• Etusivu
  • Kasvillisuus

Orkideat – tropiikin kuningattaret

Rakentajan toimitus
Päivitetty 27.01.2023
20231_24338.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Orkidean eli kämmekän herkkä kauneus lumoaa ja saa pauloihinsa, vaikka varsinaiseksi viherpeukaloksi ei tunnustautuisikaan. Orkideoita pidetään kuitenkin vaikeasti kasvatettavina, vaativina ja vain asiaan vihkiytyneiden kasvatettavina kaunottarina. Onneksi asia ei ole aivan näin; orchidaceae-heimon yli 20 000 lajista ja yli 80 000 risteymästä löytyy myös vähään tyytyväisiä, aloittelijallekin sopivia lajeja. Tällaisia ovat mm. monet venuksenkengät (Paphiopedilum) sekä perhoskämmekät (Phalaenopsis) – ja näiden lajien edustajia voit löytää muun muassa marketin kukkatiskiltä tai jopa rautakaupan tarjoustuotteista!

Perhosorkidean kaunis kukinta kestää pitkään, jopa vuoden päivät. Kukinnan jälkeen se täydentää lehtimuodollaan myös viherkasvien joukkoa ja saattaa yllättää aloittelijankin kukkimalla uudelleen. Pienillä lisähoitotoimenpiteillä saadaan paljon aikaan myös orkideojen kasvatuksessa, joten niiden hoitoon kannattaa tutustua tarkemmin.

Suurin osa harrastajista kasvattaa orkideoitaan ikkunalaudalla tai muiden viherkasviensa joukossa – ja hyvällä menestyksellä. Ongelmia aiheuttaa etenkin talvella alhainen ilmankosteus ja liian korkea huonelämpötila. Orkideat ovat muiden kasvien tavoin alttiita myös tuholaisille. Aloittelijan kannattaa siis valita ensimmäiset orkideansa helppohoitoisemmista ja vähään tyytyvistä lajeista, huomioida huonelämpötilan vaikutukset ja ilmankosteuden merkitys kasvin viihtyvyyteen.

Mitä perusasioita pitäisi muistaa, kun hankkii upeasti kukkivan perhosorkidean?

Kasvia valitessa tulee tietenkin tarkistaa, että yksilö vaikuttaa terveeltä; lehdet ovat napakat ja juuret kunnossa. Tropiikista kotoisin oleva kasvi ei myöskään pidä viileästä tai vedosta, joten huomioi myymälän olosuhteet ja kuljeta kasvi kotiin hyvin suojattuna. Kotona orkidea kannattaa sijoittaa valoisalle itä- tai länsi-ikkunalle, joka on huolellisesti tiivistetty vedon estämiseksi.

Periaatteessa perhosorkidea on laiskan hoitajan kasvi; se ei pidä jatkuvasta kastelusta. Juurten tulee välillä ihan kunnolla kuivahtaa; luonnossakin lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat jälleen kuivat. Kastelutarpeen huomaa helposti ruukun painosta sekä perhosorkideoilla juurten väristä: niin kauan kun muoviruukun lävitse näkyvien juurten pinta on vihreä, ei kastelua tarvita. Sitten kun kastellaan, niin se tehdään kunnolla; ruukun voi kastella vesihanan alla tai upottaa sen muutamaksi minuutiksi vesiastiaan.

Orkideat kasvavat säästeliäästi, siksi niitä lannoitetaan vähemmän kuin muita kodin kasveja. Ne eivät kuitenkaan saa ravinteita kasvualustastaan. Hyvä keino on lannoittaa jokaisella kastelukerralla, mutta laimennetulla ravinteella. Jos perhosorkidea saa tarpeeksi valoa, niin se kasvaa ympäri vuoden pitämättä varsinaista lepokautta, joten sitä voi myös lannoittaa jatkuvasti.

