Vinkit siirtonurmikon hoitoon: leikkaa, kastele, kalkitse

Heti nurminauhojen levityksen yhteydessä nurmi kastellaan aivan litimäräksi. Nurmikkoa kastellaan säätilasta riippuen noin kaksi viikkoa siten, että juuristo pysyy kosteana. Nurminauhan ei tarvitse "uida" vedessä, mutta kostea sen pitää alapuolelta olla. Tämän pystyy toteamaan nostamalla nurminauhaa jostain kohtaa "tukasta". Syys-lokakuussa asennetun siirtonurmen kohdalla on huomioitava, että juurtuminen jatkuu seuraavana keväänä – tämä täytyy muistaa myös kastelun osalta!

Siirtonurmi leikataan ensimmäisen kerran, kun ruoho on 8–10 cm pitkää, vaikka juurtuminen olisikin vielä kesken. Älä anna nurmen kasvaa liian pitkäksi. Lannoita noin kuukauden kuluttua asennuksesta nurmikon yleislannoitteilla.

Miltei kaikille kasveille yleisiä vaatimuksia ovat riittävä maan ilmavuus ja hyvä veden ja ravinteiden pidätyskyky. Näin on myös nurmikon osalta. Pihat joutuvat alttiiksi varsin kovalle kulutukselle, joten pohjamaan on läpäistävä vettä: märkänä pysyvä maa tiivistyy liikaa. Kovettuessaan maa vastustaa juurten kasvua ja tiivis maa sammaloituu helposti. Syksyllä ja talvella tiivis maa on usein täysin veden (jään) kyllästämä ja seurauksena on nurmikon juuriston tuhoutuminen.

Mikäli sammal on päässyt valtaamaan nurmikkoa, on maata ilmastoimalla (esimerkiksi rankasti haravoimalla tai talikolla reikiä maahan pistellen ja hiekkaa maahan lisäämällä), kuivattamalla ja hoitolannoituksella mahdollista saada nurmikko elpymään ja tilaa varsinaisille heinälajeille.

Nurmikon leikkuukorkeus on 4–5 cm maan pinnasta. Nurmea ei saa päästää kasvamaan liian pitkäksi. Nurmikkoa ei kannata leikata pitkien kuivien kausien aikana, ettei nurmikko turhaan kuivu ja jopa pala. Tärkeä seikka nurmikon hoidossa on myös ruohonleikkurin terien terävyys. Mikäli leikkuuterä on terävä, kasvi kärsii leikkuusta hyvin vähän. Tylsä terä sen sijaan riipii kasvustoa ja aiheuttaa ylimääräistä rasitusta ja kasvun kärsimistä suuremmasta leikkuujäljen haihdutuspinnasta johtuen.

Nurmikkoa pitää kastella kuivina kausina, etteivät mehevämpänä kasvavat lajit katoa nurmikosta, kun kuivemmissa olosuhteissa viihtyvät lajit valtaavat kasvutilaa. Kuivassa viihtyvät lajit eivät yleensä pysy kovin rehevinä ja pitkäkestoisina, varsinkaan kevään ja syksyn aikaan.

Kalkitus on yksi maanparannuksen kulmakivistä. Liian happamassa maassa ravinteet eivät ole kasville käyttökelpoisessa muodossa. Suomen maaperä on luonnostaan melko hapanta, ja lisäksi kalkkia kuluu kasvien käyttöön maasta vuosittain hurja määrä: noin 100 g/m². Kalkin tarve riippuu maan pH:sta. Normaali maa on hyvä kalkita vähintään parin vuoden välein, noin 10–20 kg /100 m². Jos maa on hapanta, kalkkia pitäisi levittää jopa 40–80 kg / 100 m². Maanäyte-analyysi kertoo tarpeen tarkasti.

Lannoitus antaa kasvustolle tuuheutta, ja vaikka se lisää kasvua, ei leikkaustarve lisäänny kovin paljon, kun siemenseoksessa on käytetty lyhytkasvuisia lajeja ja lajikkeita. Siirtonurmi lannoitetaan noin kuukauden kuluttua asennuksesta nurmikon yleislannoitteella. Vuosittaista kevyttä ylläpitolannoitusta ei kannata unohtaa.

Lue myös:

Kylvö- vai siirtonurmi? Näin valitset pihallesi parhaan nurmikon