Tuija – tutustu eri lajikkeisiin

Komeasta kanadantuijasta (Thuja occidentalis) on jalostettu lukuisia lajikkeita, joiden kasvutapa voi olla pilarimainen, pylväsmäinen, kartiomainen tai pallomainen. Tuijien korkeus vaihtelee lajeittain. Pallotuijat ovat lajikkeesta riippuen 0,5–1,5 metrin korkuisia. Pilari-, pylväs- ja kartiotuijista pienimmät 2 metrisiä ja suurimmat 10 metrisiä. Moniin muihin havukasveihin verrattuna tuijat ovat melko nopeakasvuisia sekä vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne kestävät myös leikkausta niin hyvin, että niitä voi kasvattaa vaikka leikattavana aitakasvinakin!

Lue lisää Olisiko tuijasta aidaksi?

Yleisemmin myynnissä on rehevän rentoa kanadantuijaa sekä siitä jalostettuja lajikkeita: tuuheaa kartiotuijaa ('Brabant', 'Holmstrup'), kapeaa pilarituijaa ('Columna', 'Fastigiata') sekä tiivistä timanttituijaa ('Smaragd'). Etelä-Suomessa on joskus myynnissä myös jättituijaa ('Martin'), joka menestyy yksilökohtaisesti vyöhykkeillä I-III. Kanadantuijan ja jättituijan kasvutapa on ilmava – kartiotuijan ja timanttituijan kasvu taas huomattavasti tiiviimpää ja niiden kasvukorkeus jää myös matalammaksi. Kapeasta pilarituijasta saa kapeaa aitaa leikkaamatta. Pallotuija ('Danica') on nimensä mukaisesti pallon mallinen ja jää noin metrin korkuiseksi.

Huom.! Tuijat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Kanadantuija on tuijalajeista kestävin (I-V) ja se voi lahonkestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta elää jopa 400-vuotiaaksi.

Koko: Korkeus 10–15 m ja leveys 3–5 m.
Kasvutapa: Leveähkölatvainen ja melko korkea havupuu. Nuoren kanadantuijan kapea latvus muistuttaa katajaa, mutta vanhempana se pyöristyy ja levenee.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–V.

Pylväs- ja kartiotuijat ovat timanttituijan tapaan kanadantuijan viljelynmuotoja. Nekin ovat nopea- ja tuuheakasvuisia, mutta korkeampia, 5-10 metriseksi kasvavia lajikkeita. Esimerkiksi Kartiotuija Thuja occidentalis ´Brabant´ pysyy vihreänä ympäri vuoden ja on nopeakasvuinen ja suhteellisen kapealatvainen, samoin kuin hillitymmin kasvava ja leveähkö ´Holmstrup´.

Kartiotuija kasvaa kauneimmaksi avoimella paikalla ilman leikkaamista, mutta soveltuu muiden tuijien tapaan myös aitakasviksi. Kestää hyvin leikkausta ja kasvaa leikkaamalla tiheäksi ja tuuheaksi aidaksi. Hieman nopeakasvuisempi kuin timanttituija ja siksi jonkin verran halvempi hankintahinnaltaan.
(I-IV)

Koko: noin 5 m korkea ja 2 m leveä.
Kasvutapa: Kartiotuijat ovat pensaita tai pieniä puita, joiden leveähkö latvus kapenee tasaisesti huippua kohti.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mmkokoiset kävyt sijaitsevat latvuksessa tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.

Kanadantuijan kapean pilarimaiset lajikkeet, kuten ’Columna’ ja ’Fastigiata’ sopivat pieneenkin pihaan.

Koko: 5–15 m korkea ja 1–3 m leveä.
Kasvutapa: Kapealatvaisia ja melko korkeita havupuita.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV(V).

Kanadantuijasta on jalostettu myös kultavihreälehtisiä lajikkeita, kultatuijia. Niiden muoto vaihtelee pallomaisesta leveän kartiomaiseen. Ne vaativat hieman enemmän valoa viihtyäkseen kuin vihreämmät lajikkeet. Kultatuijat menestyvät pääasiassa Etelä-Suomen lämpimillä ja tuulettomilla kasvupaikoilla.

