TAKAISIN

Mitä multasormen tulisi tietää legionellasta?

Päivitetty: 20.7.2020

Multa- ja kompostituotteiden käsittelyyn liittyviä legionelloositapauksia on alkanut tulla esiin myös Euroopassa viime vuosien aikana. Legionella tarttuu bakteereja sisältäviä vesiaerosoleja tai pölyhiukkasia hengittämällä ja haavojen kautta iholta. Jos tietää tarpeeksi legionellasta, multamaisten tuotteiden legionellojen vuoksi sairastumisen voi välttää varokeinoilla ja suojautumisella.


TEKSTI: MIKKO LEHTONEN

Legionelloosia voi välttää käsittelemällä puutarhatuotteita turvallisesti ohjeiden mukaan. (Kuva: Pixabay)Legionelloosia voi välttää käsittelemällä puutarhatuotteita turvallisesti ohjeiden mukaan. (Kuva: Pixabay)

Legionellat ja legionelloosi

Legionella on maaperässä ja vesistöissä pieninä pitoisuuksina yleisesti esiintyvä ympäristöbakteeri. Koska bakteeri lisääntyy lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa, legionellapitoisuudet voivat kasvaa haitallisiksi vesijärjestelmissä, mullassa ja komposteissa. Luonnollisessa ympäristössään legionellabakteerit ovat mikroskooppisten alkueläinten loisia, mutta bakteerille altistuminen voi aiheuttaa legionellainfektion eli legionelloosin myös ihmiselle. Vaikka infektio voi ilmetä joskus ilman hoitoakin parantuvana flunssan kaltaisena Pontiac-kuumeena, vakavimmillaan bakteeri aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan legioonalaistaudiksi kutsutun vaarallisen keuhkokuumeen. Taudin oireita ovat kuiva yskä, kuume, päänsärky, lihaskipu ja hengenahdistus, osalla potilaista voi esiintyä rinta- ja vatsakipua, ripulia ja sekavuutta. Taudinaiheuttajan nopea tunnistaminen on tärkeää oikean hoidon aloittamiseksi mahdollisimman pian. Oireet voitaisiin erityisesti näinä aikoina helposti sekoittaa koronaviruksen aiheuttamiin oireisiin. Yleisimmät legioonalaistaudin aiheuttajalajit ovat Legionella pneumophila ja Legionella longbeachae. Legionella voi tarttua keuhkojen lisäksi rikkoutuneen ihon kautta ja aiheuttaa ihotulehduksia.

Legionellat kasvualustoissa

Ensimmäinen tunnettu legionelloosiepidemia sai todennäköisesti alkunsa likaisesta vesijärjestelmästä ja vuosien ajan taudin ajateltiin leviävän ainoastaan tällä tavoin. 1990-luvun vaihteessa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuitenkin ilmeni tapauksia, joissa legionellapotilaat olivat käsitelleet kasvualustoja puutarhassa ennen sairastumistaan, ja taudinaiheuttaja voitiin jäljittää kasvualustaan. Vastaavat tapaukset olivat harvinaisia Euroopassa, minkä ajateltiin johtuvan erilaisista valmistusaineista – Euroopassa käytettiin pääasiassa turvetta, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla käytettiin kompostoitua havupuun kuorta. Sittemmin kasvualustaperäisiä legionellooseja on diagnosoitu myös Euroopassa, Suomessakin muutamia tapauksia viime vuosina.

Legionelloositapaukset ovat lisääntyneet monista syistä. (Kuva: Pixabay)Legionelloositapaukset ovat lisääntyneet monista syistä. (Kuva: Pixabay)

Kasvualustaperäisten legionelloositapausten lisääntymisen yhdeksi syyksi on arveltu kierrätysraaka-aineiden käytön yleistymistä kasvualustojen valmistuksessa. Ruokavirasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat asian selvittämiseksi tutkineet legionellabakteerien esiintymistä kasvualustoissa ja orgaanisissa maanparannusaineissa, kasvualustojen raaka-aineissa ja maaperässä. Kaikki näytetyypit peltomullasta kookoskuituun sisälsivät legionellabakteereja, osassa näytteitä suurina pitoisuuksina. Kananlanta ja moreeni eli kiviaines sisälsivät tutkituista näytteistä pienimmät, vain havaitsemisrajalla olevat legionellapitoisuudet. Ristiriita 1990-luvulla julkaistujen tulosten välillä, joiden mukaan esimerkiksi turve ei sisältäisi legionelloja, on selitettävissä uusilla aiempaa herkemmillä geenimonistusmenetelmillä, joilla havaitaan myös maljaviljelyssä negatiiviset, lepotilassa olevat bakteerit.

