TAKAISIN
Tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä voi kasvattaa leikattavan havuaidan.
Lue lisää Olisiko tuijasta aidaksi?
Yleisemmin myynnissä on rehevän rentoa kanadantuijaa sekä siitä jalostettuja lajikkeita: tuuheaa kartiotuijaa ('Brabant', 'Holmstrup'), kapeaa pilarituijaa ('Columna', 'Fastigiata') sekä tiivistä timanttituijaa ('Smaragd'). Etelä-Suomessa on joskus myynnissä myös jättituijaa ('Martin'), joka menestyy yksilökohtaisesti vyöhykkeillä I-III. Kanadantuijan ja jättituijan kasvutapa on ilmava – kartiotuijan ja timanttituijan kasvu taas huomattavasti tiiviimpää ja niiden kasvukorkeus jää myös matalammaksi. Kapeasta pilarituijasta saa kapeaa aitaa leikkaamatta. Pallotuija ('Danica') on nimensä mukaisesti pallon mallinen ja jää noin metrin korkuiseksi.
Huom.! Tuijat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Puutarha.netin Kasvikortistossa tietoa ja kuvia eri tuija-lajikkeista ja Keskustelupalstallakin niistä puhutaan runsaasti.
Koko: Korkeus 10–15 m ja leveys 3–5 m.
Kasvutapa: Leveähkölatvainen ja melko korkea havupuu. Nuoren kanadantuijan kapea latvus muistuttaa katajaa, mutta vanhempana se pyöristyy ja levenee.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–V.
Kanadantuija Kasvikortistossa
Timanttituija on kasvutavaltaan hieman tiiviimpi ja väriltään kirkkaamman vihreä kuin kartiotuija. Se on tosin hieman hidaskasvuisempi ja siksi jonkin verran usein hinnaltaan arvokkaampi.
Koko: 2–3 m
Kasvutapa: tiiviin kartiomainen, "timantinmallinen"
Vyöhykkeet: I-III(IV)
Timanttituija Kasvikortistossa
Nuori timanttituija Kuva: Puchatech K., Wikipedia commons
Kartiotuija kasvaa kauneimmaksi avoimella paikalla ilman leikkaamista, mutta soveltuu muiden tuijien tapaan myös aitakasviksi. Kestää hyvin leikkausta ja kasvaa leikkaamalla tiheäksi ja tuuheaksi aidaksi. Hieman nopeakasvuisempi kuin timanttituija ja siksi jonkin verran halvempi hankintahinnaltaan.
(I-IV)
Koko: noin 5 m korkea ja 2 m leveä.
Kasvutapa: Kartiotuijat ovat pensaita tai pieniä puita, joiden leveähkö latvus kapenee tasaisesti huippua kohti.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mmkokoiset kävyt sijaitsevat latvuksessa tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.
Kartiotuija Kasvikortistossa
Koko: 5–15 m korkea ja 1–3 m leveä.
Kasvutapa: Kapealatvaisia ja melko korkeita havupuita.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Koko ja kasvutapa: Pyöreitä, munamaisia tai leveän kartiomaisia havupensaita. Koko vaihtelee lajikkeen mukaan. Esimerkiksi ’Rheingold’ on pallomainen tai leveän keilamainen, 150 cm korkea. ’Europe Gold’ ja ’Golden Globe’ ovat lähes pyöreitä. ’Sunkist’ ja ’Yellow Ribbon’ ovat leveän kartiomaisia, jopa 3 metriä korkeita.
Lehdet: Suomumaiset, vihreänkeltaiset, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–III.
Pallotuija
Koko: 10–25 m (kotiseudullaan jopa 70 m)
Kuvaus: Kookas, lankkujuurinen puu. Tummanvihreät, alta vaaleakuvioiset neulaset kasvavat pitkinä, riippuvina, sulkamaisina lehvinä.
Kasvupaikka: Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Vaatii muun puuston tarjoamaa suojaa tuulelta ja kevätauringolta.
Vyöhykkeet: I–II (III), alkuperästä riippuen.
Jättituija Kasvikortistossa
Tämä hidaskasvuinen laji menestyy meillä I-II -vyöhykkeillä ja se viihtyy syvässäkin varjossa.
