Näin tunnistat ja poistat myrkkykeison turvallisesti

Myrkkykeiso on monivuotinen putkikasvi, joka voi kasvaa yli metrin korkuiseksi. Se viihtyy kosteilla ja aurinkoisilla paikoilla, kuten järvien ja jokien rannoilla, ojissa ja soilla. Kukinta ajoittuu keskikesään, yleensä heinä–elokuulle, jolloin kasvi tuottaa valkoisia, sarjamaisia kukintoja. Lehdet ovat pitkänomaisia ja sahalaitaisia, ja ne muistuttavat läheisesti muiden putkikasvien lehtiä.

Levinneisyys kattaa käytännössä koko Suomen, ja kasvi voi muodostaa paikallisesti runsaita kasvustoja. Myrkkykeison sisältämät myrkylliset yhdisteet vaikuttavat hermostoon, ja jo pieni määrä voi olla hengenvaarallinen sekä ihmisille että eläimille. Tämän vuoksi sen tunnistaminen on tärkeää erityisesti alueilla, joissa on ihmisten ja eläinten kulkua.

Myrkkykeiso on monivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka kuuluu sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon. Se kasvaa tavallisesti 50–150 cm korkeaksi ja sen varsi on ontto, raidallinen ja juuresta paksuuntunut. Kasvia tavataan koko Suomessa, mutta erityisesti Etelä- ja Keski-Suomen kosteilla niityillä, ojien varsilla ja järvien rannoilla. Sen myrkyllisyys johtuu cicutoksiinista, joka vaikuttaa hermostoon ja voi aiheuttaa vakavia oireita nopeasti nielemisen jälkeen.

Myrkkykeiso on yksi Suomen vaarallisimmista kasveista, ja se on aiheuttanut lukuisia myrkytyksiä etenkin laidunalueilla karjalle. Kasvin makea juurakko on johtanut siihen, että sekä eläimet että ihmiset – jopa lapset – ovat erehtyneet syömään sitä. Juurakkoa on sekoitettu esimerkiksi selleriin ja lehtiä persiljaan, mutta jo yksi juurakko voi olla aikuiselle tappava. Myrkkykeiso on myrkyllisempi kuin myrkkykatko, ja sen rikkoutuneet osat voivat saastuttaa vesistöä niin, että siitä juotu vesi aiheuttaa myrkytyksen. Myös pelkkä kasvin imeminen voi olla hengenvaarallista.

Myrkky voi kulkeutua karjan rehussa ja aiheuttaa eläimille kuoleman. Ihmisellä myrkytys etenee nopeasti: ensin ilmenee polttelua suussa, kielen ja nielun kangistumista, pahoinvointia, oksentelua, sydämen tykytystä ja huimausta. Pian seuraavat kouristukset, hengityshalvaus ja hoitamattomana kuolema, usein jo alle vuorokaudessa. Arviolta noin puolet myrkytyksistä on johtanut kuolemaan. Kasvin vaarallisuutta lisää sen yleisyys ja se, että se muistuttaa monia vaarattomia lajeja, kuten koiranputkea.

Myrkkykeiso voi erehdyttävästi muistuttaa vaarattomia tai jopa syötäviä kasveja, kuten koiranputkea tai vuohenputkea. Tärkeimmät erot ovat kasvin ontto varsi, joka voi sisältää ruskeaa nestettä, ja vaakasuora, paksu juurakko, jossa on kammioita. Juuri on kasvin myrkyllisin osa, ja sen nauttiminen voi aiheuttaa vakavia myrkytystiloja nopeasti.

Koska sekaannus muiden kasvien kanssa on helppoa, luonnonkasvien keräämisessä tulisi poimia vain lajeja, joiden tunnistuksesta on täysi varmuus. Tämä vähentää merkittävästi myrkytysriskin mahdollisuutta.

Jos myrkkykeisoa esiintyy alueilla, joissa liikkuu paljon ihmisiä, lapsia, lemmikkejä tai tuotantoeläimiä, havainnosta kannattaa ilmoittaa kunnan ympäristöviranomaisille tai maanomistajalle. Tämä on tärkeää etenkin yleisillä alueilla, kuten uimarannoilla ja puistoissa, sillä viranomaiset voivat arvioida torjuntatarpeen ja huolehtia asianmukaisista varotoimista.

Myös paikalliset luontohavaintopalvelut ja ympäristöjärjestöt voivat hyödyntää ilmoituksia, jotta tieto leviää ja riskeihin voidaan reagoida nopeasti.

Kasvin poistaminen vaatii huolellisuutta, sillä pienikin pala juurakkoa voi synnyttää uuden yksilön. Yleisimpiä menetelmiä ovat koko juurakon poistaminen kaivamalla tai kasvin peittäminen valoa läpäisemättömällä materiaalilla, joka estää sen kasvun. Torjunta-aineiden käyttö on vesistöjen läheisyydessä useimmiten kielletty ympäristösyistä.

Torjuntatyö voi vaatia useiden vuosien toistoa, jotta kasvusto saadaan kokonaan hävitettyä. Poistetut kasvit on hyvä pakata tiiviisti esimerkiksi jätesäkkiin ja toimittaa jäteasemalle tai polttaa asianmukaisesti, jotta myrkky ei leviä takaisin luontoon.

Koska kasvi on myrkyllinen, torjuntatyössä tulee käyttää kumisaappaita, pitkähihaisia suojavaatteita ja tiiviitä käsineitä. Kasvin rikkomista kannattaa välttää, jotta sen sisältämä myrkky ei pääse leviämään veteen tai maaperään. Torjuntatyön ajaksi alue tulisi eristää lapsilta ja eläimiltä. Turvallinen käsittely ei ainoastaan suojaa torjujaa itseään, vaan myös ympäristöä mahdollisilta haitoilta.

Lue lisää:

Asiantuntija vastaa: Mistä apua myrkkykeison hävittämiseen?

Asiantuntija vastaa: Miten hävittää myrkkykeiso?

Lähteet:

• Ruokavirasto
• Yle.fi
• Suomen Luonto, ks. Näin erotat koiranputken myrkyllisestä myrkkykeisosta