Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on happaman herkullinen ja monikäyttöinen luonnonmarja

Puolukoilla on paljon hyötykäyttöä taloustuotteena; ihmisten sekä metsän eläintenkin ravintona. Puolukka onkin Suomen tärkein luonnonmarja. Suomessa vuosittainen puolukkasato vaihtelee 200–500 miljoonan kilogramman paikkeilla. Sitä poimitaan vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5–10 miljoonaa kiloa. Loput jäävät metsän eläinten syötäväksi.

Ravintona:
Energiaa tuoreessa puolukassa on 162 kJ (39 kcal)/100 g.

Puolukka on ruoanlaitossa monikäyttöinen marja. Siitä tehdään mehua, hilloa, puuroa, sosetta, hyytelöä sekä paljon muuta. Sitä voidaan myös lisätä leipään sekä mämmiin. Ihmisten lisäksi puolukoita syövät ainakin kanalinnut, rastaat, karhut, mäyrät, muutkin petoeläimet sekä metsähiiret ja -myyrät.

Terveysvaikutus:
Puolukka on hapan marja. Sen kokonaishappopitoisuus on noin 2,5 %, mistä noin 0,05–0,2 % on bentsoehappoa ja loput pääasiassa omena- tai sitruunahappoa. Marjojen sokeripitoisuus on noin 8–9 %, noin kaksi kertaa suurempi kuin mustikalla. Puolukka sisältää myös arbutiinia, vakkiniinia sekä hieman vitamiineja; C-vitamiinia noin 5–10 mg / 100 g ja A-vitamiinia 100 kansainvälistä yksikköä.

Puolukka sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja niihin perustuvat sen tärkeimmät terveysvaikutuksetkin. Marjat edistävät maksan, sapen sekä vatsan toimintaa, pitävät suoliston terveenä, edistävät raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä. Puolukan antibioottiset aineet torjuvat myös munuaisten ja virtsateiden tulehduksia.

Rohdoskäyttö:
Puolukan lehdistä voidaan valmista teetä, joka tepsii reumavaivoihin, virtsatietulehduksiin sekä verensokerin alentamiseen. Yliannos puolukanlehtiteetä voi kuitenkin aiheuttaa myrkytyksen, joten sitä pitää käyttää hillitysti. Rohdoskasvina puolukka jää ravintokasvina vähemmän käytetyn sianpuolukan varjoon.

Lisätietoa puolukasta Kasvikortistossa