TAKAISIN

Kukkivat huonekasvit 1

Julkaistu: 1.10.2017

Tunnetko kukkivat huonekasvisi?

Kasveilla lisäät kotisi viihtyvyyttä. Viherkasvien ohella kukkivat ruukkukasvimme palkitsevat hoitajansa ihastuttavilla kukillaan. Tunnetko kukkivat kasvit? Osaatko hoitaa niitä? Lue lisää kukkivista ruukkukasveista; valikoiman runsaudesta johtuen tieto jaettu kahteen osaan!

Ruukkuatsalea (Rhododendron Simsii-ryhmä)

Atsalea on kotoisin Itä-Aasiasta. Kukkien väreinä ovat punaisen eri sävyt ja valkoinen. Atsalea on hidaskasvuinen ja siksi suuret, juuri kukintansa aloittavat taimet ovat suhteellisen kalliita.

Atsalea vaatii pimeänä talvena runsaasti vettä ja viihtyy kosteassa ilmassa. Sen lehdet ja nuput pitävät suihkutuksesta, mielellään ainakin kerran päivässä. Upota atsalean ruukku pari kertaa viikossa veteen laitojaan myöten 10 - 15 minuutin ajaksi, jotta sen juuristo kastuu läpikotaisin. Valoisaan paikkaan sijoitettuna ja huolellisesti kasteltuna atsaleasta on iloa pitkään. Keväällä atsalea siirretään ulos varjoisaan paikkaan ja ruukku upotetaan maahan ja kasvia lannoitetaan joka toinen viikko.
AtsaleaAtsalea

Begoniat (Begonia)

Nykyiset huonekasveina käytettävät begoniat ovat monien risteytysten tulosta. Ne viihtyvät osittain varjossa ja tarvitsevat säännöllisen kastelun.
 

kuningasbegonia (Begonia Rex-ryhmä)kuningasbegonia (Begonia Rex-ryhmä)
mukulabegonia (Begonia Tuberhybrida-ryhmä)mukulabegonia (Begonia Tuberhybrida-ryhmä)

Annansilmä, joulubegonia (Begonia x cheimantha)

Annansilmä kirkastaa pimeintä vuodenaikaamme. Se kasvaa luonnonvaraisena Amerikan, Aasian ja Afrikan trooppisissa sademetsissä. Kasvin on löytänyt ja tuonut Eurooppaan ranskalainen kasvitieteilijä Plumier Itä-Intiasta 1700-luvulla. Ennen Eurooppaa begoniaa on viljelty Kiinassa. Annansilmä on vanhimpia viljeltyjä begonialajeja.

Annansilmä eli joulubegonia on kiitollinen huonekasvi, jota säilytetään valoisalla ikkunalaudalla. Sen kukat ovat yksinkertaiset ja melko pienet. Suosituimpia lajeja on vaaleanpunainen. Jos on käytettävissä viileä, valoisa huone, on kasvin talvettaminen mahdollista.
AnnansilmäAnnansilmä

Pauliinabegonia (Begonia Elatior-ryhmä)

Kukkivia pauliinabegonioita on tarjolla lähes ympäri vuoden. Monet niistä ovat hyvin suuri kukkaisia. Väriltään kukat ovat oransseja, valkoisia ja keltaisia ja oranssinpunaisia.

Kerrottukukkaiset pauliinabegoniat ovat nimeltään ruusubegonioita. Väriltään ne ovat ruusunpunaisia, kellanoransseja ja vaaleanpunaisia.

Pintamulta saa kuivahtaa kastelukertojen välillä. Ei saa sijoittaa auringon paahteeseen.
PauliinabegoniaPauliinabegonia

Esikot, kääpiöesikko (Primula vulgaris)

Primula-suvun lajeista useimmat ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa voi myös tavata alkuperäisiä esikkolajeja, esim. kevätesikkoa ja lapinesikkoa. Ruukussa kasvatettava kääpiöesikko kuuluu mataliin perennakasveihin. Sen vaaleanvihreät, pitkänsoikeat lehdet muodostavat löyhän ruusukkeen.

Kukkien väreissä löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Kääpiöesikko viihtyy viileässä, n. 10-15 asteen lämpötilassa. Se vaatii valoisan kasvupaikan ja tasaisen kosteuden ja kastelua kalkittomalla vedellä. Lehdet reagoivat nopeasti veden puutteeseen. Kukkinut kääpiöesikko voidaan istuttaa keväällä ulos.

