• Etusivu
  • Hoitotyöt

Mitä multasormen tulisi tietää legionellasta?

Rakentajan toimitus
Julkaistu 01.06.2020Päivitetty 14.06.2021
20214_65048.jpg

Legionelloosia voi välttää käsittelemällä puutarhatuotteita turvallisesti ohjeiden mukaan. (Kuva: Pixabay)

Multa- ja kompostituotteiden käsittelyyn liittyviä legionelloositapauksia on alkanut tulla esiin myös Euroopassa viime vuosien aikana. Legionella tarttuu bakteereja sisältäviä vesiaerosoleja tai pölyhiukkasia hengittämällä ja haavojen kautta iholta. Jos tietää tarpeeksi legionellasta, multamaisten tuotteiden legionellojen vuoksi sairastumisen voi välttää varokeinoilla ja suojautumisella.

TEKSTI: MIKKO LEHTONEN

Legionellat ja legionelloosi

Legionella on maaperässä ja vesistöissä pieninä pitoisuuksina yleisesti esiintyvä ympäristöbakteeri. Koska bakteeri lisääntyy lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa, legionellapitoisuudet voivat kasvaa haitallisiksi vesijärjestelmissä, mullassa ja komposteissa. Luonnollisessa ympäristössään legionellabakteerit ovat mikroskooppisten alkueläinten loisia, mutta bakteerille altistuminen voi aiheuttaa legionellainfektion eli legionelloosin myös ihmiselle. Vaikka infektio voi ilmetä joskus ilman hoitoakin parantuvana flunssan kaltaisena Pontiac-kuumeena, vakavimmillaan bakteeri aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan legioonalaistaudiksi kutsutun vaarallisen keuhkokuumeen. Taudin oireita ovat kuiva yskä, kuume, päänsärky, lihaskipu ja hengenahdistus, osalla potilaista voi esiintyä rinta- ja vatsakipua, ripulia ja sekavuutta. Taudinaiheuttajan nopea tunnistaminen on tärkeää oikean hoidon aloittamiseksi mahdollisimman pian. Oireet voitaisiin erityisesti näinä aikoina helposti sekoittaa koronaviruksen aiheuttamiin oireisiin. Yleisimmät legioonalaistaudin aiheuttajalajit ovat Legionella pneumophila ja Legionella longbeachae. Legionella voi tarttua keuhkojen lisäksi rikkoutuneen ihon kautta ja aiheuttaa ihotulehduksia.

Legionellat kasvualustoissa

Ensimmäinen tunnettu legionelloosiepidemia sai todennäköisesti alkunsa likaisesta vesijärjestelmästä ja vuosien ajan taudin ajateltiin leviävän ainoastaan tällä tavoin. 1990-luvun vaihteessa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuitenkin ilmeni tapauksia, joissa legionellapotilaat olivat käsitelleet kasvualustoja puutarhassa ennen sairastumistaan, ja taudinaiheuttaja voitiin jäljittää kasvualustaan. Vastaavat tapaukset olivat harvinaisia Euroopassa, minkä ajateltiin johtuvan erilaisista valmistusaineista – Euroopassa käytettiin pääasiassa turvetta, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla käytettiin kompostoitua havupuun kuorta. Sittemmin kasvualustaperäisiä legionellooseja on diagnosoitu myös Euroopassa, Suomessakin muutamia tapauksia viime vuosina.

Legionelloositapaukset ovat lisääntyneet monista syistä. (Kuva: Pixabay)
Legionelloositapaukset ovat lisääntyneet monista syistä. (Kuva: Pixabay)

Kasvualustaperäisten legionelloositapausten lisääntymisen yhdeksi syyksi on arveltu kierrätysraaka-aineiden käytön yleistymistä kasvualustojen valmistuksessa. Ruokavirasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat asian selvittämiseksi tutkineet legionellabakteerien esiintymistä kasvualustoissa ja orgaanisissa maanparannusaineissa, kasvualustojen raaka-aineissa ja maaperässä. Kaikki näytetyypit peltomullasta kookoskuituun sisälsivät legionellabakteereja, osassa näytteitä suurina pitoisuuksina. Kananlanta ja moreeni eli kiviaines sisälsivät tutkituista näytteistä pienimmät, vain havaitsemisrajalla olevat legionellapitoisuudet. Ristiriita 1990-luvulla julkaistujen tulosten välillä, joiden mukaan esimerkiksi turve ei sisältäisi legionelloja, on selitettävissä uusilla aiempaa herkemmillä geenimonistusmenetelmillä, joilla havaitaan myös maljaviljelyssä negatiiviset, lepotilassa olevat bakteerit.