Kasvualustaa tai ruukkuakaan ei tarvitse turhan usein vaihtaa, sillä perhosorkidea viihtyy ahtaassa ruukussaan ja kasvattaa juuria runsaasti myös ruukun ulkopuolelle. Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy ja ilmankierto heikkenee; tällöin alustaksi vaihdetaan uutta, orkideoille suunniteltua valmisseosta tai sekoitetaan itse sopiva kasvualusta kaarnanpaloista tai muusta huonosti maatuvasta materiaalista. Jopa kevytsora tai lasikuulat riittävät antamaan tälle epifyytille riittävän tuen.

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)

Muiden kasvien tavoin myös orkideat voivat kärsiä tuhoeläimistä ja taudeista. Orkidean mukana voi jo ostopaikastaan tulla villakilpikirvoja, jotka leviävät nopeasti myös muihin kasveihin. Lehtien alapinnat ja lehtihangat kannattaakin tarkistaa jo kasvia valitessa – ja säännöllisesti myös kotona, ettei tuholaisesta kertovia "villatuppoja" ilmesty näkyviin. Pienet ruskeat laikut voivat kertoa lannoituksen ongelmista, kirvojen puremista tai ne voivat olla viruksen aiheuttamia. Virukset voivat levitä myös muihin kasveihin, joten tartuntaa epäillessä kannattaa tuhota vioittunut lehti tai jopa koko kasvi.

Näiden pienten erityisominaisuuksien huomioiminen saattaa palkita orkidean omistajan upeasti uudistuvalla kukinnalla. Kiinnostuksen ja kokemuksen karttuessa kannattaa orkidea-tietouttaan lisätä alan harrastajien keskustelupalstoilla, orkideayhdistyksen sivuilla tai kirjallisuuden parissa. Jokaisella lajilla ja risteymällä on omat kasvuvaatimuksensa, joiden selvittäminen varmasti kannattaa.

Orkideaharrastajalla vain taivas on rajana

Orkideat ovat kiinnostava ja monimuotoinen kasviheimo, josta löytyy jokaiselle jotakin. On upeita, tuoksuvia kukkia (muun muassa. katleijat) ja jopa löyhkääviä (esimerkiksi Bulbophyllum), löytyy niin suurikokoisia kukkia (muun muassa Brassia-suvun kukkien terälehtien kärkiväli jopa 35 cm) kuin alle millin kokoisia kukkiakin. Myös luonnossa voi orkideoita ihailla, eikä edes tropiikkiin asti tarvitse lähteä: jopa Suomen metsissä ja niityillä – tai vaikka ojien pohjilta voi löytää orkidea-heimon edustajia; maariankämmekkää, valkolehdokkia sekä monia muita lajeja.

