Keltasauramo – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Keltasauramo (kuva: Adobe Stock)
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on keltasauramo (Anthemis tinctoria). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Keltasauramo on muinaistulokas
Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivausten yhteydessä jopa 1300–1500-lukujen maakerrostumista Turun seudulta. Laji lienee kulkeutunut meille keski- ja eteläeurooppalaisten heinänsiementen joukossa ja yleistynyt kylvöheinän viljelyn laajentuessa 1800-luvun loppupuolella. Lajin taantuminen alkoi viljelyteknologian kehittyessä ja heinäpelloilta laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Keltasauramoa nimitetään usein ulkomuotonsa vuoksi keltaiseksi päivänkakkaraksi. Keltasuvikakkara (keltapäivänkakkara, Glebionis segetum) on kuitenkin aivan eri kasvi, Välimeren alueen laji, jota tavataan luonnossamme vain satunnaisesti.
Nykyisin tämä pirteän värikäs muinaistulokas on melko suosittu puutarhojen koristekasvi. Kasvilla on näyttävä kukka ja se on edustava myös puutarhassa. Se myös kukkii pitkään; melkein koko kesän. Yksittäiset kasviyksilöt eivät kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla; vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Tiesitkö? Keltasauramo kasvaa rehevällä paikalla monihaaraiseksi. Karussa soraikossa ja kalliolla keltasauramo jää matalaksi. Kasvi sopeutuu siis kasvupaikkaansa. Tieteellinen lajinimi tinctoria perustuu lajin värjäyskäyttöön: mykeröiden kirkkaankeltaista väriainetta on käytetty villa- ja silkkilangan värjäämiseen.
Ohje
Keltasauramo lyhyesti:
Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae,(aiemmin Asterikasvit – Asteraceae) Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, luonnonperenna, leikkokukka.
Korkeus: 20–80 cm. Varsi haaraton–lyhythaarainen, etenkin latvasta lyhytkarvainen. Ryydintuoksuinen.
Kukka: Kukat 2,5–4,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (harvoin vaaleankeltaisia), laitakukat kielimäisiä, kärjestä 3-hampaisia; kehräkukat torvimaisia, pieniä.
Lehdet: Kierteisesti, lähes ruodittomia. Lapa 2 kertaa pariliuskainen–lehdykkäinen, päältä kalju, alta lyhytkarvainen, harmahtava, pikkuliuskat–lehdykät hammasmaisia, otapäisiä.
Hedelmä: Litteä, kulmikas, heikosti harjuinen, ruskea pähkylä, jonka kärjessä kalvopalle.
Kasvupaikka: Pientareet, ahot, kedot, kalliot, tienvarret, ratapihat, satamat, sorakuopat, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta: Kesä–syyskuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa.
Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi.
Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassakukat ovat:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
- maariankello (Campanula medium)
- ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
- iltahelokki (Oenothera biennis)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Aiheeseen liittyvää
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Amppeli säästää tilaa
Apua pihasuunnitteluun
Luetuimmat
Uusimmat