Vanhan nurmikon kunnostus – kalkitus, paikkaus ja rikkaruohojen hallinta

Kun nurmikko on perustettaessa kunnolla kalkittu, seuraava ylläpitokalkitus voidaan tehdä muutaman vuoden kuluttua. Suomen maaperä on luonnostaan melko hapanta ja lisäksi kalkkia kuluu nurmikon käyttöön hurja määrä: noin 100 g/m2 joka vuosi.

Maa happamoituu myös sateen sisältämän rikin vaikutuksesta. Liian happamassa maassa ravinteet eivät ole nurmiheinälle käyttökelpoisessa muodossa, sammal sen sijaan viihtyy siinä.

Maa kalkitaan ja lannoitetaan vuosittain tai maa-analyysin mukaan. Pölyävä hienojakoinen dolomiittikalkki on nopeavaikutteista ja edullisinta, mutta levitystyö on epämukavaa. Myynnissä on myös rakeisia kalkkeja, jotka eivät pölyä. Jotkut kalkkiseokset sisältävät myös muita ravinteita. Kalkitus saa happamoituneessa maassa nurmikon uuteen kasvuun.

Nurmikon voi kalkita mihin aikaan vuodesta tahansa. Keväällä kalkin voi levittää jo pienen lumikerroksen päälle, jolloin sulamisvedet kuljettavat kalkin nopeasti kasvien juuristoalueelle.

Lue lisää kalkituksesta

Nurmikko kestää parhaiten kulutusta, jos se kasvaa koko ajan. Se taas se edellyttää kasvualustan hyvää ravinnetilaa. Lannoitus lisää leikkauskertoja, mutta samalla nurmikon kestävyys paranee ja se on kauniimpi. Kalkitus ja lannoitus estävät sammalen ja muiden rikkakasvien kasvua, sillä voimakaskasvuinen nurmikko ei jätä muille kasveille tilaa.

Viikoittain leikattu hyväkuntoinen nurmikko, jolta ei kerätä pois leikkuujätettä, tuottaa ravinteita leikkuujätteestä. Silloin lannoitemääriä voi pienentää 20–50 % suositelluista määristä.

Lannoita vanha nurmikko keväällä, kun ruoho on 4–5 cm pitkää. Anna typpipitoista moniravinnelannoitetta säkin kyljessä olevien ohjeiden mukaan. Kompostia voi puolestaan levittää sormituntumalla. Kahden viikon kuluttua edellisestä kerrasta voit lannoittaa ravinneköyhää, vanhaa nurmikkoa uudelleen typpipitoisella lannoitteella.

Huom! Typpipitoista lannoitetta ei kannata antaa enää heinäkuun puolivälin jälkeen, sillä se haittaa kasvien tuleentumista talven varalle.

Paikattavia kohtia ovat nurmikossa olevat aukot, jotka aiheutuvat joko nurmikon pahasta palamisesta auringossa, talvehtimisvaurioista tai kovasta kulutuksesta.

Jos kyseinen kohta toimii jatkossakin kulkureittinä, niin siihen ei kannata tehdä nurmikkoa. Kulkureitille voidaan asentaa kiveys tai laatat – tai polun voidaan antaa olla sellaisenaan.

Jos nurmikossa on vuodenaikojen aiheuttamia vaurioita, korjaus tapahtuu keväällä tai myöhään kesän lopulla seuraavassa järjestyksessä:

• Leikkuriharavalla tai haralla rikotaan maan pinta.
• Valitaan sopiva siemenseos (puutarhakaupasta valmis siemenseos).
• Kylvetään siemenet maahan siihen kohtaan, josta maanpinta rikottiin.
• Siemenet peitetään ohuella hiekka-multaseoksella.
• Tiivistetään kevyesti painelemalla (jaloilla tai rautaharavan lappeella).
• Huolehditaan korjauskylvön kastelusta, kunnes ruoho alkaa vihertää.

Tärkeää paikkauskylvössä on myös huolehtia siitä, että siemenet ovat kosketuksissa maanpinnan kanssa eivätkä ne jää auringossa palaneen nurmikon päälle.

Jos paikkauskylvön tekee keskikesällä, kuivuus saattaa tuhota kasvuun lähdön. Keväällä ja syyskesällä ilmankosteus on sen verran korkea, ettei kuivumisen vaaraa juuri ole.

Jos paikkauksen tarpeessa on vain pieniä alueita, ne voidaan paikata poistamalla kuollut nurmikko, jonka jälkeen hyvässä kasvussa olevaa ruohikkoa siirretään kuolleen kohdan tilalle.

Jos on nurmikko on korvattava suurelta alueelta ja korjauksella on kiire, on paras käyttää siirtonurmikkoa.

Nurmikolle voidaan levittää katteeksi noin puolen sentin kerros hiekka-turveseosta, kompostimultaa tai pelkkää hiekkaa. Kattamisella parannetaan nurmikon kasvualustan happitilannetta, saadaan ruohon kasvupiste suojaan, edistetään versomista ja lisätään ruohon kulutuksen kestoa. Vuosien kuluessa lisätyt katteet auttavat myös maan rakenteen parantamisessa.

