Kukkasipulit ovat oiva puutarhan perusta kaikkina vuodenaikoina

Sopivilla lajiyhdistelmillä kukinta-ajasta tulee todella pitkä. Istuta varhaisimmat lajit, vaikkapa pikkukrookukset tai lumikellot, puutarhan lämpimimmille paikoille, joissa auringon säteet sulattavat roudan ensimmäisenä. Jättilaukat kukkivat toisaalla puutarhassa myöhään kesäkuussa ja osa liljoista vielä heinä – elokuussa.

Varhaisimmat kukkasipulit herättävät perennapenkin eloon jo paljon ennen kuin muut perennat heräävät kasvuun. Myöhemmin monivuotisten kukkien lomaan istutetut sipulikukat täydentävät hienosti penkin istutuksia. Kun ukkolaukkojen pallopäät tai tulppaanien heleät värit kurkottelevat muun kasvuston yläpuolelle, ei näystä voi olla hurmaantumatta.

Viimeiset sipulikukat ovat syyskrookuksia ja niitä muistuttavia syysmyrkkyliljoja, jotka avautuvat vasta syyskuussa. Istuta nämä ihastuttavat lajit näkyvälle paikalle, jotta niitä varmasti ennätetään mahdollisimman paljon ihailla.

Sipulikasvien avulla puutarhan kukinta pidentyy ja täydentyy. Niissä itsessään on mielenkiintoisia yksityiskohtia katsottavaksi, mutta monet lajit houkuttelevat myös perhosia ja pölyttäjiä puutarhaan. Kukkasipulit tuovatkin oman tärkeän lisänsä puutarhan elonkirjoon.

Vaativat lajit tarvitsevat laadukkaan ja syvämultaisen, kuohkean ja läpäisevän kasvualustan. Sellaisia ovat esimerkiksi pitkälle jalostetut korkeavartiset ja papukaijatulppaanit tai liljat ja suuret laukat. Istuta ne kukkapenkkiin tai hyvin muokattuun muuhun istutusalueeseen omaksi ryhmäkseen tai muiden kasvien lomaan.

Osa lajeista jaksaa kasvaa jopa nurmikossa, vaikka ne joutuvat siinä kilpailemaan tiiviskasvuisen nurmen juuriston kanssa. Istuta nurmikkoon vain pienimpiä ja varhaisimpia kukkijoita, sillä nurmen leikkuuseen ei voi ryhtyä ennen kuin kukkasipulit ovat lakastuneet. Idänsinililjat, kiurunkannukset ja kasvitieteelliset krookukset jaksavat yleensä levitä hyvin nurmikossa. Siemenistä leviävät lajit kannattaa säilyttää leikkaamatta, kunnes siemenet kypsyvät. Monilla varhaiskevään kukkijoilla, kuten kiurunkannuksilla, se tapahtuu onneksi aika nopeasti.

Jos puutarhassasi on pienikin niitty, istuta sinne sekalainen valikoima lähellä luonnonlajeja olevia kukkasipuleita. Saat viehättävän lisän sen kukkaloistoon. Ja mikä parasta, niityllä kukinnan jälkeen lakastuvat lehdet eivät häiritse, sillä ne piiloutuvat kätevästi muun kasvillisuuden sekaan.

Puiden alustat ovat myös hyviä paikkoja sipulikukille. Kun puut ja pensaat eivät vielä ole täydessä lehdessä, puutarhan varjoisemmissakin paikoissa on tavallisesti enemmän valoa kuin myöhemmin kesällä. Silloin olot ovat juuri sopivat varhaisille kukkijoille, kuten kevätkurjenmiekoille, idänsinililjoille, krookuksille, kevättähdille ja kevätkelloille.

Kivikkoryhmiin, joissa multakerros on ohutta, maa läpäisevää ja kuivaakin, sopivat luonnonlajeja lähellä olevat sipulilajit, kuten kevätkurjenmiekat, pikkunarsissit, kasvitieteelliset krookukset ja villitulppaanit. Kivikossa sipulit harvoin kärsivät talvimärkyydestä, josta ne eivät lainkaan pidä. Keväällä taas, kun kosteutta tarvitaan, sitä on usein kivikkopaikoissakin. Ja jos ei ole, kastelu on aina helpompaa kuin liiallisen kosteuden poisto. Kukinnan jälkeen moni kukkasipuli toivoo kuivahtavaa maaperää, joka usein kivikkotarhoissa toteutuu.

Lue miten tunnistat laadukkaat kukkasipulit ja miten istutat ne

Sipulikukista voi suunnitella tyrmäävän tyylikkäitä istutuksia tai pistää ranttaliksi villeillä yhdistelmillä. Valitse sipulikukat oman makusi mukaan, sillä ei ole olemassa oikeita tai vääriä yhdistelmiä. Ainoa rajoite on se, että valitset lajit, jotka sopivat istutuspaikan olosuhteisiin.

Tilavassa puutarhassa voi mm. tavoitella näyttävyyttä käyttämällä runsaasti samaa lajia tiheissä istutuksissa. Mielenkiintoa niihin saadaan muotoilemalla istutusalueita kaarroksin, maanpinnan muotoja tai polun reunaa pitkin myötäillen.

