Näin tunnistat ja poistat myrkkykeison turvallisesti

Myrkkykeison kukinto muistuttaa monia muita putkikasveja – tarkka tunnistus on välttämätöntä. (Kuva: Adobe Stock)
Myrkkykeiso (Cicuta virosa) on monivuotinen, kotoperäinen putkikasvi, joka viihtyy kosteilla mailla, kuten rantaniityillä ja ojien varsilla. Sen kaikki osat ovat myrkyllisiä, ja erityisen vaarallinen on paksu juurakko. Myrkkykeisoa voi erehtyä luulemaan vaarattomiksi putkikasveiksi, mikä tekee sen tunnistamisesta tärkeää. Missä myrkkykeisoa esiintyy, miten sen tunnistaa ja milloin sen hävittäminen on tarpeen?
Myrkkykeiso suomalaisessa luonnossa ja sen elinympäristö
Myrkkykeiso on monivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka kuuluu sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon. Se viihtyy erityisesti rehevillä, ryteikköisillä ja usein upottavilla rannoilla, kuten järvien ja jokien liejuisilla reunoilla sekä tulvaniityillä. Kasvupaikat ovat usein sellaisia, joilla ihmiset liikkuvat harvoin.
Kukinta ajoittuu heinä–elokuulle, jolloin kasvi tuottaa valkoisia, sarjamaisia kukintoja. Lehdet ovat pitkänomaisia ja sahalaitaisia, muistuttaen läheisesti monien muiden sarjakukkaiskasvien lehtiä. Levinneisyys kattaa käytännössä koko Suomen, ja kasvi voi muodostaa paikallisesti runsaita kasvustoja.
Myrkkykeison sisältämät myrkylliset yhdisteet vaikuttavat hermostoon, ja jo pieni määrä voi olla hengenvaarallinen sekä ihmisille että eläimille. Tämän vuoksi sen tunnistaminen on tärkeää erityisesti alueilla, joissa on ihmisten ja eläinten kulkua.
Myrkkykeison tunnistaminen ja sekaantumisriskit
Myrkkykeiso voi erehdyttävästi muistuttaa vaarattomia tai jopa syötäviä kasveja, kuten koiranputkea tai vuohenputkea. Myrkkykeisolla on putkikasvien tapaan ontto varsi, joka voi sisältää ruskeaa nestettä, ja vaakasuora, paksu juurakko, jossa on kammioita. Juuri on kasvin myrkyllisin osa, ja sen nauttiminen voi aiheuttaa vakavia myrkytystiloja nopeasti.
Koska sekaannus muiden kasvien kanssa on helppoa, luonnonkasvien keräämisessä tulisi poimia vain lajeja, joiden tunnistuksesta on täysi varmuus. Tämä vähentää merkittävästi myrkytysriskin mahdollisuutta, eli muista:
- myrkkykeison varsi on ontto ja raidallinen (kuten muillakin putkikasveilla), jonka sisältä voi löytyä ruskeaa nestettä.
- Juurakko on paksu ja vaakasuora, ja siinä on kammioita.
- Kasvupaikka on usein vetinen, pehmeäpohjainen ja rehevä ranta.
Oireet ja ensiapu
Myrkkykeison nieleminen voi aiheuttaa nopeasti oireita, kuten:
- polttelua suussa ja nielussa
- pahoinvointia ja oksentelua
- huimausta ja kouristuksia
Jos epäilet myrkkykeison syöntiä:
- Soita heti Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111).
- Älä odota oireiden pahenemista, vaan hakeudu välittömästi hoitoon.
- Lääkehiili voidaan antaa ensiapuna, jos henkilö on hereillä ja pystyy nielemään turvallisesti.
Oireet ohjaavat useimmiten nopeasti hoitoon, mikä pienentää vakavien seurausten riskiä.
Miksi myrkkykeiso on vaarallinen?
Myrkkykeiso sisältää hermostoon vaikuttavaa kikutoksiinia. Kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä, mutta juurakko on erityisen vaarallinen. Vaikka kasvin myrkky on voimakasta, Suomessa vakavat myrkytykset ovat hyvin harvinaisia, ja kasvimyrkytyskuolemia ei ole todettu vuosikymmeniin.
Nykyisin riski on lähinnä vapaasti laiduntavilla eläimillä, jos laidun ulottuu pehmeään rantaan. Talvella jäätyminen ja sulaminen voivat irrottaa juurakon palasia, jotka kelluvat veden mukana ja voivat levitä uusille kasvupaikoille. Kasvin rikkoutuminen vedessä voi vapauttaa myrkkyä, mutta sen vaikutus on yleensä paikallinen ja lyhytaikainen. Oireita voi saada vain pian rikkoutumisen jälkeen ja lähellä rikkoutumispaikkaa. Virtaavassa vedessä myrkky laimenee nopeasti, mutta pienissä seisovissa vesissä vaikutus voi kestää pidempään.
Milloin ja kenelle tulee ilmoittaa havainnoistaan myrkkykeisosta?
Jos myrkkykeisoa kasvaa alueella, jossa ihmiset, lapset, lemmikit tai kotieläimet liikkuvat, havainnosta kannattaa ilmoittaa kunnan ympäristöviranomaisille tai maanomistajalle. Erityisesti yleisillä uimarannoilla ja pihoissa torjunta voi olla tarpeen. Tämä on tärkeää etenkin yleisillä alueilla, kuten uimarannoilla ja puistoissa, sillä viranomaiset arvioivat torjuntatarpeen ja huolehtivat asianmukaisista varotoimista.
Myös paikalliset luontohavaintopalvelut ja ympäristöjärjestöt hyödyntävät ilmoituksia, jotta tieto leviää ja riskeihin voidaan reagoida nopeasti.
Myrkkykeison poistaminen turvallisesti
Kasvin poistaminen vaatii huolellisuutta, sillä pienikin pala juurakkoa voi synnyttää uuden yksilön. Yleisimpiä menetelmiä ovat koko juurakon poistaminen kaivamalla tai kasvin peittäminen valoa läpäisemättömällä materiaalilla, joka estää sen kasvun. Torjunta-aineiden käyttö on vesistöjen läheisyydessä useimmiten kielletty ympäristösyistä.
Torjuntatyö voi vaatia useiden vuosien toistoa, jotta kasvusto saadaan kokonaan hävitettyä. Poistetut kasvit on hyvä pakata tiiviisti esimerkiksi jätesäkkiin ja toimittaa jäteasemalle tai polttaa asianmukaisesti, jotta myrkky ei leviä takaisin luontoon.
Koska kasvi on myrkyllinen, torjuntatyössä tulee käyttää kumisaappaita, pitkähihaisia suojavaatteita ja tiiviitä käsineitä. Kasvin rikkomista kannattaa välttää, jotta sen sisältämä myrkky ei pääse leviämään veteen tai maaperään. Torjuntatyön ajaksi alue tulisi eristää lapsilta ja eläimiltä. Turvallinen käsittely ei ainoastaan suojaa torjujaa itseään, vaan myös ympäristöä mahdollisilta haitoilta.
Huomio
Onko myrkkykeison hävittäminen tarpeen?
Myrkkykeiso on osa luonnon monimuotoisuutta, eikä sitä tarvitse hävittää luonnonvaraisilta kasvupaikoiltaan. Poistaminen kannattaa tehdä vain silloin, kun se selvästi parantaa alueen turvallisuutta. Sen poistaminen on kuitenkin suositeltavaa alueilla, joissa ihmiset tai kotieläimet voivat altistua sille. Erityisesti yleisillä uimarannoilla, pihoissa ja leikkipaikkojen läheisyydessä kasvi aiheuttaa selkeän turvallisuusriskin. Poistaminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä, ja työ kannattaa toteuttaa vain silloin, kun siitä on selkeää hyötyä turvallisuuden kannalta.
Lähteet:
- Ruokavirasto
- Yle.fi
- Suomen Luonto, ks. Näin erotat koiranputken myrkyllisestä myrkkykeisosta