Koko ja kasvutapa: Pyöreitä, munamaisia tai leveän kartiomaisia havupensaita. Koko vaihtelee lajikkeen mukaan. Esimerkiksi ’Rheingold’on pallomainen tai leveän keilamainen, 150 cm korkea. ’Europe Gold’ ja ’Golden Globe’ ovat lähes pyöreitä. ’Sunkist’ ja ’Yellow Ribbon’ ovat leveän kartiomaisia, jopa 3 metriä korkeita.
Lehdet: Suomumaiset, vihreänkeltaiset, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–III.

Jättituijaa on viljelty Suomessa jo lähes 100 vuoden ajan melko harvinaisena. Mereisen ilmaston puuna se viihtyy parhaiten maamme etelä- ja lounaisrannikolla. Sisämaassa ankarat talvet tekevät puista yleensä selvää. 1930-luvulla Mustilaan kostealle pohjoisrinteelle istutetut, nyt jo yli 20-metriset puut kuitenkin osoittavat, että hyvällä alkuperällä ja sopivalla kasvupaikalla jättituija voi sisämaassakin kasvaa melkoiseksi jättiläiseksi!

Koko: 10–25 m (kotiseudullaan jopa 70 m)
Kuvaus: Kookas, lankkujuurinen puu. Tummanvihreät, alta vaaleakuvioiset neulaset kasvavat pitkinä, riippuvina, sulkamaisina lehvinä.
Kasvupaikka: Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Vaatii muun puuston tarjoamaa suojaa tuulelta ja kevätauringolta.
Vyöhykkeet: I–II (III), alkuperästä riippuen.

HUOM! Jos jättituijan istuttaa, pitää kuitenkin estää sen siementäminen, jotta laji ei karkaa luontoon. Puu pidetään pienenä leikkaamalla sitä, jotta siementuotantoa on mahdollista valvoa. Monesti pelkkä leikkaaminen jo estää siementuotannon. Leikkaamisesta kannattaa tehdä säännöllisesti toteutettava toimenpide, sillä kymmenenkin metrin korkuisesta puusta ei siemeniä saa pois millään. Lisää jättituijasta kannattaa lukaista myös Vieraslajit-sivustolta.

Tuijat viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Ne menestyvät myös auringossa, kunhan kastelusta ja kevätsuojauksesta huolehditaan ensimmäiset vuodet istutuksen jälkeen. Aurinkoinen kasvupaikka sopii tuijille vain, jos kasvualusta on kosteahko.

Tuijat eivät kuitenkaan pidä seisovasta vedestä eikä märästä kasvualustasta. Paikan tulisi olla kostea, mutta hyvin vettä läpäisevä, kuohkea ja runsasravinteinen.

Istutustiheys: Mikäli haluat kasvattaa yhteenkasvavan ja peittävän aidan, niin istuta tuijia 3 kpl metrille. Timantti- ja kartiotuija kasvavat luonnostaan tiiviiksi ja tuuheaksi, joten leikkaamista ei välttämättä tarvita. Tuijat kuitenkin sietävät myös hyvin säännöllisen leikkaamisen ja muotoilun.

Kaikki tuijat sopivat astiaistutuksiin. Pienempänä ja tiiviimpänä pysyvät lajikkeet, kuten pallotuija, timanttituija ja pylvästuija ovat tiheitä ja tuuheita ruukkuistutuksissakin. Suloinen ja kätevän kokoinen on esimerkiksi ´Danica´, tiheäkasvuinen, pieni pallotuija, jonka kasvukorkeus ja -leveys ovat 0,5/0,6. Lajike on talvenkestävä ja menestyy avomaalla kasvuvyöhykkeillä I-IV (V).

Tuijat tuovat korkeutta, kokoa ja näköä ruukkuryhmään. Kesällä ne viihtyvät puolivarjon kesäkukkien kanssa ja syksyllä syyskukkien seurana. Talvellakin vihreät ruukkutuijat tuovat vehreyttä paikkaan, jossa kenties muuten sitä ei olisi!

Muistattehan, että ruukun kasvualusta ei talvellakaan saa päästä täysin kuivumaan. Erityisen tärkeää kastelun muistaminen on keväällä, ettei ikivihreä tuija pääse keväisen auringon paisteessa ja lämmössä haihduttamaan itseään kuivaksi!

Kasviesittelyjen tiedot: suomalainentaimi.fi