhteen. Ota huomioon ainakin paikan valoisuus ja maan laatu. Kun istutat samaan penkkiin useita erilaisia kasviryhmiä, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen, syntyy kasvitaudeille ja tuholaisille vastustuskykyinen kasvusto. Se johtuu siitä, että saman suvun ja heimon kasveilla on usein samanlaisia tauteja ja yhteiset tuholaiset. Sekaistutuksissa erilaisuus suojaa, sillä jos yksi laji joutuu ongelmiin, tilanne ei uhkaa muita istutusryhmän kasveja.
Hyödynnä ja kasvata erilaisuutta
Sekaviljelmässä voi hyvin olla muitakin kuin syötäviä kasveja ja osa voi kasvaa ihan vain silmäniloksi. Eri kokoiset kasvit tuovat tärkeää kerroksellisuutta ja suojaa toisille kasveille tai vaikkapa hyönteisille. Hyönteisten suojakasvit ovat tärkeitä tuholaisia syöville pikku pedoille, kuten leppäkertuille, jotka pitävät kirvat kurissa. Osa voi toimia ravintokasvina pölyttäjille joko meden ja siitepölyaterian muodossa ja osa voi olla ravintokasvi vaikkapa perhosten toukille. Jos haluat houkutella perhosia puutarhaasi, kannatta suosia niiden kaikkien kehitysvaiheiden ravintokasveja.
Maanpeitekasvejakaan ei kannata unohtaa. Ne suojaavat ja rikastavat maaperää ja edistävät monimuotoisuutta paremmin kuin yksilajinen nurmikko. Maanpeitekasvillisuus voi olla syötävääkin, kuten ukko- tai ahomansikkaa, sarvi- ja tuoksuorvokkia, kleitoniaa tai maahumalaa.
Esimerkkejä monivuotisten kasvien käytöstä vihanneksena
Kun perustat tai hyödynnät jo olemassa olevia perennoja tai muita kasvejasi elintarvikkeena, varmista aina, että todella tunnet ne kasvit, joita käytät ravinnoksi ja tiedät, että ne soveltuvat syötäväksi. On hyvä tietää niiden viljelyhistoria, jotta voit varmistua niiden puhtaudesta mm. torjunta-aineiden suhteen.
Kukkaperennat vihanneskäytössä
Rohtosalkoruusu, Althea officinalis
- Pitkä satoaika, kaikki kasvinosat ovat käyttökelpoisia.
- Ennen kukintaa nuoret lehdet ja versot maistuvat salaateissa, kukat soveltuvat koristeluun.
- Vanhemmat lehdet patoihin, keittoihin, wokkeihin.
- Vanhemmissa lehdissä on ruokia saostava ominaisuus.
Ukonkello, Campanula latifolia
- Näillä, kuten useimmilla kellokukilla, on miedot ja makeat kukat.
- Nuoret versot ja lehdet soveltuvat tuoreena ja kiehautettuna käytettäväksi.
- Kaikki kasvinosat ovat syötäviä. Isoukonkellon juurakko on tukeva ja siitä saa vaihtelua vihanneksiin kypsennettynä tai raastettuna taikinoihin.
Vuohenkello, Campanula rapunculoides
- Vuohenkello on innokas leviäjä ja se kasvaa rikkakasvinomaisesti monessa puutarhassa. Kukat ovat erityisen kauniita.
- Kukkia ja nuoria lehtiä ruuaksi käytettynä se ei harmita puutarhassa niin paljon.
- Kukkavanat kannattaa joka tapauksessa katkaista ennen siementämistä, jos halutaan hillitä sen leviämistä.
Maa-artisokka Helianthus tuberosus
- Komea ja korkea perenna soveltuu penkin taustakasviksi.
- Mehevät mukulat kasvavat pitkään syksyllä, joten kannattaa ryhtyä sadonkorjuuseen vasta kun kasvusto on lakastunut.
- Myös keväällä, ennen kasvun alkua, voi korjata satoa.
- Herkulliset mukulat tummuvat pilkottuna tai kuorittuina nopeasti, joten ne kannattaa pudottaa sitruunaveteen odottamaan kypsennystä.
- Maukkaita paahdettuna, keitettynä, keitoissa, piiraissa ja lisukkeena.
Myskimalva, Malva moschata
- Myskimalva on malvakasveista maukkain. Sen mieto maku soveltuu kaikkeen ruuanlaittoon.
- Pitkä satoaika keväästä syksyyn.
- Nuoret versot ja kukat salaatteihin, vanhemmat lehdet wokkeihin, keittoihin, risottoihin, kastikkeisiin jne.
- Nuoria versoja kasvaa pitkään, jos kasvustoa välillä niitetään .
- Vanhemmissa lehdissä on saostava vaikutus.
Isomaksaruoho, Sedum telephium
- Nuoret versot ja lehdet ovat parhaimpia ja raikkaan hapokkaita. Eri lajikkeiden välillä on makueroja.
- Kastele tarvittaessa, sillä kuivassa kasvaessaan maku muuttuu kitkeräksi.
- Tuoreena salaatteihin ja ruuan koristeluun.
- Pulleat lehdet soveltuvat nopeasti kypsennettäviin ruokiin, kuten wokkeihin.
- Myös juuri on käyttökelpoinen sekä raakana että kypsennettynä.
Lehtivihannekset:
Vuohenputki, Aegopodium podagraria
- Vuohenputki kasvaa monissa puutarhoissa kiusallisesti leviävänä rikkakasvina.
- Ruokakasvina vuohenputki on kuitenkin mainettaan parempi, sillä se soveltuu kaikkeen ruuanlaittoon.
- Nuoret lehdet ovat raikkaan hapokkaita ja soveltuvat tuorekäyttöön.
- Vanhemmat lehdet wokkeihin, patoihin, piiraisiin, munakkaisiin...
- Kukinnan jälkeen lehtien maku ei enää ole parhaimmillaan.
Maahumala, Glechoma hederacea
- Maahumalaa on muinoin käytetty oluen ja viinin maustamiseen.
- Maku tuo mieleen pippurin tai sitruunan.
- Soveltuu pieninä määrinä salaattien ja juomien maustamiseen.
- Kukat ovat erityisen somia kakun koristeena.
- Lehden suutuntuma on karhea, joten ne kannattaa silputa pieneksi.
Muista myös nämä:
Juurekset
- Mustajuuri, Scozonera hispanica
Maustekasvit
- Humala, Humulus lupulus
- Lipstikka, Levisticum offincinale
- Saksankirveli, Myrrhis odorata
Puuvartiset
- Metsälehmus Tilia vulgaris
- Vuorijalava Ulmus glabra
Maanpeitekasvit
- Ahomansikka, Fragaria vesca
- Sarviorvokit, Viola cornuta
- Tuoksuorvokit, Viola odorata
Teksti: Muhevainen Oy Tuuli Järvinen
Kuvat: iStock
Aiheeseen liittyvää
Tietoa kasvilajeista ja niiden kasvupaikkavaatimuksista
Kausikasvit tuovat väriä ja tunnelmaa joka vuosi
Stailaa piha ja parveke juhlaan: viritä vieraat juhlatunnelmaan jo portilla
Tunnista siitepölyallergian oireet ja sen laukaisija
Varmista kasvien menestyminen ‒ lue vinkit tästä
Lehtipuiden istutussyvyys ja -etäisyydet
Luetuimmat
Uusimmat