Hiekkaturveseosta suositetaan käytettäväksi savimailla, kompostimultaa pehmeillä humuspitoisilla mailla ja hiekkaa pehmeillä humuspitoisilla mailla. Katetta levitetään nurmikolle aikaisin keväällä tai leikatun ja haravoidun ruohikon päälle myöhään syksyllä.

Kun maanpinta on tiivis, se ei läpäise vettä. Tällöin myös ilmanvaihto estyy ja juuristo kärsii hapenpuutteesta. On siis suoritettava nurmikon ilmastointi.

Leikkuriharava tai tavallinen rautaharava kaivetaan keväällä esiin ja ruskea, kuollut kerros poistetaan. Maahan tehdään reikiä talikolla (tai tarkoitukseen tehdyillä kenkiin kiinnitettävillä rei`ittävillä pohjilla). Sen jälkeen reiät täytetään hiekalla ja levitetään hiekkakate. Tämä voidaan tehdä koska vain ja toistaa tarpeen vaatiessa useamman kerran kasvukauden aikana. Kun ilmastointi ajoitetaan syksylle myöhään, se edistää roudan murustavaa vaikutusta.

Kaiken a ja o on rikkakasvivapaa kasvualusta. Kun nurmikko itsessään on hyväkuntoinen ja tiheä, ei rikkakasveilla ole suurtakaan mahdollisuutta kasvuun. Tiheä ruohikko tukahduttaa rikkakasvit. Vanhalla nurmikolla rikkaruohojen poistaminen edellyttää käsin kitkemistä tai kemiallista torjuntaa. Voikukan saa suhteellisen kätevästi pois voikukkaraudalla.

Kun nurmikko sammaloituu, on syy kasvualustassa. Maaperä on tiivis ja ravinteita on liian vähän. Lisäksi kasvupaikan varjoisuus ja liiallinen kosteus syksyllä ja keväällä ovat sammaloitumisen edistäjiä. Myös liian hapan maa lisää sammaloitumista.

Joka paikasta sammalta ei kannata poistaa; puiden alla ja ruohikon reuna-alueella sammal ei haittaa. Siellä harvemmin kuljetaan (sammal ei kestä kulkemista), joten sammalen poistaminen on myös turhaa. Laajasti ajatellen pehmeän vihreä sammalmatto on kaunis maanpeite.

Kun sammal on häiritsevää ja sen poisto on tarpeen, aloitetaan haravoimisella. Sitten nurmikko kalkitaan, lannoitetaan, ilmastoidaan ja sen pinnalle lisätään hiekkaa. Pahimmassa tapauksessa uusitaan koko kasvualusta.

Lue myös:

Mitä jos sammal valtaa nurmikon – mistä ongelma johtuu ja miten sen voi ratkaista?

Näin pääset eroon sammaleesta

Joskus nurmikolla havaitaan painuma. Tällöin kuoppa täytetään kasvualustalla, kylvetään uusi siemen ja kastellaan. Esimerkiksi kulkuvälineiden pyörät saattavat tehdä vahinkoa nurmikentälle.

Jos kuopassa kasvaa vielä nurmea, tehdään nurmikkoon H-viilto, nostetaan H:n vaakaviivan kohdalta molemmin puolin nurmikkokappaleet sivuun, laitetaan kuoppaan multaa ja lasketaan nurmikkokaistaleet täytetyn kuopan päälle takaisin.

Jos nurmikko palaaja muuttuu keltaiseksi, ei syytä huoleen. Yleensä ruohikon juuristo säilyy hyvänä ja sateen jälkeen nurmikko elpyy entiselleen. Jos nurmikko on kunnolla alun perin tehty, kasvualustan hyvä kalkitus ja lannoitus saavat ruohon juuret ulottumaan kosteaan maahan syvemmälle maaperään.

Myyrättekevät pieniä kasoja nurmikkoon vähän väliä. Myyriä voi yrittää torjua laittamalla myyrän käytävään silakoita tai tuomen oksia. Myös maahan laitettava tuuliviiri, viipperä, voi toimia. Markkinoilla on myös erilaisia myyrien torjuntaan kehiteltyjä laitteita, kemiallisia myrkkyjä sekä mekaanisia apuvälineitä.

Lue myös:

Myyrien torjunta puutarhassa: älä altistu myyräkuumeelle

Nurmikon tuholaisiin luetaan myös jääpolte ja talvituhosienet. Jääpolte aiheutuu nurmikon pinnalle jääneestä vedestä, joka jäädyttyään vahingoittaa juuriston toimintaa auttamattomasti. Jääpolte ehkäistään pinnan muotoilulla niin, että painanteita ei ole ja vesi valuu pois nurmikon reunoilta. Ruohikon pinnalla oleva jääkerros on hyvä rikkoa keväällä, jotta vesi pääsee haihtumaan pois. Kuollut ja painunut ruohikko korvataan kuten edellä on ohjeistettu.

Talvituhosienet saavat aikaan ruohikon laikkuisuuden sekä ruskehtavanharmaan värin. Sieniä voi tuhota kemiallisella torjunta-aineella, mutta torjuntaa voi kokeilla ensin toisinkin. Leikataan nurmikko lyhyeksi ja haravoidaan mahdollisimman tarkasti. Kasvimassa siirretään pois (sienet viihtyvät kuolleessa massassa). Keväällä paljastuva tuho paikataan.