Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta myös tummia, vahattomia marjoja voi löytyä; värinsä vuoksi niitä kutsutaan terva- tai voimustikoiksi. Mustikka lisääntyy pääasiassa suvuttomasti maarönsyjen avulla, sillä sen siemenet eivät selviä lintujen ja nisäkkäiden ruuansulatuselimistöstä elinkelpoisina.

Yleisesti Suomessa kasvavana lajina mustikka on monen metsätyypin tunnuslaji. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, lehtomaisissa metsissä sekä korvissa - ja kasvualue kattaa siis koko Suomen. Se sietää hyvin varjoa ja viihtyy kosteassa maaperässä; pohjoisessa lajia tavataan kuitenkin myös kuivissa kangasmetsissä ja tunturikankailla.

Mustikka on makunsa, värinsä, saatavuutensa sekä muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa on jalostettu myös puutarhakasviksi pensasmuotoisena. Sen taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen.

Mustikan käyttö:

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on lisäksi runsaasti sakkaroideja.

Mustikan marjoista valmistetaan mustikkapiirakkaa, -keittoa ja -hilloa. Hämeessä myös mustikkapöperöä, Savossa mustikkakukkoa ja Karjalassa mustikkamöllöä! Kokemuksen perusteella mustikasta saa myös hyvää marjaviiniä...

Mustikanlehtiä on käytetty perinteisessä kansanlääkinnässä ruoansulatusvaivojen hoitoon, joko ulkoisesti tai lehdistä uutettuna teenä. Tieteellistä vahvistusta asialle ei ole, mutta ainakin se on varmaa että mustikanlehdistä saa mainiota teetä! Myös kanalintujen pienet poikaset pitävät mustikan nuorista lehdistä.

Mustikalla on kuitenkin myös tutkitusti lääkinnällisiä vaikutuksia: sen tummansiniset marjat sisältävät merkittäviä määriä antosyaniini-väriaineita, joiden käytön on kokeissa havaittu pienentävän useiden sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskejä. Laboratoriokokeet ovat osoittaneet että mustikan syöminen saattaa estää tai parantaa myös silmäsairauksia, kuten silmäpohjan rappeumaa, mutta tätä terapeuttista käyttöä ei ole tutkittu kliinisesti.

Antosyaanien lisäksi mustikoissa on protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja, jotka toimivat tulehdusta vähentävinä antioksidantteina Mustikkaa on myös perinteisesti pidetty hämäränäköä parantavana. Tätä vaikutusta ei kuitenkaan ole todistettu tieteellisesti.

Lääketieteessä on kuitenkin hyödynnetty kuivatussa mustikassa olevaa parkkihappoa. Parkkihaposta johtuen mustikalla on ripulia hillitsevä vaikutus (toisaalta liian suuri määrä tuoreita mustikoita kerralla nautittuna voi aiheuttaa ripulia).

Terveysvaikutustensa lisäksi mustikasta on muutakin hyötyä: mustikan väriaineet ovat kemiallinen happamuuden osoitin eli pH-indikaattori ja sitä voidaan käyttää myös kasvivärjäyksessä (esimerkiksi lihan leimauksessa).

Mustikasta on puhetta myös Puutarha.netin Keskustelupalstalla