Kukkivat huonekasvit 1

Ruukkuatsalea (Rhododendron Simsii-ryhmä)

Begoniat (Begonia)

Nykyiset huonekasveina käytettävät begoniat ovat monien risteytysten tulosta. Ne viihtyvät osittain varjossa ja tarvitsevat säännöllisen kastelun.
 

Annansilmä, joulubegonia (Begonia x cheimantha)

Pauliinabegonia (Begonia Elatior-ryhmä)

Esikot, kääpiöesikko (Primula vulgaris)

Gardenia (Gardenia jasminoides)

Gloksinia / Suppilokukka (Sinningia speciosa)

Jaloihmeköynnös (Bougainvillea x buttiana)

Joulutähti (Euphorbia pulcherrima)

Joulutähti eli tähtilatva kuuluu tyräkkikasveihin. Joulutähdet kukat ovat mitättömät, kellanvihreät. Sen koristeellisuus perustuu kukkia ympäröiviin, pieniin suojuslehtiin. Punainen on joulutähden tavallisin väri, mutta myös valkoisia ja vaaleanpunaisia löytyy.

Joulutähti on arka kylmälle ja vedolle, jossa se pudottaa lehtensä varsin nopeasti. Se viihtyy valoisalla paikalla ja se tarvitsee tasaisen kosteuden. Se pitää lämmöstä ja hyötyy lannoittamisesta jos sitä haluaa pitää joulun yli.

Liiallista kuivumista pitäisi välttää. Joulutähdissä on normaalisti pieni juuripaakku, jonka suoraa kastelemista tulisi välttää mädäntymisen estämiseksi. Kasteluvesi laitetaan aluslautaselle.

Hyvällä paikalla joulutähden saa säilymään pitkälle kevääseen, ja sen voi jopa kasvattaa monivuotiseksi pensaaksi. Se hankitaan kuitenkin yleensä kertakäyttökasviksi jouluksi. Joulutähteä lisätään pistokkaista.

 

Jalohortensia (Hydrangea Macrophylla-ryhmä)

Hortensia on löydetty Japanista 1700-luvulla. Hortensian kukat ovat pallomaisessa, kookkaassa kukinnossa, Kukat ovat väriltään valkoiset, siniset tai punaiset. Hortensia lehdet ovat suuret ja hammaslaitaiset.

Hortensia viihtyy viileässä ja varjoisessa paikassa. Se vaatii paljon vettä. Jos on lämmin kasvupaikka, sitä tulisi kastella jopa kaksi kertaa päivässä. Vettä voi pitää myös aluslautasella. Jos kasvi pääsee kuivahtamaan, se ei palaudu helposti ennalleen. Jos näin on päässyt tapahtumaan, niin siihen auttaa juuripaakun kokonaan veteen upottaminen. Kesän hortensia viihtyy ulkona, ruukku maahan upotettuna, varjoisassa paikassa.
 

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kiinanruusu kuuluu 300-lajiseen, trooppiselta ja subtrooppiselta alueelta kotoisin olevaan Malvaceae-heimoon. Kiinanruusut lehdet ovat kiiltävät ja tumman vihreät. Viljelymuotoja on satoja. Punakukkaiset ovat suosituimpia huonekasveja. Kiinanruusun jokaiseen lehtihankaan puhkeaa kukka, joka kestää vain pari päivää. Sen kukat ovat avoimia. Kukinta-aika on huhtikuusta lokakuuhun.

Kiinanruusu viihtyy hyvin valoisalla paikalla, esim. eteläikkunalla. Sitä on suojattava keskipäivän auringolta. Talvella sen täytyisi olla viileässä ja levossa.

Kasvi leikataan helmi-maaliskuussa joka vuosi. Multa vaihdetaan, kun leikattuihin versoihin puhkeaa lehtiä. Kiinanruusua kastellaan runsaasti ja multa pidetään tasakosteana. Talvella viileässä kastellaan niukasti. Kiinanruusu viihtyy kesän ulkona. Lannoitekastelu on tarpeen viikoittain touko-elokuussa.

Kasvi on kauneimmillaan muutaman vuoden ikäisenä. Kiinanruusua on hyvä uusia pistokkaista, joita otetaan huhti-toukokuussa. Pistokkaat latvotaan sitten kun ne ovat juurtuneet parin viikon kuluttua. Kiinanruusuun tulee helposti punkkeja.
 

Kärsimyskukka, kärsimyspassio
(Passiflora caerulea)

Morsiuskello (Campanula isophylla)

Paavalinkukka (Saintpaulia Ionantha-ryhmä)

Paavalinkukka on suosituin huonekasvi. Paavalinkukkia saa kaupasta kukkivana ympäri vuoden. Kasvin kukat muistuttavat orvokkia. Lehdet ovat karvaiset ja pyöreähköt. Lajikkeita on monen värisiä ja muotoisia, valko-, puna-, sini- ja siniviolettikukkaisia, kirjavia, kerrannaisia ym.

Kasvi on saanut nimensä vuosina 1860-1910 eläneen saksalaisen Walter von Saint-Paul-Illairen mukaan. Ensimmäiset suvun kasvit hän löysi Itä-Afrikasta Usambara-vuorilta. Paavalinkukat kasvavat luonnossa vuoristojen rinteillä, runsaassa valossa ja paksussa mullassa.

Kesällä kasvi tarvitsee paljon valoa. Se ei kuitenkaan viihdy suorassa auringonpaahteessa. Eteläikkunalla on kasvin lehtien nuutumisen vaara. Kastelun tulisi olla säännöllisistä, vettä ei saa antaa liikaa eikä saa myöskään päästää kasvia kuivumaan. Kasvia ei saa kastella suoraan kylmällä vesijohtovedellä, vaan haalealla vedellä. Myös alusvadille voidaan laittaa vettä. Kukinnan aikana lannoitetaan joka toinen viikko. Mullaksi käy tavallinen kukkamulta ja uudelleen istuttamisen yhteydessä kasvin voi jakaa.

Kasvia voidaan lisätä myös lehtipistokkaista. Pistokkaiksi valitaan terveitä ja täysikokoisia lehtiä. Pistokkaat lyhennetään terävällä veitsellä 2-3 cm mittaisiksi. Pistokkaat laitetaan laakeaan saviruukkuun, hiekan ja turpeen seokseen, 10-12 mm syvyyteen.

Pistokkaat poistetaan uuden ja tuuhean lehtiruusukkeen ilmestyessä. Juurrutus onnistuu parhaiten käytettäessä lämpöalustaa. Juurrutuslaatikkoa olisi hyvää pitää valoisalla ikkunalla, paperilla tai lasilla peitettynä. Juurruttaminen onnistuu ympäri vuoden.

Kasvin tuholaisista mainittakoon punkit, villakirvat ja etanat. Kotimaisissa paavalinkukissa esiintyy harvoin tuholaisia. Jos kasvin lehdet ja nuput muumioituvat, on syytä epäillä virustautia. Virustautiset kasvit on heti hävitettävä. Näin estetään taudin leviäminen muihin kasveihin.
 

Loistopiispankukka (Browallia speciosa)

Sinisilmä (Exacum affine)

Sinisilmä on yksivuotinen, Intian valtameren Sokotran saarelta peräisin oleva kasvi. Kukat ovat kirkkaansiniset, pienet ja niissä on keltainen keskusta. Lehdet ovat helakanvihreät ja pienet. Sinisilmä kasvaa 15-30 sentin korkuiseksi pensaaksi.

Kasvi vaatii runsasta valoa mutta ei viihdy suorassa auringonpaahteessa. Tavallinen huoneenlämpötila on riittävä mutta se pitää suihkuttamisesta. Säännöllinen kastelu on tarpeen ja kuivumista pitää välttää. Jos kasvia kasvatetaan ikkunalla, olisi sitä hyvä lannoittaa miedolla ravintoliuoksella.

Sinisilmän voi kasvattaa itsekin siemenestä. Kylvö maalis-toukokuussa. Siementä ei peitetä, mutta katetaan rei'itetyllä muovilla.
 

Lue lisää!