Westermarckin puistobulevardi viimeisteltiin keraamisilla pihatiilillä

Järvenpään Pajalassa sijaitsevalle teollisuusalueelle haluttiin uutta käyttöä. Kaavassa alueelle osoitettiin puisto, mutta millaisen puiston kaupunki ja sen asukkaat halusivat? Suunnitteluprojekti lähti liikkeelle kaupunkitekniikan johtajan, Kaarina Laineen johdolla. Puisto suunniteltiin vuorovaikutteisesti eri sidosryhmien kanssa, joihin kuuluivat kaupunkitekniikan ja liikuntatoimen ohella mm. nuorisoparlamentin ja eläkeläisneuvoston edustajat. "Tavoitteena oli toteuttaa mahdollisimman toimiva ja viihtyisä puistoalue. Lopulta syntyi ajatus myös puistobulevardista, sellaisesta "spatseerauspaikasta", jossa voitaisiin käydä näyttäytymässä", kuvaa hankkeen projektipäällikkönä toiminut Aija Schukov ideointiprosessia.

Pajalan alue koostui alun perin vanhoista teollisuusrakennuksista, joista suurin osa purettiin asuinalueen tieltä. Ainoastaan hyväkuntoisin rakennus, Emalikukka, säilytettiin. Puistoa reunustavat nykyisin uudet asuinkerrostalot. Vanhan myllyn ja viljasiilon paikalle on rakennettu alkuperäisiä muistuttavat asuintalot.

"Keraamisten pihatiilien viihtyisyyskerroin on pitkällä aikavälillä hyvä."

Puiston rakentaminen on toteutettu useassa eri vaiheessa. Rakennustyöt aloitettiin pohjois- ja keskiosan rakentamisella vuonna 2016. "Tämä viimeinen puiston osa, eli tiilipäällysteinen "puistobulevardi", johon on sijoitettu myös Ytin hevonen -niminen pronssinen veistos, valmistui vuonna 2018. Taiteilija Emil Cedercreutzin säätiö lahjoitti Järvenpään kaupungille tämän vuonna 1939 valmistuneen veistoksen. Asettamalla patsas tänne Westermarckin puistoon, haluttiin sillä samalla kunnioittaa myös Järvenpäässä vaikuttaneen, teollisuusmiehenä ja maatalouden kehittäjänäkin tunnetun, Bjarne Westermarckin muistoa", kiteyttää Schukov patsashankkeen taustoja.

"Puistobulevardin pintamateriaaliksi valittiin keraaminen pihatiili, koska sen viihtyisyyskerroin pitkällä aikavälillä esimerkiksi betonikiveen nähden on paljon parempi ja toisaalta luonnonkiveen verrattuna se oli edullisempi", perustelee Häkkinen. Tiilipinta patinoituu kauniisti, eivätkä värit häviä aikojenkaan kuluessa. Kaksi tiilisävyä, punaisen kirjava Padova ja kellertävä Siena, löytyivät Wienerbergerin pihatiilivalikoimasta. Tiilistä tehtiin ryijymäinen sekoitus, jolla ei tavoiteltu pelkästään esteettisesti kaunista lopputulosta, vaan sen tarkoitus oli myös häivyttää ajan kuluessa pintaan ilmaantuvat purkka- ynnä muut tahrat. Näin yleisilme säilyisi mahdollisimman raikkaana vuosikymmenien ajan. Häkkisen mukaan monet häiritsevät tekijät tulevat helpommin esiin tasavärisestä, kuin hieman kirjavammasta pinnasta. Tästä on hyviä esimerkkejä ja kokemuksia muualta Euroopasta.