Muita Primula-sukuun kuuluvia huonekasveja ovat: malvaesikko (Primula malacoides), huone-esikko (Primula obconica) ja kiinanesikko (Primula praenitens).
 
EsikkoEsikko

Gardenia (Gardenia jasminoides)

Gardenia eli keikarinkukka on kotoisin Itä-Aasiasta tai trooppisesta ja subtrooppisesta Afrikasta. Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin keisarinkukka eli gardenia tuotiin 1700-luvulla. Gardeniaa on käytetty alun perin tuoksuvana napinläpikukkana.

Gardenian lehdet ovat nahkeat ja soikeat. Kukat ovat kerrannaiset, valkoiset puhjetessaan ja myöhemmin keltaiset.
Kesällä kasvi viihtyy ulkona varjoisessa paikassa, joka on lämmin ja suojainen. Talvellakin se kaipaa lämpöä. (n.18 astetta). Jos lämpötila ja valaistus muuttuvat, kasvi saattaa tiputtaa nuppunsa. Tasaisen kostea multa on kasvin viihtymisen edellytys. Kasteluvesi ei saa olla kalkkipitoista. Vanhoja yksilöitä vaihdetaan uuteen ruukkuun noin joka neljäs vuosi. Kasvia lisätään pistokkaista.
 

Gloksinia / Suppilokukka (Sinningia speciosa)

GloksiniaGloksinia
Nimensä mukaisesti gloksinian eli suppilokukan suuret kukat ovat suppilon muotoisia. Väriltään hehkuvan sinisiä, punaisia tai valkoisia. Kukkivia suppilokukkia on kaupoissa useimmin keväällä ja kesällä. Kasvi kukoistaa lämpimässä paikassa, suoralta auringonvalolta suojattuna. Kastelu saa olla runsasta, mutta mullan on hyvä välillä hieman kuivahtaa. Lannoitetta annetaan noin joka kolmannella kastelukerralla. Kasvin mukulan voi syksyllä kuivatuksen jälkeen ottaa talteen ja istuttaa uudestaan kevättalvella kesän kukintaa varten.

Jaloihmeköynnös (Bougainvillea x buttiana)

Ihmeköynnös on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se on yleistynyt koristekasviksi koko Eurooppaan.

Ihmeköynnöksen lehdet ovat syvän vihreät, oksat piikkiset ja versot kiinnittyvät kiipeillessään piikkien avulla. Kolme pientä kukkaa ovat vaatimattomat mutta ne ovat voimakasväristen suojuslehtien suojassa. Kukat ovat väriltään sinipunaiset, oranssinpunaiset, keltaiset ja valkoiset, lajikkeen mukaan.

Kun ihmeköynnös on kukkinut, viedään se kesäksi ulos aurinkoiseen paikkaan. Sitä kastellaan ja lannoitetaan viikoittain. Alkusyksystä se siirretään taas sisälle, jolloin se aloittaa lepokauden. Kasvi voi olla tuolloin aika ränsistyneen näköinen. Marraskuusta maaliskuuhun sen olisi hyvä olla viileässä, n. 10 astetta.
 
isoihmeköynnös (Bougainvillea spectabilis)isoihmeköynnös (Bougainvillea spectabilis)

Joulutähti (Euphorbia pulcherrima)

Joulutähti eli tähtilatva kuuluu tyräkkikasveihin. Joulutähdet kukat ovat mitättömät, kellanvihreät. Sen koristeellisuus perustuu kukkia ympäröiviin, pieniin suojuslehtiin. Punainen on joulutähden tavallisin väri, mutta myös valkoisia ja vaaleanpunaisia löytyy.

Joulutähti on arka kylmälle ja vedolle, jossa se pudottaa lehtensä varsin nopeasti. Se viihtyy valoisalla paikalla ja se tarvitsee tasaisen kosteuden. Se pitää lämmöstä ja hyötyy lannoittamisesta jos sitä haluaa pitää joulun yli.

Liiallista kuivumista pitäisi välttää. Joulutähdissä on normaalisti pieni juuripaakku, jonka suoraa kastelemista tulisi välttää mädäntymisen estämiseksi. Kasteluvesi laitetaan aluslautaselle.

Hyvällä paikalla joulutähden saa säilymään pitkälle kevääseen, ja sen voi jopa kasvattaa monivuotiseksi pensaaksi. Se hankitaan kuitenkin yleensä kertakäyttökasviksi jouluksi. Joulutähteä lisätään pistokkaista.

 


Jalohortensia (Hydrangea Macrophylla-ryhmä)

Hortensia on löydetty Japanista 1700-luvulla. Hortensian kukat ovat pallomaisessa, kookkaassa kukinnossa, Kukat ovat väriltään valkoiset, siniset tai punaiset. Hortensia lehdet ovat suuret ja hammaslaitaiset.

Hortensia viihtyy viileässä ja varjoisessa paikassa. Se vaatii paljon vettä. Jos on lämmin kasvupaikka, sitä tulisi kastella jopa kaksi kertaa päivässä. Vettä voi pitää myös aluslautasella. Jos kasvi pääsee kuivahtamaan, se ei palaudu helposti ennalleen. Jos näin on päässyt tapahtumaan, niin siihen auttaa juuripaakun kokonaan veteen upottaminen. Kesän hortensia viihtyy ulkona, ruukku maahan upotettuna, varjoisassa paikassa.
 


Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kiinanruusu kuuluu 300-lajiseen, trooppiselta ja subtrooppiselta alueelta kotoisin olevaan Malvaceae-heimoon. Kiinanruusut lehdet ovat kiiltävät ja tumman vihreät. Viljelymuotoja on satoja. Punakukkaiset ovat suosituimpia huonekasveja. Kiinanruusun jokaiseen lehtihankaan puhkeaa kukka, joka kestää vain pari päivää. Sen kukat ovat avoimia. Kukinta-aika on huhtikuusta lokakuuhun.

Kiinanruusu viihtyy hyvin valoisalla paikalla, esim. eteläikkunalla. Sitä on suojattava keskipäivän auringolta. Talvella sen täytyisi olla viileässä ja levossa.

Kasvi leikataan helmi-maaliskuussa joka vuosi. Multa vaihdetaan, kun leikattuihin versoihin puhkeaa lehtiä. Kiinanruusua kastellaan runsaasti ja multa pidetään tasakosteana. Talvella viileässä kastellaan niukasti. Kiinanruusu viihtyy kesän ulkona. Lannoitekastelu on tarpeen viikoittain touko-elokuussa.

Kasvi on kauneimmillaan muutaman vuoden ikäisenä. Kiinanruusua on hyvä uusia pistokkaista, joita otetaan huhti-toukokuussa. Pistokkaat latvotaan sitten kun ne ovat juurtuneet parin viikon kuluttua. Kiinanruusuun tulee helposti punkkeja.
 

Kärsimyskukka, kärsimyspassio
(Passiflora caerulea)

Kärsimyskukkien sukuun kuuluu 400-500 lajia. Nimensä se on saanut 1500-luvulta lähetyssaarnaajilta. Kärsimyskukka on erityisen kaunis ja rakenteeltaan poikkeuksellinen. Kasvi voi kasvaa kasvukauden aikana toistakymmentä metriä ja se kiipeilee kärhiensä avulla. Kasvi saavuttaa kukintaikänsä melko hitaasti. Kukka on lyhytikäinen, se kestää vain päivän. Joidenkin lajien hedelmät ovat mehukkaita.

Kärsimyskukka viihtyy erittäin valoisassa paikassa. Se vaatii runsaasti vettä ja lannoituksen viikoittain. Talvella sen paras kasvupaikka on viileässä mutta kesällä se viihtyy ulkona. Kärsimyskukkaa voi lisätä pistokkaista tai siemenestä.
 

Morsiuskello (Campanula isophylla)

Morsiuskello on lähtöisin pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoista. Se on hieno, riippuversoinen amppelikasvi. Lehdet ovat hammaslaitaiset ja kukat ovat neljän sentin kokoisia kellokukkia. Se kukkii erittäin runsaasti. Keväällä ostettu kasvi kukkii koko kesän. Morsiuskello viihtyy valoisalla paikalla. Sitä tulisi kastella runsaasti. Vesi voi olla kalkkipitoistakin.
 

Paavalinkukka (Saintpaulia Ionantha-ryhmä)

Paavalinkukka on suosituin huonekasvi. Paavalinkukkia saa kaupasta kukkivana ympäri vuoden. Kasvin kukat muistuttavat orvokkia. Lehdet ovat karvaiset ja pyöreähköt. Lajikkeita on monen värisiä ja muotoisia, valko-, puna-, sini- ja siniviolettikukkaisia, kirjavia, kerrannaisia ym.

Kasvi on saanut nimensä vuosina 1860-1910 eläneen saksalaisen Walter von Saint-Paul-Illairen mukaan. Ensimmäiset suvun kasvit hän löysi Itä-Afrikasta Usambara-vuorilta. Paavalinkukat kasvavat luonnossa vuoristojen rinteillä, runsaassa valossa ja paksussa mullassa.

Kesällä kasvi tarvitsee paljon valoa. Se ei kuitenkaan viihdy suorassa auringonpaahteessa. Eteläikkunalla on kasvin lehtien nuutumisen vaara. Kastelun tulisi olla säännöllisistä, vettä ei saa antaa liikaa eikä saa myöskään päästää kasvia kuivumaan. Kasvia ei saa kastella suoraan kylmällä vesijohtovedellä, vaan haalealla vedellä. Myös alusvadille voidaan laittaa vettä. Kukinnan aikana lannoitetaan joka toinen viikko. Mullaksi käy tavallinen kukkamulta ja uudelleen istuttamisen yhteydessä kasvin voi jakaa.

Kasvia voidaan lisätä myös lehtipistokkaista. Pistokkaiksi valitaan terveitä ja täysikokoisia lehtiä. Pistokkaat lyhennetään terävällä veitsellä 2-3 cm mittaisiksi. Pistokkaat laitetaan laakeaan saviruukkuun, hiekan ja turpeen seokseen, 10-12 mm syvyyteen.

Pistokkaat poistetaan uuden ja tuuhean lehtiruusukkeen ilmestyessä. Juurrutus onnistuu parhaiten käytettäessä lämpöalustaa. Juurrutuslaatikkoa olisi hyvää pitää valoisalla ikkunalla, paperilla tai lasilla peitettynä. Juurruttaminen onnistuu ympäri vuoden.

Kasvin tuholaisista mainittakoon punkit, villakirvat ja etanat. Kotimaisissa paavalinkukissa esiintyy harvoin tuholaisia. Jos kasvin lehdet ja nuput muumioituvat, on syytä epäillä virustautia. Virustautiset kasvit on heti hävitettävä. Näin estetään taudin leviäminen muihin kasveihin.
 

Loistopiispankukka (Browallia speciosa)

Piispankukka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se kuuluu kahdeksan lajiseen Solanaceae-heimoon. Se on saanut nimensä Turussa piispana toimineen Johan Browalliuksen mukaan. Piispankukan kukat ovat safiirinsiniset ja se on kasvutavaltaan pensastava.

Piispankukka kukkii pitkään ja on helppohoitoinen. Kasvi pitää runsaasta valosta ja tasaisesta kastelusta. Kuivumista pitäisi välttää. Piispankukka kukkii runsaasti koko kesän ja talvella on kasvin lepoaika, jolloin kastellaan niukasti.

Piispankukkaa voidaan lisätä juurruttamalla uusia pistokkaita tai siemenlisäyksellä helmi-maaliskuulla.

 

Sinisilmä (Exacum affine)

Sinisilmä on yksivuotinen, Intian valtameren Sokotran saarelta peräisin oleva kasvi. Kukat ovat kirkkaansiniset, pienet ja niissä on keltainen keskusta. Lehdet ovat helakanvihreät ja pienet. Sinisilmä kasvaa 15-30 sentin korkuiseksi pensaaksi.

Kasvi vaatii runsasta valoa mutta ei viihdy suorassa auringonpaahteessa. Tavallinen huoneenlämpötila on riittävä mutta se pitää suihkuttamisesta. Säännöllinen kastelu on tarpeen ja kuivumista pitää välttää. Jos kasvia kasvatetaan ikkunalla, olisi sitä hyvä lannoittaa miedolla ravintoliuoksella.

Sinisilmän voi kasvattaa itsekin siemenestä. Kylvö maalis-toukokuussa. Siementä ei peitetä, mutta katetaan rei'itetyllä muovilla.
 

Hoito-ohjeet ruukkukukille

  • Sijoita kukat valoisaan, ei paahteeseen tai vetoiseen paikkaan.
  • Muutaman tunnin suora auringonpaiste päivittäin auttaa kuitenkin pienten nuppujen avautumista.
  • Kukat kastellaan aina, kun mullan pinta on kuivahtanut. Multapaakku saa kostua kokonaan kastelun yhteydessä.
  • Kukkivia ruukkukasveja kannattaa lannoittaa kerran viikossa.
  • Kukinnan loputtua ruukun voi pesun jälkeen käyttää uudelleen.
  • Käytetty multa sopii maanparannukseen (tai koko kasvi multineen voidaan kompostoida).

Lue lisää!

Kukkivat huonekasvit 2
Lisää tietoa huonekasveista löydät Kasvikortistosta.
Puutarha.netin Keskustelupalstalla riittää juttua myös huonekasveista - lue ja kommentoi!