Valloittavat ja perinteiset viherkasvit

on koristeellinen amppelikasvi. Sen lehdet ovat pyöreät, tummanvihreät ja nukkapintaiset. Lehdet ovat myös vaalean kirjavat ja alaosasta punaiset. Kasvilla on valkoiset kukkaset, joissa kaksi suurinta lehteä roikkuvat pujoparranomaisesti. Aaroninparta viihtyy valoissa paikassa, mutta ei kuitenkaan suorassa auringonpaahteessa.

Talvella kasvia voi pitää myös viileässä (12–15 astetta). Se pitää tasaisesta kosteudesta. Lannoittaa voi kahden viikon välein. Aaroninpartaa voi myös itse lisätä monistamalla kasvia rönsytaimista. Tällöin paljon pieniä taimia istutetaan sopivan kokoiseen ruukkuun.

Amppelikaisla on kotoisin Etelä-Afrikasta ja Madagaskarista. Kasvi on edukseen amppelissa riippuvan kasvutapansa vuoksi. 25–30 cm pituiset korret ovat langanohuet ja niiden latvoihin muodostuu kesällä ruskeat 0,5 cm pituiset tähkät.

Kasvi viihtyy valossa ja puolivarjoisassa paikassa. Tavallinen huoneenlämpö on sopiva. Koska amppelikaisla on luonnonoloissa kosteikkojen kasvi, sitä kastellaan ja suihkutetaan runsaasti. Kastele niin, että vettä jää aluslautaselle, ja kun se on imeytynyt, kastele uudelleen. Lannoitetaan kasvukauden aikana kerran viikossa.

Istutetaan uudelleen keväällä runsaasti kevytsoraa sisältävään multaan. Voidaan tällöin leikata 3–4 cm lyhyeksi. Lisätään jakamalla keväisin.

on pienet, kalvomaisiksi surkastuneet lehdet. Kukat ovat kellomaisia ja pieniä, vaaleita ja vihertäviä. Hienohelman kukista kehittyy punaisia pieniä marjoja. Versoissa on pieniä piikkejä. Hienohelmaa käytetään muun muassa kukkakimppujen vihreyttäjänä.

Hienohelma tarvitsee paljon valoa, mutta se ei kuitenkaan viihdy aivan suorassa auringonpaisteessa. Kasvi viihtyy normaalissa huoneenlämmössä, kasvukauden aikana lämpöä saisi olla jopa 25 astetta. Talvella kasvia ei saisi kastella runsaasti, mutta keväällä ja kesällä se vaatii runsaasti vettä ja lannoitusta. Hienohelma sopii hyvin amppelikasviksi.

on kirjavat, kovat ja kiiltävät lehdet. Kasvi on erittäin värikäs. Jos ihmepensaan saa menestymään, niin se on kaunis huonekasvi.

Ihmepensas viihtyy valoisassa paikassa. Juuripaakun olisi hyvä olla kosteana kasvukaudella. Kasvi pitää suihkuttelusta. Se ei viihdy suorassa auringonpaisteessa, kylmässä eikä vedossa. Jos ihmepensas tykkää olostaan, se kasvaa kookkaaksi, jopa muutaman metrin korkuiseksi. Ihmepensaan kiusana ovat usein punkit.

Rungollinen jukka, jota kutsutaan myös palmuliljaksi, kuuluu agaavekasveihin. Lyhytvartisen ja vähän haaroittuvan varren päässä on lehtitöyhtö. Tummanvihreät lehdet ovat nahkeat, karheareunaiset ja pehmeäkärkiset. Jukka voi kukkiakin kellanvalkein kukin, mutta se on Suomessa harvinaista. Ruukkukasvin voi saada kukkimaan, jos sen antaa olla kesän ulkona ja muun ajan vuodesta kasvihuoneessa. Jukkapalmu pitää valosta. Huoneenlämpö riittää, talvella pitää kuitenkin viileämmästä. Sitä ei kannata kastella liikaa. Kasvi pitää myös suihkuttamisesta. Talvella jukkapalmua kastellaan niukasti. Keväällä, maalis–huhtikuussa, aloitetaan lannoitus ja runsaampi kastelu. Istutetaan uuteen ruukkuun 2–3 vuoden välein keväällä.

on helppo kasvatettava. Monella juorulla lehdet ovat kauniin kirjavia. Juorujen kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukat ovat melko vaatimattomia. Amppelissa tyylikäs juoru pääsee oikeuksiinsa.

Juoru ei vaadi paljoa hoitoa ja se on todella nopeakasvuinen. Se pitää kuitenkin säännöllisestä kosteudesta.

Juoru ränsistyy aika nopeasti, mutta on helppo lisätä pistokkaista.

Vihreälehtiset juorut viihtyvät itä- ja pohjoisikkunalla, kun taas kirjavalehtiset viihtyvät eteläikkunalla.

on suosittu huonekasvi. Se kasvaa kookkaaksi. Nuoren peikonlehden lehdet ovat ehyet, mutta myöhemmin ne liuskoittuvat. Nuorelle kasville kehittyy ilmajuuria, jotka on hyvä laittaa multaan, jotta kasvi saisi helpommin vettä.

Nuoren peikonlehden lehdet ovat ehyet, mutta myöhemmin ne liuskoittuvat.

Peikonlehti ei ole kovin tarkka valon suhteen. Ainoastaan oikein aurinkoisessa paikassa se ei viihdy. Kasvia olisi hyvä lannoittaa viikoittain.

