TAKAISIN

Kateviljely

Julkaistu: 6.6.2011

Laiskan pelto

Ryytimaata ei välttämättä tarvitse muokata. Muokkaustyön voit teettää madoilla. Ryytimaata ei välttämättä tarvitse edes harata eikä kitkeäkään. Rikkaruohojen kasvun voit estää katteilla. Peitä rivivälit ja käytävänkohdat mustalla muovilla, ja rivit 5-10 sentin paksuudelta puunlehdillä, heinällä, oljilla tai levällä.

Viljelyn aloittaminen esim. vuosikausia 'paketissa' olleella peltopalstalla, jossa kasvaa miehen korkuista mesiangervoa ja nokkosta, juolavehnää, leskenlehteä ja niittyleinikkiä, voi tuntua mahdottomalta haasteelta rikkaruohojen takia. Se kuitenkin onnistua varsin vaivattomasti, kun on laiskan antamat ohjeet:
  • Niitä pelto (viimeisen kerran).
  • Kulota rikkaruohot (viimeisen kerran).
  • Kynnä ja äestä pelto (viimeisen kerran).
  • Hanki mustaa jätemuovia, ja peitä sillä kaikki muu paitsi tulevat kylvörivit - muovi tukahduttaa rikkaruohot.
  • Sijoita käytävänkohdat puolentoista metrin välein, jolloin yllät hoitamaan maata käytäviltä.
  • Laita muovin päälle painoksi kiviä ja kaunistukseksi puunlehtiä ja heinää.
  • Peitä käytävien kohdat jätelaudoilla. Älä koskaan kävele muualla kuin käytävillä, ettei maa tiivistyisi ja alkaisi vaatia muokkausta.


Kateviljely

Kateviljelyssä, jossa maata ei koskaan muokata, kasvaa ainakin porkkana, tilli, persilja, nauris, punajuuri, nauris, lanttu, purjo, sipuli, herne, lehtiselleri, retiisi ja kurkku. Perunat, mansikat, kaalit, raparperit ja tomaatit voi istuttaa nekin muovin alle.

Juolavehnä voi alussa puskea lehti- ja heinäkatteen läpi kylvöriveissä. Ne pitää kitkeä ennen kuin ehtivät yli 10 cm pitkiksi. Juolavehnä nimittäin käyttää 10 cm:n pituiseksi asti juurtensa vararavintoa kasvuun, mutta yli 10 cm:n pituisena se alkaa kerätä auringosta vararavintoa juuriin lisää. Kesän lopulla, kun katekerrosta on koko ajan kasvatettu ja juolavehnää 'rangaistu' ja hyötykasvit kasvavat ja alkavat varjostaa maata, juolavehnä väsyy. Se käyttää vararavintonsa juurista loppuun yrittäessään kasvaa yli kymmensenttiseksi, ja nuukahtaa lopulta tuossa prometeuksen hommassaan.

Maa tiivistyy talvella, joten se pitäisi normaalisti keväällä muokata: kyntää ja äestää. Niin maanviljelijät tekevätkin. Mutta jos maassa on hyvin paljon kompostilla ruokittuja pulleita matoja, ne hoitavat kyntö- ja äestyslaitteiden tehtävät. Maanalaisilla käytävillään ja mururakennetta ylläpitävillä ulosteillaan ne saavat aikaan kestävämmän muokkaustuloksen kuin aura, jyrsin tai äes. Asiaa auttaa tietysti sekin, että ryytimaalla liikutaan vain käytävillä, eikä kasvualustan päällä ollenkaan.

Ei suinpäin

Kannattaa lukea ennen laiskotteluun ryhtymistä esim. Toivo Rautavaaran teos Luonnonmukainen viljely. Professori Rautavaara kysyy oppaassaan, että onko kyntäminen todella aina tarpeen - ja vastaa, että ei.

Ostolannoitteita ei tarvita lainkaan. Peltoa lannoitetaan tai oikeastaan matoja ruokitaan kompostilla. Sato voi alussa olla totuttua heikompi, mutta kun peltoon kertyy 'vanhaa voimaa', kasvavat sadotkin. Komposti levitetään 5-10 senttiä paksun katekerroksen päälle, ja kompostin päälle taas levitetään vähin erin uutta katetta. Sade, kastelu ja madot vievät kompostia ja sen ravinteita juuristoon. Kasvien kannalta tehokkaampaa olisi levittää komposti heti maan pinnalle katteen alle, mutta kun laiskottaa... Kompostin annostelu ei ole niin tarkkaa. Yhteensä kuutiometri tai pari aarille kesän aikana parin viikon välein on sopiva kouratuntuma. Kuutiometri aarille vastaa sentin kerrosta.

Tuholaisia voi torjua suihkuttamalla ja kastelemalla nokkosvedellä ja levittämällä tuhkaa. Näillä katoaa valtaosa tuholaisista. Kaikkia ei kannata yrittääkään hävittää. Omien 'epämyrkkyjen' kanssa plärääminen on sitäpaitsi mielenkiintoista puuhaa. Sammakot, siilit ja päästäiset ovat myös hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. etanoita. Lepakot puolestaan syövät mm. kääriäis- ja mittariperhosia, ja leppäkertut napostelevat tunnetusti kirvoja.

Kasteluntarve vähenee muovin ja katteen ansiosta. Luonnonmukaisesti viljellyt kasvit kestävät kuivuutta paremmin kuin väkilannoitteilla kasvatetut.

Kasvivuorottelu - eli samaa kasvia viljellään palstalla aina eri paikassa kuin edellisenä vuonna - vähentää kasvitautien lisääntymistä ja leviämistä.

Laiskan pelto on helppohoitoinen ja vähätöinen.
Madot on valjastettu ruokapalkalla kyntömiehiksi. Katteet pitävät rikkaruohot ja kosteuden maassa.