Tryffeli ‒ Korkeasti arvostettu herkku, jota voi kasvattaa myös itse

Tryffeli on arvostettu sieni, joka elää symbioosissa isäntäpuun juuriston kanssa. Sienirihmasto auttaa puuta saamaan vettä ja ravinteita, kun taas puu tarjoaa rihmastolle yhteyttämisessä syntyneitä sokereita. Tryffelin kasvatuksessa ei tarvita lannoitusta, eikä sitä tule käyttää.

Tryffelit, eli multasienet, kasvavat maan alla 5–30 cm:n syvyydessä. Niiden ainutlaatuinen tuoksu tekee niistä erityisiä, ja perinteisesti niitä on etsitty apuna tryffelikoiria tai -sikoja. Puutarhassa tryffeleitä voi löytää myös silmämääräisesti, tyypillisesti 20–100 cm:n säteellä puun rungosta. Hyvä merkki tryffelien esiintymisestä on halkeileva maanpinta niiden yläpuolella. Lisäksi niiden tuoksu houkuttelee hyönteisiä. Usein tryffelit löytyvät taimen ympärillä olevan katteen ja pohjamaan rajakohdasta. Suomessa tryffeleiden keruuaika ulottuu elokuun alusta siihen asti, kunnes maa jäätyy.

Luonnossa esiintyy useita tryffelisienilajeja, mutta luonnonvarainen tuotanto on vähentynyt monista syistä. Tämän vuoksi tryffelin viljely on kasvattanut suosiotaan erityisesti Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa. Tryffeleiden korkea kilohinta voi tehdä viljelystä erittäin tuottoisaa, mutta myös kotipuutarhassa muutaman tryffelitaimen istuttaminen ja tryffeleiden löytäminen tarjoaa antoisan ja kiehtovan harrastuksen.

Tryffelin kasvatuksen voi aloittaa pähkinäpensaan, tammen tai kuusen taimilla, joiden juuristoon tryffelisieni on ympätty. Nämä kasvit eivät ole vain hyödyllisiä, vaan ne toimivat myös kauniina koristekasveina puutarhassa.

Rehevä pähkinäpensas (Corylus avellana) tarjoaa tehokasta näkö- ja melusuojaa. Tammi (Quercus robur) kehittyy ajan myötä näyttäväksi puuksi, mutta sen kasvua voi hallita vuosittaisella leikkauksella, mikä tekee siitä sopivan myös pienemmille pihoille. Kuusi (Picea abies) puolestaan on loistava valinta perinteisiin kuusiaitoihin ja aidanteisiin, mutta leikkaamalla sen saa muotoiltua myös kauniiksi yksittäiseksi koristepuuksi.

Tryffelin viljelyyn sopii hyvin puutarhamaa, pelto tai niitty, mutta metsä ei ole hyvä vaihtoehto, sillä metsämaassa on liikaa kilpailevia sienijuuria eli mykoritsoja. Maaperän tulee olla kuohkeaa, sillä tiivis savimaa ei sovellu tryffeleille. Lisäksi kasvualustan on oltava vettä läpäisevää, sillä tryffelit eivät siedä seisovaa vettä.

Tammen ja pähkinäpensaan juuristoon ympätään Bourgogne- eli mustatryffeliä (Tuber aestivum), joka viihtyy erityisesti voimakkaasti kalkkipitoisessa maassa. Tällaisen kasvualustan pH-arvo tulisi olla 7,5–7,8.

Kuusen juuristoon ympätään puolestaan kalkkitryffeliä (Tuber borchii), joka kasvaa parhaiten normaalissa puutarhamaassa, jossa pH on 6,5–7,0.

Kalkitus on erittäin tärkeää: mustatryffelin kasvualustaan lisätään noin 2 kg kalkkia neliömetrille, kun taas kalkkitryffelin kohdalla riittää noin 0,5 kg/m². Jos maaperän happamuudesta on epävarmuutta tai aiot hankkia useita tryffelintaimia, maa-analyysi kannattaa tehdä ennen istutusta.

Kasvualustan valmistelussa maa muokataan noin 40 cm syvyyteen, ja kaikki rikkakasvit poistetaan juurineen. Taimien ympärillä maa tiivistetään vain kevyesti, jotta maaperä säilyy kuohkeana. Ensimmäisen kasvukauden aikana on tärkeää huolehtia säännöllisestä kastelusta. Lannoitusta ei kuitenkaan tarvita, ei istutuksen yhteydessä eikä myöhemminkään!

Tryffelitaimet hyötyvät 10–15 cm paksusta orgaanisesta katekerroksesta, joka auttaa ylläpitämään sopivaa kosteutta ja lämpöä maassa. Katteeksi sopivat esimerkiksi lehtipuuhake, olki tai kuohkeat lehdet, joihin kannattaa lisätä kalkkia, jotta ne eivät maatuessaan lisää pintamaan happamuutta.

Taimet suojataan runkosuojilla jänisten, peurojen ja myyrien varalta. Vaikka nämä eläimet eivät kiinnostu itse tryffeleistä, ne voivat vahingoittaa taimien kuorta ja juuria. Tulevina vuosina rikkakasvit poistetaan säännöllisesti, ja keväisin pintamaata muokataan noin 10–15 cm syvyydeltä, jotta maaperä pysyy ilmavana. Tällöin myös katetta voi lisätä taimien ympärille.

Tryffelit alkavat yleensä kehittyä 3–4 vuoden kuluttua istutuksesta, mutta useimmiten sadonkorjuu onnistuu vasta 5–7 vuoden kuluttua. Prosessi vaatii kärsivällisyyttä, mutta omasta puutarhasta löydetty tryffelisato on arvokas herkku, joka tekee odotuksesta ehdottomasti vaivan arvoista.