Hibatuijan oksa
Tuijat eivät kuitenkaan pidä seisovasta vedestä eikä märästä kasvualustasta. Paikan tulisi olla kostea, mutta hyvin vettä läpäisevä, kuohkea ja runsasravinteinen.
Istutustiheys: Mikäli haluat kasvattaa yhteenkasvavan ja peittävän aidan, niin istuta tuijia 3 kpl metrille. Timantti- ja kartiotuija kasvavat luonnostaan tiiviiksi ja tuuheaksi, joten leikkaamista ei välttämättä tarvita. Tuijat kuitenkin sietävät myös hyvin säännöllisen leikkaamisen ja muotoilun.
– Kastele taimen juuripaakku hyvin.
– Kaiva noin 0,5 m syvä kuoppa ja sekoita perusmaahan noin puolet uutta, ravinteikasta multaa. Kasvualustaksi käy tavallinen puutarhamulta, sillä muista havukasveista poiketen tuijat hyötyvät kalkituksesta.
– Täytä istutuskuoppa puoleenväliin parannetulla kasvualustalla ja aseta taimi kuoppaan (pinta hieman maanpinnan alapuolelle). Poista verkko tai säkkikangas varovasti.
– Kastele kunnolla ja täytä istutuskuoppa veden imeydyttyä. Taputtele maa tiiviiksi (älä tallo, etteivät juuret vahingoitu).
– Huolehdi säännöllisestä kastelusta ainakin ensimmäisen kesän ajan.
Tuijien hoitaminen:
Tuijat kestävät hyvin kuivuutta, mutta nuoren taimen vielä pinnassa olevat juuret pääsevät herkästi kuivumaan. Tästä syystä taimi tarvitsee ainakin ensimmäisten vuosiensa ajan runsaasti vettä. Runsas kastelu saa juuret hakeutumaan syvälle maahan ja se parantaa niin kuivuuden kuin talven kestävyyttä jatkossa.
Tuijaa voidaan lannoittaa yleislannoitteella tai havukasveille tarkoitetulla lannoitteella jo istutuksen jälkeisestä keväästä lähtien. Lannoitetta annetaan pakkauksen ohjeen mukaan keväällä, juhannuksen tienoilla sekä heinäkuussa. Säännöllinen kalkitus pitää ravinteet hyvin tuijien saatavilla (vain hyvin kostealla kasvupaikalla tuijat viihtyvät happamammassakin kasvualustassa).
Leikkaamistarvetta tuijilla ei oikeastaan ole. Rumaksi menneet oksat voi toki tarpeen tullen poistaa. Jos haluat kasvattaa erityisen tiheän aidan, niin leikkaa sivuilta säännöllisesti. Paras leikkausaika on keväällä heti roudan sulamisen jälkee kesäkuun alkuun saakka. Myös elo- syyskuussa voit leikata. Katkaise latvat vasta, kun haluttu korkeus on saavutettu.
Kevätsuojaus maalis-huhtikuussa on tärkeää etenkin vastaistutetuille taimille, sillä ikivihreä taimi kuivuu nopeasti kevätauringon lämmittäessä ja maan ollessa vielä jäässä.
Tiesitkö? Tuijat pysyvät alhaalta saakka lehtevinä jopa syvässä varjossa – yhtä niukassa valossa tulevat toimeen vain marjakuuset.
Ruukkuihin istutetut tuijat vehreyttävät hankalampiakin paikkoja – niin kesällä kuin talvellakin!
– Ruukkuistutukset vaativat enemmän hoitoa kuin avomaalla kasvavat kasvit. Muista kastella ja lannoittaa säännöllisesti.
– Tuijan latvus ja versot kestävät leikkaamista. Jos muotoilet kasvia poistamalla oksia runkoa myöten, niin varo vahingoittamasta runkoa. Rungon vauriot aiheuttavat haitallista mahlavuotoa.
– Elokuussa annettu syyslannoite parantaa talvehtimista.
– Talveksi kasvin juurakon voi suojata talvisuojaturpeella tai pakkaspeitteellä. Kasvin voi siirtää talvehtimaan myös avomaalle.
– Kevätauringon paahteelta on hyvä suojata varjostusverkolla, peiteharsolla tai säkkikankaalla. Muista aloittaa kastelu!
Pallotuijat säilyttävät kasvaessaan kauniin, tiiviin ja pallomaisen muotonsa – hitaasti, mutta varmasti ne kasvattavat kokoaan.
