Mansikan taudit ja tuholaiset vaikuttavat kasvin kasvuun

Mansikkapunkki on alle puolen millin mittainen, lähes läpikuultava ja hidasliikkeinen karvaton toukka. Se talvehtii kasvin tyviosissa ja munii avautumattomiin lehtiin. Mansikkapunkki leviää rönsyjen avulla ja vioittaa kasvia kunnes kasvu pysähtyy. Mansikan taimet ovat kitukasvuisia ja karvaisia. Mansikan lehdet rypistyvät, väri muuttuu rusehtavaksi, marjat pvat pieniä ja himmeitä ja nahkamaisia. Myös mansikaan raakileet ovat kuivia ja pieniä.

Torjunta:
Tarkkaile taimia, pysyvätkö taimet terveinä. Myös viljelykierrolla, viljelyhygienialla ja luontaisilla vihollisilla on merkitystä mansikoiden menestymiseen. Pahoin saastuneet lohkot hävitetään. Biologisista torjuntamenetelmistä ja ruiskutteista voi tiedustella alan neuvojilta ja asiantuntijoilta.

Harmaahome on sienitauti. Harmaahome näkyy aluksi raakileissa ruskeina laikkuina, joka pilaa lopuksi koko marjan. Marjat peittyvät harmaaseen, nukkamaiseen sienirihmastoon. Harmaahometta esiintyy yleisesti luonnossa. Otolliset olosuhteet sille ovat 15–20 asteen lämpötila ja runsas kosteus. Mansikoiden tiheä voimakas kasvusto, runsas kosteus ja vähäinen ilmankierto ovat omiaan lisäämään homevaaraa. Ssaastuneet lehdet tulisi polttaa syksyllä.

Harmaahometta torjutaan muun muassa oikealla lannoituksen määrällä, istutustiheydellä ja liiallisen kosteuden välttämisellä.

Mansikkahärmä on homeen tavoin sienitauti, mutta homeesta poiketen se viihtyy hyvin kuivassa ympäristössä. Kosteutta se tarvitsee vain kasviin tunkeutumisessa ja itämisessä. Härmä leviää tehokkaimmin kuivalla ja lämpimällä säällä. Sieni viihtyy parhaiten nuorissa kasveissa ja rehevässä kasvustossa. Voimakas typpilannoitus voi lisätä härmää.

Kesällä saastuneitten lehtien alapinnoille leviää valkoista rihmastoa, jota ei silmin havaitse. Lehtien reunat käpristyvät ylöspäin ja lehtien alapinta värjäytyy punertavaksi. Kukkien terälehdet voivat punertua ja tippua liian aikaisin, jolloin marjoja ei synny. Saastuneista raakileista kehittyy pieniä ja heikosti värittyneitä marjoja. Kypsiin marjoihin tarttuessaan väri on harmahtava ja maku huono. Paras torjuntakeino on käyttää härmänkestäviä lajikkeita.

Vattukärsäkäs on 2–3 mm pitkä, mustanruskea ja pitkäkärsäinen kuoriainen. Nimestään huolimatta se on myös mansikan tuholainen. Vattukärsäkäs munii varhain kukkanuppuihin ja katkoo kukkaperät osittain. Yksi naaras voi aiheuttaa paljon tuhoa. Torjuntana vattukärsäkkäille käytetään kemiallista torjuntaa. Kotikäytössä kannattaa valita kärsäkkäälle epämieluisia lajeja.

Mansikka-ankeroinen elää kasvin tyvessä ja aiheuttaa kasviruotien karvattomuutta. Istutukseen tulee käyttää vain tarkastettuja ja terveitä taimia.

Kellertävänpunertava vihannespunkki elää mansikan lehtien alapinnoilla muuttaen ne likaisen harmaiksi. Vihannespunkkia esiintyy lämpiminä kesinä, jolloin kasville tulee varmistaa riittävä veden ja ravinnon saanti.

Luteet ovat 5–6 mm pitkiä. Tunnistus tehdään selässä olevasta "varoituskolmiosta". Lude talvehtii aikuisena metsänreunoilla ja pellon pientareilla. Aikuiset luteet hakeutuvat kukinnan alkaessa mansikkaan. Naaraat munivat kesäkuun alkupuolella ruohomaisille kasveille, vioittaen kukintoja ja raakileita aiheuttaen "nappipäisyyttä" ja epämuodostuneita marjoja. Vioituksia tulee eniten lohkoilla, jotka rajoittuvat metsän reunoihin ja vanhoihin nurmiin. Luteita voi torjua ruiskutteilla tai harsoilla. Myös imurilla voidaan torjua.

Hillanälvikkään toukka on 4–5 mm pitkä ja lähes musta. Aikuinen hillanälvikäs on vihertävän ruskea 4–5 mm pitkä kuoriainen. Se syö kasvustoa kunnes kasvin kasvu pysähtyy. Vioitus näkyy ikkunamaisina kuvioina kasvin lehdellä. Tuho voi olla totaalinen, mikäli torjunta myöhästyy. Hillanälvikästä löytyy eniten Pohjois-Suomessa. Sekä hillanälvikkään toukka että aikuinen aiheuttavat tuhoa. Se ilmestyy kasvustoon yleensä parvena, jolloin yhdessä pensaassa voi olla useita kymmeniä kuoriaisia. Hillanälvikäs talvehtii aikuisena ja munii kesällä kasvin lehdelle kellertävän munarykelmän.

Torjunta on tehtävä ennen kuin kuoriaiset ehtivät munia. Torjuntana käytetään yleensä kemiallisia ruiskutteita. Nykyisin on kehitetty myös traktorikäyttöisiä imureita, joilla kasvusto imuroidaan. Hyvin aikaisin keväällä laitettu harso voi ehkäistä tuhoja, edellyttäen, että kuoriainen ei ole talvehtinut kasvustossa.

Lue lisää:
Puutarhaa uhkaavien tuholaisten ja tautien torjunta