Narsissit ovat kevään airueita

Narsissit (Narcissus) ovat helppohoitoisia sipulikukkia, joiden kasvusto laajenee sivusipuleista. Tuoksuvat kukat ovat valkoisia, keltaisia tai keltavalkoisia ja niissä on torvimainen lisäteriö. Vanhojen lajikkeiden ja kerrannaiskukkaisten muotojen tuoksu on voimakkain. Kapeat lehdet ovat tylpähköt ja tasasoukat. Narsissi sipuleineen on myrkyllinen.

Kukkivat ruukkunarsissit ovat kevään airueita, joita myydään kaupoissa kevättalvella. Esikäsiteltyjen sipuleiden hyötäminen kukkaan onnistuu helposti kotioloissakin, muut on tarkoitettu ulos avomaalle. Tarjolla on sekä luonnonlajeja että jalostettuja lajikkeita.

Yleisimmät narsissilajit ja -lajikkeet ovat valkonarsissi (N. poëticus), tähtinarsissi (N. x incomparabilis), keltanarsissi eli pääsiäislilja (N. pseudonarcissus) ja tasetti eli sarjanarsissi (N. tazetta).

Istuta 3–5 narsissin sipulia samaan ruukkuun syksyllä hiekansekaiseen multaan. Jätä sipulin kärki multapinnan yläpuolelle ja riittävästi tilaa kasteluvedelle ruukun reunoille. Kukkiakseen narsissi tarvitsee kylmäkäsittelyn; siirrä ruukku 6–10-asteiseen tilaan juurtumaan ja pidä multa niukasti kosteana.

Varhaisimmat erät voi ottaa hyötöön tammikuussa. Viileä ja hidas hyötö saa aikaan kestävimmän kukinnan. Neljästä kuuteen viikkoa kestävän hyödön aikana narsissi tarvitsee runsaasti valoa. Kun lehdet alkavat näkyä, lisää kastelua hiukan. Sipuli sisältää kukinnan vaatimat ravinteet, joten narsissia ei tarvitse lannoittaa.

Isokukkaiset keltanarsissit koristavat pääsiäispöytiä ja monia pienikukkaisia narsisseja kasvatetaan kevättalven iloksi. Ne voi istuttaa keväämmällä avomaalle tai kukittaa uudelleen seuraavana vuonna, sillä esikäsiteltyjen sipuleiden hyötäminen kukkaan onnistuu helposti kotioloissakin. Muut sipulit ovat tarkoitettu ulos. Tarjolla on sekä luonnonlajeja että jalostettuja lajikkeita. Varhaisimmat narsissilajit puhkeavat kukkaan pari viikkoa lumien sulamisen jälkeen, myöhäisimmät vasta kesäkuun alussa.

Narsissit (Narcissus) ovat helppohoitoisia sipulikukkia, joiden kasvusto laajenee sivusipuleista. Lajin ja lajikkeen mukaan kukkavarressa voi olla yksi tai jopa 20 kukkaa. Keltaisissa, valkoisissa ja keltavalkoisissa kukissa on torvimainen lisäteriö ja ne tuoksuvat. Voimakkain tuoksu on vanhoilla lajikkeilla ja kerrannaiskukkaisilla muodoilla. Tylpähköt ja tasasoukat lehdet ovat kapeat. Tasetteja lukuun ottamatta lajit ovat yleensä pitkäikäisiä ja talvenkestäviä. Narsissi sipuleineen on myrkyllinen.

Tasetit ovat erityisen helppo hyötää kukkaan normaalissa huoneenlämmössä, sillä se ei tarvitse pimeää ja viileää juurrutuskautta. Versoista tulee kuitenkin tanakammat hieman viileämmässä.

Narsissit kannattaa istuttaa pensaiden tai puiden alle tai nurmikon reunamille. Ne viihtyvät valossa ja puolivarjossa, vettä läpäisevässä multamaassa. Narsissit istutetaan alkusyksystä noin 10 cm syvyyteen ja 5–10 cm välein.

Kukinnan jälkeen lehtien annetaan kellastua rauhassa, jotta sipulit saavat kerättyä voimaa seuraavaa kukintoa varten.

Liian tiheä kasvusto kaivetaan ylös lehtien lakastumisen jälkeen, sipulit lajitellaan koon mukaan ja istutetaan uusiksi ryhmiksi. Ulkoa sipuleita ei juurikaan kannata ottaa hyötöön, sillä yleensä kesän kuiviltaan säilytetyt sipulit nahistuvat melko varmasti ja ovat pilalla ennen syksyn istutusaikaa.

Narcissus-sukuun kuuluu noin 50 eri lajia. Niiden lisäksi risteymiä ja muunnoksia on tuhansittain. Narsissien kasvatuksesta löytyy merkintöjä jo 300-luvulta eaa. Kaupallinen viljely ja jalostus alkoivat Euroopassa 1500-luvulla. Yleisimmät narsissilajit ja -lajikkeet ovat:

• valkonarsissi (N. poëticus)
• tähtinarsissi (N. x incomparabilis)
• keltanarsissi eli pääsiäislilja (N. pseudonarcissus) ja
• tasetti eli sarjanarsissi (N. tazetta)

Royal Horticultural Societyn ylläpitämässä rekisterissä narsissit on jaettu 13 ryhmään kukan muodon mukaan:

• Torvinarsissit
• Suuritorviset narsissit
• Pienitorviset narsissit
• Kerrannaiskukkaiset narsissit
• Orkideanarsissit
• Syklaaminarsissit
• Nunnannarsissit
• Tasettinarsissit
• Valkonarsissit
• Virvanarsissit
• Kaulus- ja perhosnarsissit
• Luonnonvaraiset lajit ja niiden muunnokset

Narsissit kannattaa istuttaa pensaiden tai puiden alle tai nurmikon reunamille. Ne viihtyvät valossa ja puolivarjossa, vettä läpäisevässä multamaassa. Kukinto kestää pisimpään puolivarjoisessa, ja varsinkin valkonarsissi viihtyy kosteassa ja multavassa maassa. Narsissit istutetaan alkusyksystä, syys-lokakuussa, noin 10 cm syvyyteen ja 5–10 cm välein. Jotta kukinnasta tulee näyttävää, istuta narsissit usean sipulin ryhmiksi.

Keväällä kuivaan aikaan kastellaan. Kukinnan jälkeen lehtien annetaan lakastua rauhassa, jotta sipulit saavat kerättyä voimaa seuraavaa kukintoa varten.

Narsissit tarvitsevat jakamista 3–5 vuoden välein. Liian tiheä kasvusto kaivetaan ylös lehtien lakastumisen jälkeen, sipulit lajitellaan koon mukaan ja istutetaan uusiksi ryhmiksi. Ulkoa sipuleita ei juurikaan kannata ottaa hyötöön, sillä yleensä kesän kuiviltaan säilytetyt sipulit nahistuvat melko varmasti ja ovat pilalla ennen syksyn istutusaikaa.

Lue lisää:

Sipulikukilla kukkaloistoa kevääseen