Yksi- ja monivuotiset kukat puutarhassa

Istutettavat kasvit valitaan kasvupaikan valoisuuden mukaan. Valtaosa ryhmäkasveista on varsin sopeutuvaisia, mutta oikea kasvi oikealla paikalla helpottaa paljon kotipuiutarhurin jokapäiväisiä rutiineja. Varjossa viihtyvät lumihiutale, ahkeraliisa, orvokki ja verenpisara. Auringon puolelle sopivat mm. verbena, samettikukka, pelargonia, petunia ja lobelia.

Ryhmäkasvien avulla voi myös täydentää perenna- ja kivikkoryhmiä tai tuoda vaihtelua havupuuryhmiin. Niillä voidaan paikkailla myös sipulikukkien jättämiä aukkoja. Istuta kesäkukat kevytsoralla tai tiilenpaloilla salaojitettuun astiaan. Käytä istutukseen hyvin kompostoitunutta puutarhamultaa. Mullan joukkoon voi sekoittaa lannoitetta, esim. lannoiterakeita.

Lue lisää kesäkukista

Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja, joista saat pihaasi kukkaloistoa useiksi vuosiksi eteenpäin. Useimpien perennojen maanpäälliset osat kuihtuvat talven saapuessa. Perennojen kasvu alkaa jälleen keväällä juurakoiden silmuista. Poikkeuksena ovat muutamat ikivihreät perenna-lajikkeet, joiden versot talvehtivat.

Perennoja voi yhdistellä pensaiden, havujen ja köynnösten kanssa siten, että kukinta jatkuu läpi kasvukauden. Perennoja löytyy useita lajeja ja ne soveltuvat hyvinkin moniin käyttötarkoituksiin, jopa sellaisiin paikkoihin, joissa pensaat eivät menesty. Perennoilla voidaan monissa tapauksissa myös helpottaa pihan hoitoa, mm. korvata jatkuvasti leikattavaa nurmikkoa.

Lue lisää perennoista

Huhti–toukokuussa, kun lumet ovat sulaneet, päästään poistamaan kuihtunut kasvusto. Tällöin perennaryhmä myös haravoidaan kevyesti. Kevätlannoitus ja mahdollinen ylläpitokalkitus tehdään, kun perennapenkki on siistitty. Perennoilla on erilaisia vaatimuksia lannoitetason ja maan happamuuden suhteen. Yleinen ohje on, että suurten ja reheväkasvuisten perennojen ravinnetarve on suurempi kuin pienten ja hentokasvuisten. Ylläpitokalkitus (esim. monille kivikkokasveille) riittää muutaman vuoden välein. Puutarhan kalkitukseen käytetään dolomiittikalkkia tai rakeista puutarhakalkkia, joka on helppokäyttöistä mm. lisäkalkituksena.

Kesäkuussa kasvu on voimakasta, mutta myös rikkakasvit kasvavat nopeasti ja helpoin tapa torjua ne on poistaa kaikki yllimääräiset heti niiden ilmestyttyä. Myös erilaisia tuholaisia on liikkeellä ja kasvustoja pitääkin tarkkailla läpi koko kasvukauden. Kotipuutarhaan suositeltavia tuholaisten torjunta-aineita ovat mm. malasiini ja pyretriinipitoinen puutarha-aerosoli. Etanoita varten on puutarhamyymälöistä saatavana etanasyöttiä.

Kesäkuussa nautitaan kasvusta, mutta ei unohdeta kastelua, ellei sada riittävästi. Kastelu on tärkeää varsinkin jos kasvi on istutettu samana keväänä. Veden on päästävä juuristoon saakka ja sitä suositellaan annettavaksi 3–5 litraa / taimi. Kastelun jälkeen on pinta hyvä harata sen kuohkeuttamiseksi, jolloin siemenrikkakasvien itäminen vaikeutuu ja veden haihtuminen vähenee.

Korkeat perennat (esim jaloritarinkannukset) tarvitsevat usein tukemista. Ne on hyvä tukea jo kesäkuussa, ennen kuin kasvusto pääsee liian suureksi. Puutarhamyymälöistä on saatavana erilainen valikoima kasvitukia, mutta tuen voi tehdä myös itse.

Heinäkuussa kukkaloisto on usein parhaimmillaan. Perennojen tulevien kukintojen varmistamiseksi kannattaa seurata tuholaistilannetta. Heinäkuussa esimerkiksi etanat voivat herkutella kuunliljan lehdillä, jolloin etanasyötin hankkiminen auttaa tilannetta. Yleissääntönä onkin, että jo kukkineiden kasvien kukkavarret leikataan pois. Näin juurakko vahvistuu ja varmistat seuraavan vuoden kukinnan. Myös kasvin lehdistö pysyy kauniimpana kukinnan jälkeen, kun kuihtuneet kukat poistetaan. Näin ei kuitenkaan suositella tehtäväksi muun muassa sormustinkukalle ja unikoille.

Elokuussa kasvivalikoimat ovat myymälöissä parhaimmillaan. Loppukesällä istutetut perennat ehtivät hyvin juurtua ennen talven tuloa ja saavat etulyöntiaseman seuraavaa kasvukautta varten kukkiakseen runsaasti heti seuraavana kesänä. Uuden perennaryhmän perustamiselle elokuu on myös otollista aikaa.

Elokuun aikana tehtävistä hoitotöistä tärkein on ns. syyslannoitus, jolla parannetaan perennojen talvenkestävyyttä ja seuraavan vuoden kukintaa. Elokuussa lannoitetaan fosfori- ja kaliumpitoisella syyslannoksella (30-40 g /m²) tai syyslannoitteella.

Loppukesästä myös kuihtuneita kukkia poistetaan tarpeen mukaan.

Alkusyksystä kannattaa istutaa kukkasipuleita, jotta saataisiin jo varhaiskevääksi kukkaloistoa, perennojen vasta alkaessa nousta maasta. Puutarha tarjoaa näin silmäniloa pidemmäksi aikaa. Sipulit istutetaan joko perennojen väleihin tai perennapenkkiä perustaessasi perennojen ympärille. Istuksissa noudatetaan mahdollisesti mukana tulevia ohjeita. Näyttävimpiä sipulikukat ovat ryhmiin istutettuna. Ennen syysmyrskyjä voi ihailla kasvien erilaisia syysvärejä. Perennoista hienon syysasun omaavat ainakin lyhtykoiso oransseine lyhtyineen, kultatyräkki, syyshohdekukka ja kurjenpolvet loistavilla syysväreillään.

Syys–lokakuussa kuihtuvien kukkien varsia ei leikata, vaan jätetään pystyyn talveksi. Pystyyn jätetyt varret keräävät paremmin lunta taimien suojaksi. Samalla siemenet jäävät lintujen hyödynnettäväksi. Kun maa routaantuu 1–2 cm, arimmat perennat voi suojata havuilla, talvisuojaturpeella tai kuivilla puunlehdillä.

Lue lisää pihan kasvillisuudesta.

Lisää tietoa löydät myös Puutarha.netin Kasvikortistosta