Kuinka legionella tarttuu ja miten tartunnan voi välttää?

Legionellainfektion voi saada bakteereja sisältäviä vesiaerosoleja tai pölyhiukkasia hengittämällä ja haavojen kautta iholta. Riskiryhmään kuuluvat ikääntyneet, tupakoijat, ja immuniteetiltään alentuneet henkilöt. Vaikka ei kuuluisikaan riskiryhmään, turvallisia työskentelytapoja kannattaa noudattaa ja ammatissaan legionellallealtistuvien työntekijöiden on syytä suojautua asianmukaisesti. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan kasvualustojen parissa työskentely ei lisää tautiriskiä merkittävästi, sen sijaan esimerkiksi käsien pesemättä jättäminen puutarhatöiden jälkeen lisää riskiä. Toisaalta tietoisuus kasvualustojen legionellariskistä suojasi taudilta. Yhteenvetona voidaan todeta, että legionellat ovat hyvin yleisiä ympäristössä, tarttuvat harvoin, ja kaikki multamaisista aineksista johtuvat legionelloosiin sairastumiset olisivat ennaltaehkäistävissä oikeilla työtavoilla.

  • Vältä altistumista pölyävälle mullalle ja kompostille. Kostuta materiaali tarvittaessa varovasti alhaisella vedenpaineella. Älä kostuta multa- tai kompostimateriaalia voimakkaalla vesisuihkulla.
  • Jos pölyämistä ei voi välttää, on syytä käyttää FFP2- tai FFP3-tason hengityssuojainta.
  • Suojaa haavat ja rikkinäinen iho. Käytä suojakäsineitä ja pese lopuksi kädet huolellisesti. Älä vie likaisia käsiä suun tai nenän lähelle.
  • Säilytä multapussit poissa auringosta, koska auringossa säilytetyn pussin sisälämpötila 20­­­–40°C on ihanteellinen legionellabakteerien kasvulle. Avaa multapussi siten, että suuaukko on poispäin kasvoista.
  • Muista hygienia ja riittävä suojautuminen myös irtomullan käsittelyn ja levityksen aikana.
Ohje

Ohje

Näin suojaudut legionellalta multatöissä

  • Vältä altistumista pölyävälle mullalle ja kompostille. Kostuta materiaali tarvittaessa varovasti alhaisella vedenpaineella. Älä kostuta multa- tai kompostimateriaalia voimakkaalla vesisuihkulla.
  • Jos pölyämistä ei voi välttää, on syytä käyttää FFP2- tai FFP3-tason hengityssuojainta.
  • Suojaa haavat ja rikkinäinen iho. Käytä suojakäsineitä ja pese lopuksi kädet huolellisesti. Älä vie likaisia käsiä suun tai nenän lähelle.
  • Säilytä multapussit poissa auringosta, koska auringossa säilytetyn pussin sisälämpötila 20­­­–40°C on ihanteellinen legionellabakteerien kasvulle. Avaa multapussi siten, että suuaukko on poispäin kasvoista.
  • Muista hygienia ja riittävä suojautuminen myös irtomullan käsittelyn ja levityksen aikana.
Muista suojata itsesi kun käsittelet kasveja ja irtomultaa. (Kuva: Pixabay)
Muista suojata itsesi kun käsittelet kasveja ja irtomultaa. (Kuva: Pixabay)