Lue lisää orkideoista

(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
(Kuva: Vuokko Evilampi)
Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202211_80006.jpg
Kestävä nurmikkoseos? Asiantuntija vastaa
Mikä on se kestävin nurmikkoseos, jossa apilaakin seassa ja jota on aikoinaankin käytetty menestyksekkäästi kestävien pihanurmien perustamiseen? Olen kokeillut joitain siemenmerkkejä, mutta niistä tuntuu tulevan vain hentoa (rairuohomaista) nurmea, joka kuolee yhden kesä jälkeen.
20227_78230.jpg
Tietoa kotipuutarhurin turvaksi
Taimien laatu on ratkaiseva onnistuneelle kasvutulokselle. Hyvät taimet ovat terveitä ja puhtaita eikä niissä saa olla haitallisia tuhoeläimiä, kasvitauteja tai rikkakasveja. Taimien pitää kotipuutarhassa oikein istutettuna juurtua ja alkaa kasvaa. Monivuotisille koristekasvien, hedelmien, marjojen sekä vihannesten taimille on asetettu kauppakelpoisuusvaatimuksia. Kesäkukkia lukuun ottamatta taimitarhakasveilla on aina oltava nimilappu.
20225_78155.jpg
Vesiaihe sopivaan paikkaan
Kaikkialla ympärillämme on vettä. Se on elämän välttämätön edellytys. Vesi elementtinä on puhdistava sekä parantava, se luo rauhoittavaa ja vilpoista tuntua ja monet pitävät veden solinaa tyynnyttävänä. Kasviryhmiin vesi tuo viehättävän lisäulottuvuuden eikä vesiaiheen sijoittamiseen aina tarvita puutarhaa. Pienelläkin vesipinnalla kasveineen elävöittää vaikkapa parveketta tai olohuonetta.
20101_19785.jpg
Kylvöastioissa on valinnanvaraa
Taimikasvatukseen on tarjolla runsaasti erilaisia valmiita kylvölaatikoita ja -ruukkuja. Osa on muovisia, osa valmistettu maatuvasta turpeesta. Toki taimikasvatus onnistuu tavallisessa muoviastiassa tai styroxlaatikossakin. Astian kanneksi on hyvä laittaa kelmua tai joku läpinäkyvä levy. Kanteen tiivistyvä vesi poistetaan aika ajoin. Astian voi myös laittaa muovipussiin, joka suljetaan ja johon tehdään ilmareikiä. Kannellisessa altakasteluruukustossa saadaan kosteusolot pysymään kaikkein tasaisimpana. Tasainen kosteus onkin erittäin tärkeää, koska kuivahtaneet pikkutaimet eivät yleensä selviä.Jotkut siemenet itävät pimeässä (esim. kurpitsa), joten kylvöksen peitoksi voi laittaa vaikka sanomalehden. Nyrkkisääntönä on, että siementen päälle tulee vain siemenen koon verran multaa, hiekkaa, tai perliittiä. Pieniä siemeniä ei aina peitetä ollenkaan.
20225_78025.jpg
Anna vuohenputkelle kyytiä
Sehän näyttää oikeastaan hyvin harmittomalta ja kukinta-aikaan suorastaan viehättävältä. Älä tuudittaudu väärään turvallisuuden tunteeseen: kun vuohenputki kerran on päässyt puutarhaan, se leviää täysin häikäilemättömästi. Nämä kasvit ovat niin salakavalia siksi, että ne lisääntyvät sekä siemenistä että juurirönsyistä ja vieläpä äärettömän nopeasti. Ongelmarikkaruohon torjumiseksi on erilaisia vaihtoehtoja. Parasta luonnollisesti on, jos tätä epätoivottua vierasta ei ole ollenkaan pihallasi.
20138_35948.jpg
Paprika antaa potkua ja väriä aterialle
Paprikoiden perheeseen kuuluvat makeat vihannespaprikat ja tuliset maustepaprikat. Värikkäät vihannespaprikat antavat lempeää makua salaatteihin ja lukuisiin ruokiin; mausteiset chilipaprikat tuovat ihanaa sähäkkyyttä!Paprikoita on monenvärisiä, -muotoisia ja -makuisia. Maun voimakkuuden mukaan ne jaetaan makeisiin vihannespaprikoihin ja voimakkaan tulisiin, mausteena käytettäviin maustepaprikoihin. Paprikan siemenet sisältävät kapsaisiini-nimistä ainetta, joka antaa paprikoille maun. Siemenistä kapsaisiini leviää vähitellen laimentuen muihin hedelmän osiin.Vihannespaprikat ovat kooltaan isoja ja muodoltaan kulmikkaita, pyöreitä tai suippoja. Maku vaihtelee eri lajikkeilla, joidenkin ollessa hyvinkin makeita, toiset taas varsin mauttomia. Väriltään vihannespaprikat ovat vihreitä, keltaisia, punaisia, oransseja, valkoisia ja mustan sinipunaisia. Vihreät paprikat ovat raakoja paprikoita, jotka kypsyessään vaihtavat väriä keltaiseksi tai punaiseksi. Keltaiset ja punaiset paprikat ovat makeimpia, kun taas vihreät ja sinipunaiset paprikat ovat kirpeämpiä.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton