Suppilovahvero

Esiintyminen

Tämä herkullinen sieni on kuusen aisapari. Nuorehkot ja kosteat sekametsät ovat suppilovahveron kasvupaikkoja. Sieni viihtyy kuusen läheisyydessä ja kun sieniesiintymän löytää, esiintymä on tavallisesti laaja. Myös hirvien asuinalueilla näitä maukkaita luonnon ihmeitä esiintyy, sillä ne ovat hirvien suosiossa. Sientä on hankala paikallistaa ensin, mutta kun silmä on tottunut maaston ja ensimmäinen suppilovahvero on löytynyt, niin sen jälkeen vahveroita näkee joka puolella.

Yleensä ensimmäiset suppilovahverot löytyvät saappaan vierestä. Toinen suht varma löytymispaikka saattaa olla hirven jalanjälki. Vahveroiden esiintymät voivat olla rykelminä tai nauhanomaisina.
Suppilovahveroita löytyy jopa elokuussa, enimmillään syys-lokakuussa ja vielä marraskuussa pakkasten aikoihinkin niitä voi keräillä.
Vahveroita kasvaa Oulun korkeudelle asti, siitä ylöspäin ei juuri.
Suppilovahvero on myös siitä kiitollinen, että siinä ei lähes koskaan ole toukkia.

Tunnistaminen

Suppilovahveron sekoittaa kosteikkovahveroon helposti. Syytä huoleen ei silti ole, sillä molemmat ovat hyvin herkullisia sieniä. Kosteikkovahverolla on oranssi jalka, josta sienet erottavat toisistaan. Suppilovahveron jalka on venkura, suoraa jalkaa ei juurikaan näy. Jalka on ohut ja littanahko, säikeinen. Väriltään se on keltaisen eri sävyissä sienen iästä riippuen. Värisävyt vaihtelevat keltaisesta harmaanruskeahkoon.
Helttojen virkaa ajavat lakin alla olevat poimut, joiden värisävy on keltaisesta harmaaseen jälleen sienen iän mukaan.
Suppilovahveron keltainen väri on sinapinkeltaista, ei kirkkaan keltaista. Lakki on maksimissaan 10 cm leveä. Väri vaihtelee sinapinkeltaisesta harmaaseen suppilovahveron iän mukaan. Lakin pinta on sateen jäljiltä liukas ja kiiltävä, kuivana kiiltoa ei ole. Lakki on epämääräisen muotoinen, verrattavissa lampaankäävän tai orakkaan epämuotoiseen lakkiin. Sienen lakin pinta saattaa näyttää suomumaiselta. Lisäksi lakin keskellä on joko reikä tai kuoppa, joka menee läpi jalan. Kun vahverosta taittaa palan, siitä ei juuri tule nestettä. Neste on kirkasta, jos sitä tulee.
Kun sienen laittaa puoliksi pituussuunnassa, se halkeaa kauniisti koko matkalta. Suppilovahverosta lähtee ihana sienen tuoksu.

Käyttö

Vahverot on hyvä huuhdella ensin ennen käyttöä tai edes harjata, jotta metsän aluskasvillisuus ja eläinten karvat irtoavat niistä. Kuivaus onnistuu huoneen lämmössä. Jos käytetään kuivuria, huuhdellut tai muuten märät sienet on esikuivattava ensin. Kuivattuja sieniä voidaan käyttää mausteena muissa ruuissa. Kuivatun suppilovahveron maku on vahvempi kuin tuoreen sienen. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, kunhan ylimääräinen neste on haihdutettu siitä ensin pois kuivalla ja rasvattomalla pannulla.
Kuivattaessa ja pakastettaessa sieni kuitenkin kutistuu pieneksi, joten runsaskin saalis näyttää silloin olemattoman pieneltä. Toisaalta suppilovahveron maku on niin voimakas, että sitä ei paljoa tarvitse kerralla käyttää.
Suppilovahveroita kannattaa käyttää heti tuoreeltaan, esimerkiksi seuraavanlaisesti:

Karamellisoidut retikat ja suppilovahverokeitto

½ retikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
½ sipulia
1 rasia kuivattuja suppilovahveroita
2 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
suolaa
pippuria

Retikka viipaloidaan, hunaja ja balsamiviinietikka kiehautetaan. Lisätään retikat ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Freesataan voinokareessa sipuli ja sienet. Lisätään valkoviini, kiehautetaan 5 min. Lisätään kerma, kiehautetaan 8 min. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Puutarha.netin valikosta löytyy lisää tietoa luonnon antimista - ja lisätietoa erilaisista sienistä. Tunnistatko rouskut, haperot... muistatko jokamiehenoikeudet? Tästä pääset tiedon pariin!