Kuinka legionella tarttuu ja miten tartunnan voi välttää?

Legionellainfektion voi saada bakteereja sisältäviä vesiaerosoleja tai pölyhiukkasia hengittämällä ja haavojen kautta iholta. Riskiryhmään kuuluvat ikääntyneet, tupakoijat, ja immuniteetiltään alentuneet henkilöt. Vaikka ei kuuluisikaan riskiryhmään, turvallisia työskentelytapoja kannattaa noudattaa ja ammatissaan legionellalle altistuvien työntekijöiden on syytä suojautua asianmukaisesti. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan kasvualustojen parissa työskentely ei lisää tautiriskiä merkittävästi, sen sijaan esimerkiksi käsien pesemättä jättäminen puutarhatöiden jälkeen lisää riskiä. Toisaalta tietoisuus kasvualustojen legionellariskistä suojasi taudilta. Yhteenvetona voidaan todeta, että legionellat ovat hyvin yleisiä ympäristössä, tarttuvat harvoin, ja kaikki multamaisista aineksista johtuvat legionelloosiin sairastumiset olisivat ennaltaehkäistävissä oikeilla työtavoilla.

Näin suojaudut legionellalta multatöissä

  • Vältä altistumista pölyävälle mullalle ja kompostille. Kostuta materiaali tarvittaessa varovasti alhaisella vedenpaineella. Älä kostuta multa- tai kompostimateriaalia voimakkaalla vesisuihkulla.
  • Jos pölyämistä ei voi välttää, on syytä käyttää FFP2- tai FFP3-tason hengityssuojainta.
  • Suojaa haavat ja rikkinäinen iho. Käytä suojakäsineitä ja pese lopuksi kädet huolellisesti. Älä vie likaisia käsiä suun tai nenän lähelle.
  • Säilytä multapussit poissa auringosta, koska auringossa säilytetyn pussin sisälämpötila 20­­­–40°C on ihanteellinen legionellabakteerien kasvulle. Avaa multapussi siten, että suuaukko on poispäin kasvoista.
  • Muista hygienia ja riittävä suojautuminen myös irtomullan käsittelyn ja levityksen aikana.

Muista suojata itsesi kun käsittelet kasveja ja irtomultaa. (Kuva: Pixabay)Muista suojata itsesi kun käsittelet kasveja ja irtomultaa. (Kuva: Pixabay)

Legioonalaistaudin historiaa

Legioonalaistauti sai nimensä kesällä 1976 Philadelphiassa sattuneesta tapauksesta, jossa Yhdysvaltojen veteraanijärjestön (American Legion) 58. vuosikokoukseen osallistujista 182 sairastui 29 kuolonuhria vaatineeseen epätavalliseen keuhkosairauteen. Taudin aiheuttaja, uuteen bakteerisukuun kuuluva laji, nimettiin veteraanijärjestön mukaan Legionella pneumophilaksi. Myöhemmin sama bakteeri todettiin syypääksi vuonna 1968 Pontiacissa Michiganissa tapahtuneeseen selittämättömään influenssan kaltaisen Pontiac-kuumeeksi nimetyn taudin epidemiaan. Toinen keuhkokuumetta aiheuttava Legionella-sukuun kuuluva laji, Legionella longbeachae, eristettiin keuhkokuumepotilaasta Kalifornian Long Beachilla vuonna 1980. Uusia Legionella-sukuun kuuluvia lajeja löydetään jatkuvasti. Nykyään sukuun kuuluu yli kuusikymmentä lajia, joista kolmisenkymmentä voi aiheuttaa alempien hengitysteiden infektioita ihmisillä. Suurinta osaa lajeista löytyy vesiympäristöistä, maaperästä ja kasvualustoista on toistaiseksi eristetty yhdeksän infektioita aiheuttavaa Legionella-lajia.


Kirjoittaja on tutkija Ruokaviraston kasvianalytiikan yksikössä. Legionellahankkeiden työryhmään kuuluvat lisäksi Marja Lehtolainen, Merja Torniainen ja nykyisin Maa- ja metsätalousministeriössä työskentelevä Titta Berlin Ruokavirastosta, sekä Piia Airaksinen, Jaana Kusnetsov ja Pia Räsänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hankkeiden vastuullisena johtajana toimii Ruokaviraston tutkimusjohtaja Liisa Maunuksela.