Tuija – tutustu eri lajikkeisiin
Päivitetty: 28.4.2022
Tuijat ovat suosittuja ja monikäyttöisiä, ikivihreitä havukasveja. Kartio- ja timanttituija ovat mainioita aitakasveja, mutta soveltuvat hyvin myös ruukkuistutuksiin. Ruukuissa ja laatikoissa viihtyvät myös matalammat pallotuijat. Tuijia voi typistellä ja muotoilla ruukkuistutuksiin ja pienempään tilaan sopiviksi.
Tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä voi kasvattaa leikattavan havuaidan.Tuijia löytyy monta eri kokoa ja lajiketta
Komeasta kanadantuijasta (Thuja occidentalis) on jalostettu lukuisia lajikkeita, joiden kasvutapa voi olla pilarimainen, pylväsmäinen, kartiomainen tai pallomainen. Tuijien korkeus vaihtelee lajeittain. Pallotuijat ovat lajikkeesta riippuen 0,5–1,5 metrin korkuisia. Pilari-, pylväs- ja kartiotuijista pienimmät 2 metrisiä ja suurimmat 10 metrisiä. Moniin muihin havukasveihin verrattuna tuijat ovat melko nopeakasvuisia sekä vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne kestävät myös leikkausta niin hyvin, että niitä voi kasvattaa vaikka leikattavana aitakasvinakin!Lue lisää Olisiko tuijasta aidaksi?
Yleisemmin myynnissä on rehevän rentoa kanadantuijaa sekä siitä jalostettuja lajikkeita: tuuheaa kartiotuijaa ('Brabant', 'Holmstrup'), kapeaa pilarituijaa ('Columna', 'Fastigiata') sekä tiivistä timanttituijaa ('Smaragd'). Etelä-Suomessa on joskus myynnissä myös jättituijaa ('Martin'), joka menestyy yksilökohtaisesti vyöhykkeillä I-III. Kanadantuijan ja jättituijan kasvutapa on ilmava – kartiotuijan ja timanttituijan kasvu taas huomattavasti tiiviimpää ja niiden kasvukorkeus jää myös matalammaksi. Kapeasta pilarituijasta saa kapeaa aitaa leikkaamatta. Pallotuija ('Danica') on nimensä mukaisesti pallon mallinen ja jää noin metrin korkuiseksi.
Huom.! Tuijat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Puutarha.netin Kasvikortistossa tietoa ja kuvia eri tuija-lajikkeista ja Keskustelupalstallakin niistä puhutaan runsaasti.
Kanadantuija (Thuja occidentalis)
Kanadantuija on tuijalajeista kestävin (I-V) ja se voi lahonkestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta elää jopa 400-vuotiaaksi.Koko: Korkeus 10–15 m ja leveys 3–5 m.
Kasvutapa: Leveähkölatvainen ja melko korkea havupuu. Nuoren kanadantuijan kapea latvus muistuttaa katajaa, mutta vanhempana se pyöristyy ja levenee.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–V.
Kanadantuija Kasvikortistossa
Timanttituija, Smaragd
Timanttituija (Thuja occidentalis `Smaragd`) on kasvutavaltaan tiivis, kapea ja pylväsmäinen. Kasvuoloista riippuen se kasvaa 2–5 metriseksi. Neulaset ovat raikkaan vihreät ja kiiltävät.Timanttituija on kasvutavaltaan hieman tiiviimpi ja väriltään kirkkaamman vihreä kuin kartiotuija. Se on tosin hieman hidaskasvuisempi ja siksi jonkin verran usein hinnaltaan arvokkaampi.
Koko: 2–3 m
Kasvutapa: tiiviin kartiomainen, "timantinmallinen"
Vyöhykkeet: I-III(IV)
Timanttituija Kasvikortistossa
Nuori timanttituija Kuva: Puchatech K., Wikipedia commons
Pylväs-/kartiotuija
Pylväs- ja kartiotuijat ovat timanttituijan tapaan kanadantuijan viljelynmuotoja. Nekin ovat nopea- ja tuuheakasvuisia, mutta korkeampia, 5-10 metriseksi kasvavia lajikkeita. Esimerkiksi Kartiotuija Thuja occidentalis ´Brabant´ pysyy vihreänä ympäri vuoden ja on nopeakasvuinen ja suhteellisen kapealatvainen, samoin kuin hillitymmin kasvava ja leveähkö ´Holmstrup´.Kartiotuija kasvaa kauneimmaksi avoimella paikalla ilman leikkaamista, mutta soveltuu muiden tuijien tapaan myös aitakasviksi. Kestää hyvin leikkausta ja kasvaa leikkaamalla tiheäksi ja tuuheaksi aidaksi. Hieman nopeakasvuisempi kuin timanttituija ja siksi jonkin verran halvempi hankintahinnaltaan.
