Kirsikkapuut

Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat pääasiassa hapankirsikoita (Prunus cerasus). Nimestään huolimatta hedelmät ovat kypsinä hyvinkin makeita! Herkkulajikkeiden marjat nautitaan sellaisenaan - talouslajikkeiden kirpeämmät hedelmät käytetään ensisijaisesti säilöntään.

Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat kasvavat 5-8 m korkeiksi. Pensaskirsikat jäävät luontaisesti mataliksi, noin 150 -200 cm korkeiksi.

Myynnissä on jo muutama makeakirsikkakin (Prunus avium). Ne ovat suuri- ja tummamarjaisia sekä melko hapottomia. Niillä on suuremmat, alaspäin riippuvat lehdet. Makeakirsikoiden kukinta ja syysväri ovat paremmat kuin hapankirsikoilla.

Kirsikkapuun istutus ja hoito 

Kirsikkapuut istutetaan aurinkoiselle, tuulensuojaiselle paikalle. Ne on hyvä istuttaa loivaan rinteeseen tai kohopenkkiin, vähintään 80 cm syvyiseen kasvualustaan. Istutusalueen tulisi olla salaojitettu ja kasvualustaltaan hyvin vettä läpäisevä, runsasravinteinen ja kalkittu. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Kirsikkapuut istutetaan 3-5 m välein. Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi, pensasryhmien reunalle sekä ihan koristepuiksi.

Sopivalla paikalla kasvaessaan kirsikka ei tarvitse paljoakaan hoitoa. Keväällä lannoitteeksi voi täysikasvuiselle puulle antaa typpipitoista, klooritonta moniravinnelannoitetta, elo-syyskuulla syyslannoitetta. Kirsikka pitää myös tuhkasta.

Kirsikkapuut eivät juurikaan vaadi leikkausta. Vanhempia yksilöitä leikataan kevättalvella ennen nestevirtauksen alkamista niin, että latvus pysyy avoimena. Juurivesat ja alhaalta kasvavat oksat voi poistaa myös. Väärään aikaan tehty leikkaus, kuten myös pakkasvaurio, hyönteisviotus ja ravinteiden puute voivat saada aikaan puuta heikentävää kumivirtausta.

Vaikka osa kirsikkapuista onkin itsepölytteisiä, niin toisen lajikkeen kasvaminen lähistöllä tekee ristipölytyksen ansiosta sadosta suuremman ja parantaa hedelmien laatua. Pölyttymisen onnistumiseen vaikuttavat monet muut seikat. Kukinnan aikaisilla sääolosuhteilla on suuri merkitys pölyttymisen onnistumiselle; esimerkiksi kukinnan aikaiset hallat tuhoavat hedelmäpuiden emikukkia, jonka seurauksena kukka ei pölyty tai jo pölyttynyt kukka ei ala muodostaa hedelmää.

Jos kukinnan aikainen sää on sateinen ja viileä, voi tästä jo ennustaa sadon jäävän vähäiseksi. Pölytyksestä huolehtivat hyönteiset liikkuvat nimittäin laiskasti tai eivät olleenkaan viileinä päivinä. Kirsikkapuun läheisyydessä oleva hyönteisten kannalta houkuttelevampi kasvusto esim. keltaisena kukkiva voikukka voi myös olla syynä huonoon pölyttymiseen. 

Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivat versoja kuivattava versotauti tai ruskeanpunaisia laikkuja/reikiä lehtiin aiheuttava ja lehtiä varistava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista, kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla puu ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa esimerkiksi pyretriinillä tai malationilla. Talveksi puut kannattaa suojata verkoin ja rungonsuojuksin jäniksiltä ja myyriltä.