TAKAISIN

Sipulin tuholaiset ja taudit

Julkaistu: 17.10.2013

Sipulikärpänen on sipulin merkittävin tuholainen

Sipulikärpänen (Delia antiqua) on sipulin merkittävin tuholainen. Väriltään sipulikärpänen on harmaa ja tummaviiruinen, jalat ovat mustat. Toukat ovat valkeita noin senttimetrin pituisia, ja elävät sipulin maanalaisissa osissa.

Merkitys: Sipulikärpäsen toukat vioittavat juuristoa, jonka vuoksi lehdet kellastuvat ja näivettyvät. Koko kasvi voi kuihtua.

Leviäminen: Sipulikärpänen talvehtii kotelona, ja kuoriutuu keväällä. Aikuiset kärpäset leviävät sipulikasvustoihin kesäkuun loppupuolella (kun lämpösumma ylittää 360°). Kärpänen munii sipulin tyvelle. Munista kuoriutuvat toukat kaivautuvat juuristoon syömään. Toukkavaiheen jälkeen toukka koteloituu. Osa koteloista talvehtii, osa kuoriutuu jo kesällä, jos lämpöä riittää.

Torjunta: Sipulikärpäsiä torjutaan viljelykierron avulla. Viljelmä kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas edellisvuoden viljelmästä. Sipulikärpästen leviämistä voidaan ehkäistä myös verkoilla tai harsoilla, jotka levitetään heti kylvön/istutuksen jälkeen. Viljelmien lähellä olevat houkutuskasvit (kylvösipuli) keräävät sipulikärpäset luokseen munimaan, jonka jälkeen munat ja kotelot hävitetään esim. muokkaamalla ne syvään maahan. Sipulikärpästä voidaan torjua upottamalla istukkaat ennen istutusta laimeaan dimetoaattiliuokseen. Kärpästen lentoaikana muninnan alkaessa useilla pyretroidivalmistilla on hyväksyntä käytettäväksi myös sipulille.

Sipulikoi erityisesti purjolla ja ruohosipulilla

Sipulikoi (Acrolepiopsis assectella) vioittaa erityisesti purjoa ja ruohosipulia. Se on Suomessa verrattain uusi tulokas.

Merkitys: Toukat syövät lehtiin "ikkunakuvioita", ja voivat vioittaa myös kasvupistettä.

Leviäminen: Sipulikoi munii naatteihin touko-kesäkuussa. Munista kuoriutuvat toukat syövät lehtiä niin, että vioituskohtiin jää läpikuultava kalvo, "ikkunakuvio". Toukat koteloituvat naatin sisälle. Sipulikoilla on 2-3 sukupolvea vuodessa.

Torjunta: Sipulikasvustot voi peittää harsolla tai verkolla heti istutuksen jälkeen. Sipulikoin esiintymistä kannattaa tarkkailla keltaisilla liima-ansoilla tai feromonipyydyksillä. Toukkia voi torjua myös kemiallisesti pyretroidiruiskutuksin, tai Bioruiskute S:llä.

Lähde: www.farmit.net

Sipulikasvien haitallisimmat kasvitaudit

Sipulinharmaahome leviää pääasiassa sairaiden istukkaiden mukana. Niihin taudinaiheuttaja tulee saastuneesta kylvösiemenestä. Se ei aiheuta lainkaan oireita istukkaissa eikä kasvukauden aikana, vaan on selvästi varastotauti. Varastoinnin aikana sipulissa alkaa pilaantuminen sipulin kaulaosasta, joka pehmenee ja tummuu. Sipulin kuoreen alkaa ilmestyä ruskeita laikkuja, maltoiset lehdet muuttuvat vetisiksi ja savunharmaiksi sipulin niskasta alkaen. Myöhemmin sipulin pinnalle ilmestyy harmaata pölyävää rihmastoa ja mustia rihmastopahkoja. Lopulta sipuli pehmenee kokonaan ja lysähtää kokoon. Myös tavallinen harmaahome saattaa iskeä kylvösipulin naatteihin, jos loppukesä on kostea.

Sipulinnaattihome talvehtii saastuneissa satojätteissä ja saastuneissa istukkaissa. Niistä kasvaviin naatteihin kehittyy kevätnaattihometta, joka tuhoaa naatteja. Tartunta tapahtuu vasta, kun naatit ovat ainakin 15 cm korkeita. Homelaikuissa kehittyy itiöitä, jotka tartuttavat uusia lehtiä aiheuttaen kesänaattihomeen. Naattihome ilmenee lehtien pinnalle kehittyvinä vaaleina nukkalaikkuina. Saastuneet naatit tuhoutuvat ja sipulin kasvu pysähtyy.

Sipulinpahkamätä tartuttaa kaikkia sipulikasveja. Se tuhoaa sipulin juuret, jolloin sairaat kasvit irtoavat helposti maasta. Sipulin alapintaa peittää valkea rihmasto, jossa on noin puolen mm:n kokoisia pyöreitä, mustia rihmastopahkoja. Tauti näkyy pellossa heikkokasvuisina laikkuina, joissa sipulin naatit kellastuvat. Pahkat kulkeutuvat paikasta toiseen mullan mukana koneissa ja jalkineissa. Tauti leviää myös saastuneen lisäysaineiston mukana. Maassa pahkat saattavat säilyä jopa 10 vuotta. Taimiaineistolainsäädäntö määrää, ettei sipulinpahkamätää saa olla minkään sipulilajin istukas- eikä taimiaineistossa, jota tarjotaan julkisesti myytäväksi.

Sipulimätä , fusariummätä eli sipulinfusarioosi säilyy maassa ja istukkaissa. Tauti vaivaa sekä pikkuistukkaita että ruokasipuleja jo kasvukauden aikana. Lehdet kuihtuvat ja kasvu heikkenee taudin tuhotessa sipulin juuria. Kasvien tyveen kehittyy vaaleaa tai punertavaa rihmastoa. Varastossa sairaiden sipulien alimmat osat tummuvat ja uloimmat lehdet punertuvat. Taudin pilaamat sipulit mätänevät ja kuivuvat sitten kokoon.

Viher-ja mustahome ovat erittäin yleisiä kaikkialla. Sipulissa ne kasvattavat rihmastoa sipulien pintaan ja lehtien väliin. Sipulin pinta tulee rosoiseksi ja painuu vähitellen sisään. Homeet pilaavat sadon laatua ja vähentävät kauppakelpoisen sadon määrää.

Tauteja torjutaan käyttämällä puhdasta lisäysaineistoa ja kuivattamalla sipulit hyvin ennen varastointia. Jos taudit ovat päässeet maahan, niin olisi pidettävä 3–5 vuoden tauko sipulin viljelyssä. Tautien kestoasteet, rihmastopahkat, säilyvät useita vuosia maassa ja saastuttavat sipulit, vaikka käytettäisiinkin terveitä istukkaita.

Lähde: www.kasvinsuojeluseura.fi

Lisää luettavaa:

Puutarhassa voi esiintyä lukuisia eri kasvitauteja ja tuholaisia. Katso ja lue, mitä Keskustelupalstalla niistä puhutaan...

Allium-suvun lajeja löytyy myös Kasvikortistosta. Lue lisää sipuleista ja laukoista...

Yleistä asiaa hyötykasveista pääset lukemaan täältä!