Kukkivat huonekasvit 1
Tunnetko kukkivat huonekasvisi?

Kasveilla lisäät kotisi viihtyvyyttä. Viherkasvien ohella kukkivat ruukkukasvimme palkitsevat hoitajansa ihastuttavilla kukillaan. Tunnetko kukkivat ruukkukasvit? Osaatko hoitaa niitä? Valikoiman runsaudesta johtuen keskitymme muutamiin yleisempiin kukkiviin huonekasveihin ja tietoa on jaettu useampaan osaan.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kiinanruusu kuuluu 300-lajiseen, trooppiselta ja subtrooppiselta alueelta kotoisin olevaan Malvaceae-heimoon. Kiinanruusut lehdet ovat kiiltävät ja tumman vihreät. Viljelymuotoja on satoja, jotka eroavat toisistaan kukkien koon ja värien sekä lehtien kirjavuuden mukaan. Punakukkaiset ovat suosituimpia huonekasveja. Kiinanruusun jokaiseen lehtihankaan puhkeaa avoin kukka, joka kestää vain pari päivää. Kukinta-aika on huhtikuusta lokakuuhun.

Kiinanruusu viihtyy hyvin valoisalla paikalla, esimerkiksi eteläikkunalla. Kastele runsaasti, lähes päivittäin; pintamulta saa hieman kuivahtaa. Lannoitus viikoittain ja lepokaudellakin kuukausittain. Sumutus lisää kiinanruusun viihtyvyyttä ja ehkäisee tuholaisia. Kasvi leikataan helmi-maaliskuussa joka vuosi. Multa vaihdetaan, kun leikattuihin versoihin puhkeaa lehtiä. Kiinanruusu viihtyy kesän ulkona.

Kasvi on kauneimmillaan muutaman vuoden ikäisenä. Kiinanruusu uusitaan pistokkaista, joita otetaan huhti-toukokuussa. Pistokkaat latvotaan parin viikon kuluttua, kun ne ovat juurtuneet.

Paavalinkukka (Saintpaulia Ionantha-ryhmä)

Paavalinkukka on suosituin huonekasvi, jota saa kaupasta kukkivana ympäri vuoden. Kasvin kukat muistuttavat orvokkia. Lehdet ovat karvaiset ja pyöreähköt. Lajikkeita on monen värisiä ja muotoisia, valko-, puna-, sini- ja siniviolettikukkaisia, kirjavia, kerrannaisia...

Kasvi on saanut nimensä vuosina 1860–1910 eläneen saksalaisen Walter von Saint-Paul-Illairen mukaan. Ensimmäiset suvun kasvit hän löysi Itä-Afrikasta Usambara-vuorilta. Paavalinkukat kasvavat luonnossa vuoristojen rinteillä, runsaassa valossa ja paksussa mullassa.

Kesällä kasvi tarvitsee paljon valoa. Se ei kuitenkaan viihdy suorassa auringonpaahteessa. Eteläikkunalla on kasvin lehtien nuutumisen vaara. Kastelun tulisi olla säännöllisistä, vettä ei saa antaa liikaa eikä saa myöskään päästää kasvia kuivumaan. Kasvia ei saa kastella suoraan kylmällä vesijohtovedellä, vaan haalealla vedellä. Myös alusvadille voidaan laittaa vettä. Kukinnan aikana lannoitetaan joka toinen viikko. Mullaksi käy tavallinen kukkamulta ja uudelleen istuttamisen yhteydessä kasvin voi jakaa.

Kasvia voidaan lisätä myös lehtipistokkaista. Pistokkaiksi valitaan terveitä ja täysikokoisia lehtiä. Pistokkaat lyhennetään terävällä veitsellä 2–3 cm mittaisiksi ja laitetaan laakeaan saviruukkuun, hiekan ja turpeen seokseen, 10–12 mm syvyyteen. Pistokkaat poistetaan uuden ja tuuhean lehtiruusukkeen ilmestyessä. Juurrutus onnistuu parhaiten käytettäessä lämpöalustaa. Juurrutuslaatikkoa olisi hyvää pitää valoisalla ikkunalla, paperilla tai lasilla peitettynä. Juurruttaminen onnistuu ympäri vuoden.

Ruukkuatsalea (Rhododendron Simsii-ryhmä)

Atsalea on kotoisin Itä-Aasiasta. Kukkien väreinä ovat punaisen eri sävyt ja valkoinen. Atsalea on hidaskasvuinen ja siksi suuret, juuri kukintansa aloittavat taimet ovat suhteellisen kalliita.

Atsalea vaatii pimeänä talvena runsaasti vettä ja viihtyy kosteassa ilmassa. Sen lehdet ja nuput pitävät suihkutuksesta, mielellään ainakin kerran päivässä. Upota atsalean ruukku pari kertaa viikossa veteen laitojaan myöten 10–15 minuutin ajaksi, jotta sen juuristo kastuu läpikotaisin.

Valoisaan paikkaan sijoitettuna ja huolellisesti kasteltuna atsaleasta on iloa pitkään. Keväällä atsalea siirretään ulos varjoisaan paikkaan, ruukku upotetaan maahan ja kasvia lannoitetaan joka toinen viikko.