(I-IV)
Koko: noin 5 m korkea ja 2 m leveä.
Kasvutapa: Kartiotuijat ovat pensaita tai pieniä puita, joiden leveähkö latvus kapenee tasaisesti huippua kohti.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt, 10–12 mmkokoiset kävyt sijaitsevat latvuksessa tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.
Kartiotuija Kasvikortistossa
Pilarituija
Kanadantuijan kapean pilarimaiset lajikkeet, kuten ’Columna’ ja ’Fastigiata’ sopivat pieneenkin pihaan.Koko: 5–15 m korkea ja 1–3 m leveä.
Kasvutapa: Kapealatvaisia ja melko korkeita havupuita.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, mieluiten kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Kultatuija
Kanadantuijasta on jalostettu myös kultavihreälehtisiä lajikkeita, kultatuijia. Niiden muoto vaihtelee pallomaisesta leveän kartiomaiseen. Ne vaativat hieman enemmän valoa viihtyäkseen kuin vihreämmät lajikkeet. Kultatuijat menestyvät pääasiassa Etelä-Suomen lämpimillä ja tuulettomilla kasvupaikoilla.Koko ja kasvutapa: Pyöreitä, munamaisia tai leveän kartiomaisia havupensaita. Koko vaihtelee lajikkeen mukaan. Esimerkiksi ’Rheingold’ on pallomainen tai leveän keilamainen, 150 cm korkea. ’Europe Gold’ ja ’Golden Globe’ ovat lähes pyöreitä. ’Sunkist’ ja ’Yellow Ribbon’ ovat leveän kartiomaisia, jopa 3 metriä korkeita.
Lehdet: Suomumaiset, vihreänkeltaiset, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–III.
Pallotuija
Kanadantuijan pallomaiset lajikkeet ovat melko hidaskasvuisia ja mahtuvat pienempäänkin pihaan. Esimerkiksi kirkkaanvihreä ´Danica´ saavuttaa puolen metrin korkeuden vasta parinkymmenen vuoden iässä.
Koko: 50–100 cm korkea ja yhtä leveä.
Kasvutapa: Matalia, hidaskasvuisia havupensaita.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.
Pallotuija Kasvikortistossa
Kasvutapa: Matalia, hidaskasvuisia havupensaita.
Lehdet: Suomumaiset, himmeänvihreät, alta kellertävät. Lehdet voivat ruskettua hieman talvella, mutta ne vihertyvät keväällä kasvun alettua.
Kävyt: Pyöreähköt,10–12 mm kokoiset kävyt sijaitsevat oksilla tiheinä kimppuina.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.
Pallotuija Kasvikortistossa
Pallotuija
Jättituija (Thuja plicata)
Jättituijaa on viljelty Suomessa jo lähes 100 vuoden ajan melko harvinaisena. Mereisen ilmaston puuna se viihtyy parhaiten maamme etelä- ja lounaisrannikolla. Sisämaassa ankarat talvet tekevät puista yleensä selvää, ellei alkuperä ole meille aivan sopivaa. 1930-luvulla Mustilaan kostealle pohjoisrinteelle istutetut, nyt jo yli 20-metriset puut kuitenkin osoittavat, että hyvällä alkuperällä ja sopivalla kasvupaikalla jättituija voi sisämaassakin kasvaa melkoiseksi jättiläiseksi!Koko: 10–25 m (kotiseudullaan jopa 70 m)
Kuvaus: Kookas, lankkujuurinen puu. Tummanvihreät, alta vaaleakuvioiset neulaset kasvavat pitkinä, riippuvina, sulkamaisina lehvinä.
Kasvupaikka: Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Vaatii muun puuston tarjoamaa suojaa tuulelta ja kevätauringolta.
