Kirsikkapuun hoito haltuun – parhaat lajikkeet ja vinkit kotipuutarhurille

Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat kasvavat 5–8 m korkeiksi. Pensaskirsikat jäävät luontaisesti mataliksi, noin 150–200 cm korkeiksi.

Myynnissä on muutama makeakirsikkakin (Prunus avium). Ne ovat suuri- ja tummamarjaisia sekä melko hapottomia. Niillä on suuremmat, alaspäin riippuvat lehdet. Makeakirsikoiden kukinta ja syysväri ovat paremmat kuin hapankirsikoilla.

Vaikka osa kirsikkapuista onkin itsepölytteisiä, niin toisen lajikkeen kasvaminen lähistöllä tekee ristipölytyksen ansiosta sadosta suuremman ja parantaa hedelmien laatua. Pölyttymisen onnistumiseen vaikuttavat monet muut seikat. Kukinnan aikaisilla sääolosuhteilla on suuri merkitys pölyttymisen onnistumiselle; esimerkiksi kukinnan aikaiset hallat tuhoavat hedelmäpuiden emikukkia, jonka seurauksena kukka ei pölyty tai jo pölyttynyt kukka ei ala muodostaa hedelmää.

Jos kukinnan aikainen sää on sateinen ja viileä, voi tästä jo ennustaa sadon jäävän vähäiseksi. Pölytyksestä huolehtivat hyönteiset liikkuvat nimittäin laiskasti tai eivät olleenkaan viileinä päivinä. Kirsikkapuun läheisyydessä oleva hyönteisten kannalta houkuttelevampi kasvusto, esimerkiksi keltaisena kukkiva voikukka, voi myös olla syynä huonoon pölyttymiseen.

Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivata versoja kuivattava versotauti tai ruskeanpunaisia laikkuja/reikiä lehtiin aiheuttava ja lehtiä varistava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista, kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla puu ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa esimerkiksi pyretriinillä tai malationilla. Talveksi puut kannattaa suojata verkoin ja rungonsuojuksin jäniksiltä ja myyriltä.

Hapankirsikat jaetaan tavallisesti amarelleihin ja morelleihin sekä mataliin pensaskirsikoihin. Amarellin eli kuulasmarjaisen hapankirsikan hedelmä on väriltään kirkkaanpunainen ja sen mehu on kirkasta ja lähes väritöntä. Pääsääntöisesti marjat ovat makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen satoa tuottaakseen. Morellikirsikoiden marjat ovat tummanpunaisia ja niiden mehukin on sameaa ja tummaa. Morellit ovat yleensä itsepölytteisiä ja hyviä pölyttäjiä amarellikirsikoille. Marjat ovat happamampia, mutta sato tavallisesti säännöllisempi ja runsaampi.

Kuulasmarjatyyppisiin kirsikoihin lukeutuvat muun muassa 'Huvimajan Kuulasmarja', 'Inkeroisten Kuulasmarja' I-IV sekä 'Sikkolan Kuulasmarja' I-IV(V). Molemmat ovat itsepölytteisiä, runsassatoisia ja tulevat satoikään jo noin 5-vuotiaana. 'Huvimajan Kuulasmarjan' hedelmä on suuri, mehukas ja makea, 'Sikkola' puolestaan pienehkö ja hyvin sokeripitoinen. Tuorekäyttöön sopiva 'Arttula' I-IV(V), makeamarjainen maatiaislajike 'Pihtipudas' I-IV sopii tuore- ja talouskäyttöön.

Erikoisen tummanruskea pensaskirsikka 'Chokoladnaja', suklaakirsikka I-IV(V), vanha tuorelajike 'Fanal' I-III, runsassatoinen talouslajike 'Mustilan Morelli', suurimarjainen 'Rauhalan Morelli', säilöntään sopiva 'Varjomorelli' I-III sekä pensaskirsikka 'Läti-Ledu Madalkirs' ("Latvian matala") I-IV(V) ovat yleisimpiä morellityypin kirsikoita. Venäjältä tullut 'Molodjozhnaja' I-IV/V on hyvä pölyttäjä ja matala pensaskirsikka 'Pohjolan Helmi' I-IV(V) hyvin kestävä.

Isokoinen ja tukeva 'Leningradin musta' I-III(IV) tarvitsee pölyttäjän. Sen makeat marjat ovat keskikokoisia ja tummia; lähes mustia. Virolainen 'Meelika' I-II(III) on makean aromikas, mehukas ja makea. Hyötyy ristipölytyksestä.

Lue lisää:

Puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet ‒ vyöhykekartta

Makoisat luumut ja kirsikat – nauti tuoreena tai säilö

Asiantuntija vastaa: Miksi kirsikkapuu ei tee satoa?

Kirsikkapuun leikkaus: Näin hoidat puun terveeksi ja satoa tuottavaksi