Legioonalaistauti sai nimensä kesällä 1976 Philadelphiassa sattuneesta tapauksesta, jossa Yhdysvaltojen veteraanijärjestön (American Legion) 58. vuosikokoukseen osallistujista 182 sairastui 29 kuolonuhria vaatineeseen epätavalliseen keuhkosairauteen. Taudin aiheuttaja, uuteen bakteerisukuun kuuluva laji, nimettiin veteraanijärjestön mukaan Legionella pneumophilaksi. Myöhemmin sama bakteeri todettiin syypääksi vuonna 1968 Pontiacissa Michiganissa tapahtuneeseen selittämättömään influenssan kaltaisen Pontiac-kuumeeksi nimetyn taudin epidemiaan. Toinen keuhkokuumetta aiheuttava Legionella-sukuun kuuluva laji, Legionella longbeachae, eristettiin keuhkokuumepotilaasta Kalifornian Long Beachilla vuonna 1980. Uusia Legionella-sukuun kuuluvia lajeja löydetään jatkuvasti. Nykyään sukuun kuuluu yli kuusikymmentä lajia, joista kolmisenkymmentä voi aiheuttaa alempien hengitysteiden infektioita ihmisillä. Suurinta osaa lajeista löytyy vesiympäristöistä, maaperästä ja kasvualustoista on toistaiseksi eristetty yhdeksän infektioita aiheuttavaa Legionella-lajia.

Ohje

Ohje

Legioonalaistaudin historiaa

Legioonalaistauti sai nimensä kesällä 1976 Philadelphiassa sattuneesta tapauksesta, jossa Yhdysvaltojen veteraanijärjestön (American Legion) 58. vuosikokoukseen osallistujista 182 sairastui 29 kuolonuhria vaatineeseen epätavalliseen keuhkosairauteen. Taudin aiheuttaja, uuteen bakteerisukuun kuuluva laji, nimettiin veteraanijärjestön mukaan Legionella pneumophilaksi. Myöhemmin sama bakteeri todettiin syypääksi vuonna 1968 Pontiacissa Michiganissa tapahtuneeseen selittämättömään influenssan kaltaisen Pontiac-kuumeeksi nimetyn taudin epidemiaan. Toinen keuhkokuumetta aiheuttava Legionella-sukuun kuuluva laji, Legionella longbeachae, eristettiin keuhkokuumepotilaasta Kalifornian Long Beachilla vuonna 1980. Uusia Legionella-sukuun kuuluvia lajeja löydetään jatkuvasti. Nykyään sukuun kuuluu yli kuusikymmentä lajia, joista kolmisenkymmentä voi aiheuttaa alempien hengitysteiden infektioita ihmisillä. Suurinta osaa lajeista löytyy vesiympäristöistä, maaperästä ja kasvualustoista on toistaiseksi eristetty yhdeksän infektioita aiheuttavaa Legionella-lajia.

Kirjoittaja on tutkija Ruokaviraston kasvianalytiikan yksikössä. Legionellahankkeiden työryhmään kuuluvat lisäksi Marja Lehtolainen, Merja Torniainen ja nykyisin Maa- ja metsätalousministeriössä työskentelevä Titta Berlin Ruokavirastosta, sekä Piia Airaksinen, Jaana Kusnetsov ja Pia Räsänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hankkeiden vastuullisena johtajana toimii Ruokaviraston tutkimusjohtaja Liisa Maunuksela.

Lisätietoa tutkimuksista:

Hoitotyöt
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20233_24934.jpg
Näin leikkaat puutarhassa
Periaatteessahan mitään kasvia ei ole pakko leikata, mutta hienovaraisin hoito- ja kasvatusleikkauksin niiden kasvua voidaan pitää kurissa ja ohjata tiettyyn suuntaan; esimerkiksi hedelmäpuut hyötyvät suuresti latvuksen pitämisestä ilmavana ja kohtuukorkuisena. Leikkaamalla saadaan ränsistynyt kasvusto myös uuteen kukoistukseen ja sillä voidaan edesauttaa myös kukintaa ja satoa. Turhaa leikkaamista tulee kuitenkin aina välttää, sillä leikkauskohdat ovat aina alttiina sienitaudeille.
20239_60083.jpg
Maukas marja-aronia <i>(Aronia Prunifolia-ryhmä)</i>
Aroniatovat erinomaisia monikäyttökasveja. Ne sopivat parhaiten vapaasti kasvaviin aidanteisiin ja pensasryhmiin. Pienellä tontilla jo yksi pensas saattaa riittää. Alkukesää ne koristavat valkoisella, miedosti tuoksuvalla huiskilokukinnallaan ja kiiltävällä, tummanvihreällä lehdistöllään. Aroniat ovat kuitenkin komeimmillaan syksyllä, kun lehdet saavat hehkuvan punaisen tai oranssinkeltaisen ruska-asunsa.
Kontiainen kurkistaa keosta
Myyrien torjunta
Joka talvi juhlivat myyrät puutarhassamme; pilaavat nurmikon onkaloillaan, käytävillään ja kasoillaan, tuhoavat istutuksia ja pihan kasveja. Miten niistä pääsisi eroon?Etenkin runsaina myyrävuosina talvituhoja on melkein mahdotonta välttää. Myyrät aiheuttavat tuhoja puiden juuristoihin, kaluavat pensaiden ja puiden kuorta ja oksia, herkuttelevat kukkasipuleilla ja kaivavat onkaloitaan pitkin poikin nurmikkoa ja istutuksia. Multakasat pitkin puutarhaa ovatkin valitettavan monelle tuttu, jokakeväinen näky.Maamyyrän tekemät tuhot tunnistaa pyramidin mallisista multakeoista nurmikolla. Vesimyyrän keot erottaa maamyyrän keoista siitä, että multakasassa on reikä sivussa – ei päällä. Myyrien torjunnassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana; maamyyrä eli kontiainen (Talpa europaea) on rauhoitettu, eikä sitä saa puutarhoissakaan häiritä – vaikka sen pinnalle työntämät multakasat häiritsisivätkin pihanomistajaa.Kontiainen on hyönteissyöjä, joka ei siis käytä kasvinosia ravinnokseen. Se kuitenkin häiritsee kasvien luonnollista kasvua maan alla risteilevien käytävien viedessä kasvien tarvitseman mullan – ja hyvin hoidetut nurmikot muuttuvat kynnöspelloiksi kontiaisen takia. Maamyyrän onkalot voivat myös aiheuttaa pihan rakenteille vaikeasti korjattavia vahinkoja, esimerkiksi kivetysten alla. Rauhoitetun kontiaisen myrkyttäminen tai muulla tavoin vahingoittaminen on lailla kielletty, joten karkotteiden käyttö on ainoa vaihtoehto suojautua sen aiheuttamia tuhoja vastaan.
20237_79193.jpg
Elokuun vinkit
Lomakausi lähestyy monilla loppuaan ja pian palaavat myös koululaiset ja opiskelijat luokkahuoneisiinsa. Elokuu on viimeinen kesäkuukautemme, mutta onneksi se on kuitenkin myös toiseksi lämpimin. Vielä on siis kesää jäljellä!
20233_62965.jpg
Uutta: Maaliskuun vinkit
Maaliskuussa lisääntynyt auringonpaiste antaa uutta puhtia kevään touhuihin. Omistajiensa tavoin myös kodin viherkasvit piristyvät lisääntyvän valon sekä uuden, ravinteikkaan mullan ja lannoituksen alkamisen myötä.Siemenkylvöistä kohonneet pienet taimet siirretään valoisalle ikkunalle – puutarhassakin päästään pian aloittelemaan kevättöitä.Tervetuloa maaliskuu – tervetuloa kevät ja aurinko!
Valkoisessa omenapuun kukassa on kimalainen
Omenapuu sopii jokaiseen pihaan
Tarhaomenapuu (Malus domestica)Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.Mielenkiintoinen vaihtehto on ns. hillittykasvuinen omenapuu, jonka kasvua hillitsee perusrungon pienuus. Nillä on melko pieni juuristo, joten ne pitää tukea. Omenat ovat jopa hieman suurempia, terveempiä ja värikkäämpiä kuin tavanomaisissa puissa. Hillittykasvuiset omenapuut ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä verrattuna "perusomenapuihin".Pilariomenapuu sopii pikkuruiseenkin pihaan – vaikka kukkapenkkiin. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena.Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat joskus vaarassa kuivua pois.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton