Kirsikkapuun hoito haltuun – parhaat lajikkeet ja vinkit kotipuutarhurille
Keväällä kukkiva kirsikkapuu hurmaa herkällä kauneudellaan ja houkuttelee pölyttäjiä. Kuva: Sari Nieminen).
Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat pääasiassa hapankirsikoita (Prunus cerasus). Nimestään huolimatta hedelmät ovat kypsinä hyvinkin makeita. Herkkulajikkeiden marjat nautitaan sellaisenaan – talouslajikkeiden kirpeämmät hedelmät käytetään ensisijaisesti säilöntään.
Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat kasvavat 5–8 m korkeiksi. Pensaskirsikat jäävät luontaisesti mataliksi, noin 150–200 cm korkeiksi.
Myynnissä on muutama makeakirsikkakin (Prunus avium). Ne ovat suuri- ja tummamarjaisia sekä melko hapottomia. Niillä on suuremmat, alaspäin riippuvat lehdet. Makeakirsikoiden kukinta ja syysväri ovat paremmat kuin hapankirsikoilla.
Kirsikkapuun istutus ja hoito
Kirsikkapuut istutetaan aurinkoiselle, tuulensuojaiselle paikalle. Ne on hyvä istuttaa loivaan rinteeseen tai kohopenkkiin, vähintään 80 cm syvyiseen kasvualustaan. Istutusalueen tulisi olla salaojitettu ja kasvualustaltaan hyvin vettä läpäisevä, runsasravinteinen ja kalkittu. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Kirsikkapuut istutetaan 3–5 m välein. Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi, pensasryhmien reunalle sekä ihan koristepuiksi.
Sopivalla paikalla kasvaessaan kirsikka ei tarvitse paljoakaan hoitoa. Keväällä lannoitteeksi voi täysikasvuiselle puulle antaa typpipitoista, klooritonta moniravinnelannoitetta, elo-syyskuulla syyslannoitetta. Kirsikka pitää myös tuhkasta.
Kirsikkapuut eivät juurikaan vaadi leikkausta. Vanhempia yksilöitä leikataan kevättalvella ennen nestevirtauksen alkamista niin, että latvus pysyy avoimena. Juurivesat ja alhaalta kasvavat oksat voi poistaa myös. Väärään aikaan tehty leikkaus, kuten myös pakkasvaurio, hyönteisviotus ja ravinteiden puute voivat saada aikaan puuta heikentävää kumivirtausta.
Vinkkejä lannoitukseen, leikkaukseen ja pölytyksen varmistamiseen
Vaikka osa kirsikkapuista onkin itsepölytteisiä, niin toisen lajikkeen kasvaminen lähistöllä tekee ristipölytyksen ansiosta sadosta suuremman ja parantaa hedelmien laatua. Pölyttymisen onnistumiseen vaikuttavat monet muut seikat. Kukinnan aikaisilla sääolosuhteilla on suuri merkitys pölyttymisen onnistumiselle; esimerkiksi kukinnan aikaiset hallat tuhoavat hedelmäpuiden emikukkia, jonka seurauksena kukka ei pölyty tai jo pölyttynyt kukka ei ala muodostaa hedelmää.
Jos kukinnan aikainen sää on sateinen ja viileä, voi tästä jo ennustaa sadon jäävän vähäiseksi. Pölytyksestä huolehtivat hyönteiset liikkuvat nimittäin laiskasti tai eivät olleenkaan viileinä päivinä. Kirsikkapuun läheisyydessä oleva hyönteisten kannalta houkuttelevampi kasvusto, esimerkiksi keltaisena kukkiva voikukka, voi myös olla syynä huonoon pölyttymiseen.
Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivata versoja kuivattava versotauti tai ruskeanpunaisia laikkuja/reikiä lehtiin aiheuttava ja lehtiä varistava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista, kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla puu ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa esimerkiksi pyretriinillä tai malationilla. Talveksi puut kannattaa suojata verkoin ja rungonsuojuksin jäniksiltä ja myyriltä.
Erilaisia kirsikkalajikkeita
Hapankirsikat jaetaan tavallisesti amarelleihin ja morelleihin sekä mataliin pensaskirsikoihin. Amarellin eli kuulasmarjaisen hapankirsikan hedelmä on väriltään kirkkaanpunainen ja sen mehu on kirkasta ja lähes väritöntä. Pääsääntöisesti marjat ovat makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen satoa tuottaakseen. Morellikirsikoiden marjat ovat tummanpunaisia ja niiden mehukin on sameaa ja tummaa. Morellit ovat yleensä itsepölytteisiä ja hyviä pölyttäjiä amarellikirsikoille. Marjat ovat happamampia, mutta sato tavallisesti säännöllisempi ja runsaampi.
Amarellikirsikat
Kuulasmarjatyyppisiin kirsikoihin lukeutuvat muun muassa 'Huvimajan Kuulasmarja', 'Inkeroisten Kuulasmarja' I-IV sekä 'Sikkolan Kuulasmarja' I-IV(V). Molemmat ovat itsepölytteisiä, runsassatoisia ja tulevat satoikään jo noin 5-vuotiaana. 'Huvimajan Kuulasmarjan' hedelmä on suuri, mehukas ja makea, 'Sikkola' puolestaan pienehkö ja hyvin sokeripitoinen. Tuorekäyttöön sopiva 'Arttula' I-IV(V), makeamarjainen maatiaislajike 'Pihtipudas' I-IV sopii tuore- ja talouskäyttöön.
Morellikirsikat
Erikoisen tummanruskea pensaskirsikka 'Chokoladnaja', suklaakirsikka I-IV(V), vanha tuorelajike 'Fanal' I-III, runsassatoinen talouslajike 'Mustilan Morelli', suurimarjainen 'Rauhalan Morelli', säilöntään sopiva 'Varjomorelli' I-III sekä pensaskirsikka 'Läti-Ledu Madalkirs' ("Latvian matala") I-IV(V) ovat yleisimpiä morellityypin kirsikoita. Venäjältä tullut 'Molodjozhnaja' I-IV/V on hyvä pölyttäjä ja matala pensaskirsikka 'Pohjolan Helmi' I-IV(V) hyvin kestävä.
Imeläkirsikat (makeakirsikat)
Isokoinen ja tukeva 'Leningradin musta' I-III(IV) tarvitsee pölyttäjän. Sen makeat marjat ovat keskikokoisia ja tummia; lähes mustia. Virolainen 'Meelika' I-II(III) on makean aromikas, mehukas ja makea. Hyötyy ristipölytyksestä.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuista
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Tutustu chia-siemeniin: kuitua, proteiinia ja terveyttä yhdellä lusikallisella
Jasmike (Philadelphus)
Menestyykö köynnösruusu mökillä? Asiantuntija vastaa
Luetuimmat
Uusimmat