TAKAISIN

Mansikan taudit ja tuholaiset

Julkaistu: 4.3.2013
Mansikkapunkki
Alle puolen millin mittainen, lähes läpikuultava ja hidasliikkeinen karvaton toukka. Talvehtii kasvin tyviosissa ja munii avautumattomiin lehtiin. Leviää rönsyjen avulla ja vioittaa kasvia kunnes kasvu pysähtyy. Taimet ovat kitukasvuisia ja karvaisia.Lehdet rypistyvät, väri ruskehtava, marjat pieniä ja himmeitä, nahkamaisia. Myös raakileet ovat kuivia ja pieniä.

Torjuntana tarkkailu, terveet taimet, viljelykierto, viljelyhygienia, luontaiset viholliset. Pahoin saastuneet lohkot hävitetään. Biologisista torjuntamenetelmistä ja ruiskutteista voi tiedustella alan neuvojilta ja asiantuntijoilta.

Hillanälvikäs
Toukka on 4-5mm pitkä lähes musta. Aikuinen vihertävän ruskea 4-5mm pitkä kuoriainen. Syö kasvustoa kunnes kasvu pysähtyy. Vioitus näkyy ikkunamaisina kuvioina lehdellä. Tuho voi olla totaalinen, mikäli torjunta myöhästyy. Esiintyminen suurinta Pohjois-Suomessa. Sekä toukka että aikuinen aiheuttavat tuhoa. Ilmestyy kasvustoon yleensä parvena, jolloin yhdessä pensaassa voi olla useita kymmeniä kuoriaisia. Talvehtii aikuisena ja munii kesällä kasvin lehdelle kellertävän munarykelmän.

Torjunta on tehtävä ennen kuin kuoriaiset ehtivät munia. Torjuntana yleensä kemialliset ruiskutteet. Nykyisin on kehitetty myös traktorikäyttöisiä imureita, joilla kasvusto imuroidaan. Hyvin aikaisin keväällä laitettu harso voi ehkäistä tuhoja, edellyttäen, että kuoriainen ei ole talvehtinut kasvustossa.

Luteet
5-6 mm pitkiä. Tunnistus tehdään selässä olevasta ”varoituskolmiosta”. Talvehtii aikuisena metsänreunoilla ja pellon pientareilla. Aikuiset hakeutuvat kukinnan alkaessa mansikkaan. Naaraat munivat kesäkuun alkupuolella ruohomaisille kasveille. Vioittavat kukintoja ja raakileita aiheuttaen ”nappipäisyyttä” ja epämuodostuneita marjoja. Vioituksia eniten lohkoilla jotka rajoittuvat metsän reunoihin ja vanhoihin nurmiin.

Torjunta ruiskutteilla tai harsoilla. Myös imurilla voidaan torjua.

Vihannespunkki
Kellertävänpunertava eläin elää lehtien alapinnoilla muuttaen ne likaisen harmaiksi. Tavataan lämpiminä kesinä, jolloin kasville tulee varmistaa riittävä veden ja ravinnon saanti.

Mansikka-ankeroinen
Elää kasvin tyvessä ja aiheuttaa kasviruotien karvattomuutta. Istutukseen käytetään tarkastettuja, terveitä taimia.

Vattukärsäkäs
Kuoriainen on 2-3 mm pitkä, mustanruskea ja pitkäkärsäinen. Nimestään huolimatta on myös mansikan tuholainen. Munii varhain kukkanuppuihin ja katkoo kukkaperät osittain. Yksi naaras voi aiheuttaa paljon tuhoa. Kemiallinen torjunta. Kotikäytössä kannattaa valita kärsäkkäälle epämieluisia lajeja.

Harmaahome
Kyseessä sienitauti. Näkyy aluksi raakileissa ruskeina laikkuina, pilaa lopuksi koko marjan. Marjat peittyvät harmaaseen, nukkamaiseen sienirihmastoon. Esiintyy yleisesti luonnossa. Otolliset olosuhteet ovat 15-20 asteen lämpötila ja runsas kosteus. Tiheä voimakas kasvusto, runsas kosteus, vähäinen ilman kierto ovat omiaan lisäämään homevaaraa. Syksyllä saastuneet lehdet poltetaan.

Torjuntana lannoituksen oikea määrä, istutustiheys, liiallisen kosteuden välttäminen ja tarvittaessa ruiskutukset kukinta-aikana ohjeiden mukaan. Kasvatukseen valittava kestäviä lajikkeita.

Härmä
Mansikkahärmä on homeen tavoin sienitauti, mutta homeesta poiketen se viihtyy hyvin kuivassa ympäristössä. Kosteutta se tarvitsee vain kasviin tunkeutumisessa ja itämisessä. Härmä leviää tehokkaimmin kuivalla ja lämpimällä säällä. Sieni viihtyy parhaiten nuorissa kasveissa ja rehevässä kasvustossa. Voimakas typpilannoitus voi lisätä härmää.

Kesällä saastuneitten lehtien alapinnoille leviää valkoista rihmastoa, jota ei silmin havaitse. Lehtien reunat käpristyvät ylöspäin ja lehtien alapinta värjäytyy punertavaksi. Kukkien terälehdet voivat punertua ja tippua liian aikaisin, jolloin marjoja ei synny. Saastuneista raakileista kehittyy pieniä ja heikosti värittyneitä marjoja. Kypsiin marjoihin tarttuessaan väri on harmahtava ja maku huono. Paras torjuntakeino on käyttää härmänkestäviä lajikkeita