Vyöhykkeet: I–II (III), alkuperästä riippuen.
Jättituija Kasvikortistossa
Hibatuija (Thujopsis dolabrata)
Japanin leudon mereisestä ilmastosta kotoisin oleva hibatuija kasvaa meillä yleensä leveän pensasmaiseksi. Se paleltuu helposti joka talvi lumen yläpuolelta ja kasvattaa siksi leveän, pari metriä korkean, monirunkoisen pensaan.Tämä hidaskasvuinen laji menestyy meillä I-II -vyöhykkeillä ja se viihtyy syvässäkin varjossa.
Koko: korkeus 1–2 m, leveys 1,5–2,5 m.
Kasvutapa: Leveän pensasmainen havukasvi. Hidaskasvuisen lajin latvus on nuorena säännöllinen ja leveän kartiomainen.
Lehdet: Paksut, suomumaiset lehdet kiinnittyvät leveisiin kasvaimiin pareittain vastakkain. Talven kylmyys tekee kirkkaanvihreän hibatuijan aavistuksen ruskehtavaksi. Lehdet ovat alta suomun reunoja ja keskisuonta lukuun ottamatta valkoisen vahan peittämiä.
Kukinta ja kävyt: Kukinnalla ei ole koristearvoa. Miltei pallomaiset kävyt ovat 12–15 mm kokoiset.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–II.
Kasvutapa: Leveän pensasmainen havukasvi. Hidaskasvuisen lajin latvus on nuorena säännöllinen ja leveän kartiomainen.
Lehdet: Paksut, suomumaiset lehdet kiinnittyvät leveisiin kasvaimiin pareittain vastakkain. Talven kylmyys tekee kirkkaanvihreän hibatuijan aavistuksen ruskehtavaksi. Lehdet ovat alta suomun reunoja ja keskisuonta lukuun ottamatta valkoisen vahan peittämiä.
Kukinta ja kävyt: Kukinnalla ei ole koristearvoa. Miltei pallomaiset kävyt ovat 12–15 mm kokoiset.
Kasvupaikka: Puolivarjo–varjo; kasvualusta tuore–kostea, runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–II.
Hibatuijan oksa
Miten tuijan saa menestymään?
Tuijat viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Ne menestyvät myös auringossa, kunhan kastelusta ja kevätsuojauksesta huolehditaan ensimmäiset vuodet istutuksen jälkeen. Aurinkoinen kasvupaikka sopii tuijille vain, jos kasvualusta on kosteahko.Tuijat eivät kuitenkaan pidä seisovasta vedestä eikä märästä kasvualustasta. Paikan tulisi olla kostea, mutta hyvin vettä läpäisevä, kuohkea ja runsasravinteinen.
Istutustiheys: Mikäli haluat kasvattaa yhteenkasvavan ja peittävän aidan, niin istuta tuijia 3 kpl metrille. Timantti- ja kartiotuija kasvavat luonnostaan tiiviiksi ja tuuheaksi, joten leikkaamista ei välttämättä tarvita. Tuijat kuitenkin sietävät myös hyvin säännöllisen leikkaamisen ja muotoilun.
Tuijien istutus ja hoito
Istutus:– Kastele taimen juuripaakku hyvin.
– Kaiva noin 0,5 m syvä kuoppa ja sekoita perusmaahan noin puolet uutta, ravinteikasta multaa. Kasvualustaksi käy tavallinen puutarhamulta, sillä muista havukasveista poiketen tuijat hyötyvät kalkituksesta.
– Täytä istutuskuoppa puoleenväliin parannetulla kasvualustalla ja aseta taimi kuoppaan (pinta hieman maanpinnan alapuolelle). Poista verkko tai säkkikangas varovasti.
– Kastele kunnolla ja täytä istutuskuoppa veden imeydyttyä. Taputtele maa tiiviiksi (älä tallo, etteivät juuret vahingoitu).
– Huolehdi säännöllisestä kastelusta ainakin ensimmäisen kesän ajan.
Tuijien hoitaminen:
Tuijat kestävät hyvin kuivuutta, mutta nuoren taimen vielä pinnassa olevat juuret pääsevät herkästi kuivumaan. Tästä syystä taimi tarvitsee ainakin ensimmäisten vuosiensa ajan runsaasti vettä. Runsas kastelu saa juuret hakeutumaan syvälle maahan ja se parantaa niin kuivuuden kuin talven kestävyyttä jatkossa.
Tuijaa voidaan lannoittaa yleislannoitteella tai havukasveille tarkoitetulla lannoitteella jo istutuksen jälkeisestä keväästä lähtien. Lannoitetta annetaan pakkauksen ohjeen mukaan keväällä, juhannuksen tienoilla sekä heinäkuussa. Säännöllinen kalkitus pitää ravinteet hyvin tuijien saatavilla (vain hyvin kostealla kasvupaikalla tuijat viihtyvät happamammassakin kasvualustassa).
Leikkaamistarvetta tuijilla ei oikeastaan ole. Rumaksi menneet oksat voi toki tarpeen tullen poistaa. Jos haluat kasvattaa erityisen tiheän aidan, niin leikkaa sivuilta säännöllisesti. Paras leikkausaika on keväällä heti roudan sulamisen jälkee kesäkuun alkuun saakka. Myös elo- syyskuussa voit leikata. Katkaise latvat vasta, kun haluttu korkeus on saavutettu.
Kevätsuojaus maalis-huhtikuussa on tärkeää etenkin vastaistutetuille taimille, sillä ikivihreä taimi kuivuu nopeasti kevätauringon lämmittäessä ja maan ollessa vielä jäässä.
Tiesitkö? Tuijat pysyvät alhaalta saakka lehtevinä jopa syvässä varjossa – yhtä niukassa valossa tulevat toimeen vain marjakuuset.
Tuija ruukkukasvina
Kaikki tuijat sopivat astiaistutuksiin. Pienempänä ja tiiviimpänä pysyvät lajikkeet, kuten pallotuija, timanttituija ja pylvästuija ovat tiheitä ja tuuheita ruukkuistutuksissakin. Suloinen ja kätevän kokoinen on esimerkiksi ´Danica´, tiheäkasvuinen, pieni pallotuija, jonka kasvukorkeus ja -leveys ovat 0,5/0,6. Lajike on talvenkestävä ja menestyy avomaalla kasvuvyöhykkeillä I-IV (V).
Tuijat tuovat korkeutta, kokoa ja näköä ruukkuryhmään. Kesällä ne viihtyvät puolivarjon kesäkukkien kanssa ja syksyllä syyskukkien seurana. Talvellakin vihreät ruukkutuijat tuovat vehreyttä paikkaan, jossa kenties muuten sitä ei olisi!
Muistattehan, että ruukun kasvualusta ei talvellakaan saa päästä täysin kuivumaan. Erityisen tärkeää kastelun muistaminen on keväällä, ettei ikivihreä tuija pääse keväisen auringon paisteessa ja lämmössä haihduttamaan itseään kuivaksi!
Ruukkuihin istutetut tuijat vehreyttävät hankalampiakin paikkoja – niin kesällä kuin talvellakin!Ruukkutuijan istutus ja hoito
– Istuta riittävän isoon, talvenkestävään astiaan. Varmista, että pohjarei'istä pääsee ylimääräinen vesi poistumaan ja tavallista puutarhamultaa tai ruukkukasveille tarkoitettua multaa.– Ruukkuistutukset vaativat enemmän hoitoa kuin avomaalla kasvavat kasvit. Muista kastella ja lannoittaa säännöllisesti.
– Tuijan latvus ja versot kestävät leikkaamista. Jos muotoilet kasvia poistamalla oksia runkoa myöten, niin varo vahingoittamasta runkoa. Rungon vauriot aiheuttavat haitallista mahlavuotoa.
– Elokuussa annettu syyslannoite parantaa talvehtimista.
– Talveksi kasvin juurakon voi suojata talvisuojaturpeella tai pakkaspeitteellä. Kasvin voi siirtää talvehtimaan myös avomaalle.
– Kevätauringon paahteelta on hyvä suojata varjostusverkolla, peiteharsolla tai säkkikankaalla. Muista aloittaa kastelu!
Kasviesittelyjen tiedot: suomalainentaimi.fi
Pallotuijat säilyttävät kasvaessaan kauniin, tiiviin ja pallomaisen muotonsa – hitaasti, mutta varmasti ne kasvattavat kokoaan.