Peikonlehden kukka on vihreä puikelo, jota ympäröi valkea suojuslehti. Tropiikissa puikelosta kehittyy herkullinen hedelmä. Peikonlehteä voi juurruttaa latvasta.

eli varjoköynnöksen lajeja tunnetaan 350. Suosituimpia lajeja huonekasveinamme ovat kuningaskissus

sekä ellinkissus

.

Kissukset viihtyvät amppelissa ikkunalla, eivät kuitenkaan aivan suorassa auringonpaisteessa. Kissus viihtyy parhaiten itä- tai pohjoisikkunalla. Kissukset ovat nopeakasvuisia ja peittäviä. Jos on tarvis, versoja voi kissukselta leikata. Kissuksen lepoaikana, talvella, kastelua tulisi vähentää huomattavasti. Myös lämpötilan tulisi talvella olla alhaisempi. Kissus ei siedä vetoa eikä myöskään suuria lämpötilan vaihteluita. Multa saisi olla kalkkipitoista. Kissusta voidaan lisätä pistokkaista ja se juurtuu helposti vedessäkin.

-sukuun kuuluu 200 lajia. Laji on kotoisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta. Liuska-araliat ovat suorarunkoisia ja harvalehtisiä pieniä puita. Sen lehdet ovat kiiltävät ja sormilehdykkäiset. Jättiliuska-aralia eli sädearalia

,

ja huppuliuska-aralia

ovat tavallisimmat liuska-araliat.

Jättiliuska-aralia eli sädearalia soveltuu hyvin huonekasviksi ja vihersisustukseen. Se on nopeakasvuinen. Kasvi muodostaa varren joka ei juurikaan haaraannu. Se viihtyy valoisissa auloissa, mutta ei siedä vetoa. Kookkaat yksilöt viihtyvät ainoastaan kasvihuoneessa.

kasvaa Aasiassa ja Keski- ja Etelä-Euroopassa. Sitä voi löytää ulkokasvina jopa Ruotsista ja Norjasta. Huonekasvina muratti viihtyy hyvin amppelissa.

Muratti kasvaa parhaiten varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa. Kirjavalehtiset muratit vaativat enemmän valoa. Talvella, kasvin lepokauden aikana, lämpötila saisi olla niinkin alhainen kuin 5–15 astetta. Lepokauden aikana kasvia kastellaan niukasti, mutta keväästä syksyyn kastelun tulisi olla tasaista (juuripaakku pidetään tasaisen kosteana).

Murattia lisätään pistokkaista. Pistokkaita kannattaa laittaa enemmän yhteen ruukkuun (5–6), jotta kasvista tulisi tuuhea. Pistokkaat olisi hyvä latvoa.

on suosituin saniaisemme jo vuosikymmenten takaa. Sulkasaniainen on trooppisten ja subtrooppisten metsien kasvi. Sulkasaniaisen lehdet ovat vaaleanvihreät, pitkäruotiset ja syväliuskaiset.

Kaarisulkasaniainen (Nephrolepis exaltata) kasvaa luonnossa kaikkialla tropiikissa. Luonnossa kasvaessaan se on isokoinen. Sen huonekasvilajikkeet pysyvät normaalin kokoisina. Lajikkeita ovat muun muassa 'Rooseweltii Pluomosa' sekä 'Teddy Junior'.

Sulkasaniainen on helppohoitoinen. Se tyytyy vähäänkin valoon, mutta ei siedä vetoa eikä siirtelyä eikä suoraa auringonpaistettakaan. Kasville riittää tavallinen huoneenlämpö. Juuripaakkua ei koskaan saa päästää kuivumaan. Altakasteluruukku olisi paras vaihtoehto. Kasvia lannoitetaan parhaan kasvun aikana. Multa olisi hyvä vaihtaa keväisin. Ruukku kannattaa vaihtaa isompaan mullanvaihdon yhteydessä.

on vanha, suosittu huonekasvi. Sukuun kuuluu yli 2 000 lajia. Aitoviikunaa on viljelty jo 6 000 vuotta sitten sen hedelmien takia. Viikunoita, jotka soveltuvat huonekasveiksi, on noin kymmenen kappaletta. Viikunat voivat kasvaa hyvin korkeiksi (jopa 3–7 m). Fiikus on suosittu kasvi esimerkiksi julkisten tilojen sisustamisessa.

Fiikus viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta vähäinen auringonvalokaan ei ole pahitteeksi sille. Normaali huoneenlämpö on sopiva, mutta talvella ei saisi olla liian lämmintä, koska silloin ne varistavat lehtiään. Myöskään vedosta kasvi ei pidä. Sitä ei saisi pitää kylmällä lattialla eikä vetoisen ikkunan vieressä.

on kotoisin Meksikosta. Vuoripalmut ovat suosittuja huonekasveja. Se on kaunis, hentokasvuinen palmu. Vuoripalmulla on vaaleat kukat, jotka muistuttavat mimosaa.

Kesällä kasvia tulisi pitää tasaisen kosteana, kun taas talvella kastelun tulisi olla niukkaa. Se viihtyy niin valoisassa kuin varjoisassakin paikassa. Vuoripalmu menestyy myös aivan kuivassa huoneilmassa, mutta silloin sitä olisi hyvä suihkutella. Lannoitetta olisi hyvä antaa kasvun aikana joka toinen viikko. Mullanvaihdon olisi hyvä tehdä kerran vuodessa. Kasvi viihtyy parhaiten pienessä ruukussa. Kuohkea, hiekkapitoinen multa olisi parasta. Vuoripalmun tuholaisista mainittakoon kilpikirvat ja punkit.