Matalien havukasvien tai lehtipensaiden lomaan sopivat muuta kasvillisuutta hieman korkeammaksi kasvavat sipulikukat, jotta ne näkyvät hyvin ja korostuvat hienosti taustaansa vasten. Seuraavan vuoden kukinnalle on eduksi, jos lehdet saavat lakastua paikoilleen ennen kuin ne korjataan pois. Lakastumisvaihe tuntuu usein roskaiselta tai epäsiistiltä, mutta jos etualalla on pikku pensaita tai perennoja, jäävät ränsistyvät lehdet piiloon muun kasvillisuuden taakse.

Pienemmissä pihoissa näyttävyyttä loihditaan muilla kuin kukkien määrillä. Esimerkiksi muutaman sipulin ryppäistä voi kasvattaa vaikuttavia kukkayhdistelmiä. Niiden yksityiskohdat tulevat hyvin esiin, kun istutuspaikat valitaan kulkureittien tai oleskelupaikkojen läheltä. Hyödynnä yhdistelmissä erilaisia muotoja, kuten helmihyasintin ja narsissien tai isokevättähden ja pikkutulppaanien vastakohtaisuutta.

Keväällä kukkivia sipuleita voi istuttaa syksyllä ruukkuihin ja talvettaa ne kylmäkellarissa tai muussa riittävän viileässä (0–10 °C) paikassa. Viileys on tärkeää, sillä kukkiakseen ne tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joka maahan istutettaessa tapahtuu talvella luonnostaan. Liian lämmin varasto houkuttelee ne myös kasvuun liian aikaisin. Kun kevätaurinko alkaa lämmittämään, ruukut nostetaan patiolle tai parvekkeelle, portaille ulko-oven viereen tai muuhun paikkaan, missä ne ovat hyvin esillä.

Katso ruukkuistutuksen niksit

• Kukinta-aika riippuu kasvupaikasta, säistä ja kevään tulosta, joihin eri lajit reagoivat eri tavoin. Siksi voi olla vaikeaa täsmäyttää useiden lajien kukintaa samanaikaisiksi. Istuta varmuuden vuoksi yhteen sellaiset lajit, jotka eivät häiritse silmää väriyhdistelmillään, vaikka kukinta-ajat eivät osuisikaan aivan suunniteltuihin aikoihin.
• Sipulikukkien kasvukorkeudet ovat vain suuntaa antavia. Valo-olot, kasvualustan syvyys ja ravinteikkuus, kosteus, lämpötila jne. vaikuttavat lopulliseen korkeuteen. Siksi ei aina ole helppoa sijoitella korkeimpia lajeja taakse ja matalampia eteen. Jos kasvukorkeudet ovat suunnitelmassasi tärkeitä, valitse lajit, joilla on suuri korkeusero ja onnistut yhdistelyssä varmimmin.
• Puiden alustoilla kasvuolot ovat erilaiset kuin hyvässä kukkapenkkimaassa. Kasvualusta saattaa olla matalaa, kun puiden juuret kasvavat siellä myös. Jos tulee kiusaus istuttaa sipulit liian pintaan, saattaa kukinta jäädä vaisuksi tai sipulit paleltua. Keväisin puiden alustoilla riittää yleensä kosteutta, jota sipulitkin silloin tarvitsevat. Koivun ja kuusen juurella on usein kuivaa, joka vaikuttaa sipuleiden kasvuun.
• Osa näyttävistä puutarhalajeista voi olla lyhytikäisiä. Istutuksia kannattaa täydentää vähän joka vuosi kukkaloiston varmistamiseksi. Esimerkiksi pitkälle jalostetut tulppaanit, kuten papukaija- ja liljankukkatulppaanit, saattavat pikkuhiljaa taantua. Narsissit, laukat, pikarililjat, ja muut liljat sekä lähellä luonnonlajeja olevat sipulit ovat pitkäikäisiä. Samoin useimmat pikkusipuleista.
• Jyrsijät voivat tehdä tuhojaan. Suojaa tarvittaessa verkoilla tai valitse lajeja, jotka eivät ole niille mieleen. Usein laukat, pikarililjat ja narsissit jäävät koskemattomiksi.

• Ensimmäiset sipulikukat varhentavat kevättä ja tuovat kevään edistymisen tunnun pitkän talven jälkeen.
• Varhaisimmat kukkijat ovat tärkeimpien pölyttäjiemme, kimalaisten, menestykselle tärkeitä. Kimalaiskuningattaret heräävät ensimmäisinä ja tarvitsevat pesän rakentamiseen ravintoa. Samoin aikuisina talvehtivat perhoset etsivät ensimmäisistä kukista elintärkeää mettä.
• Kukkasipulit ovat puutarhan väriläiskiä, jotka tuovat mielenkiintoista vaihtelua kasvukauteen varhaiskeväästä syksyyn.

Tutustu lajeihin ja lajikkeisiin

Teksti: Muhevainen Oy, Tuuli Järvinen

Kuvat: iStock