Kesäkukilla kukkaloistoa koko kesäksi

Istutusryhmän suunnittelussa kannattaa kasvuolosuhteiden lisäksi ottaa huomioon myös kasvin väri ja tuoksu, kasvunopeus ja -muoto sekä korkeus. Niin väriharmonia kuin vastaväritkin ovat kauniita katsella. Istutuksiin voi yhdistää myös keväällä aikaisin kukkivia sipulikasveja, monivuotisia perennoja, pieniä havukasveja, pensaan taimia, heinäkasveja, yksi- tai monivuotisia köynnöksiä, viherkasveja… vain mielikuvitus on rajana istutusryhmän tekemisessä! Syksyyn väriä tuovat puolestaan kanervat, callunat, koristekaalit ja havut, jotka kestävät syyskylmää pakkasiin saakka.

Kaikki kesäkukat eivät kuitenkaan kestä kylmää, joten kevään ensimmäisiin istutuksiin kannattaa valita pientä pakkasta sietäviä lajeja. Alin lämpötila on kasvikohtainen, mutta mitään kiirettä ei kannata ulos istuttamisella pitää. Perinteisesti kesäkukat on istutettu ulos vasta kesäkuun 10. päivän jälkeen.

Kasvit voi hallaöiksi peittää harsolla tai siirtää ne sisälle. Pientä pakkasta kestäviä ryhmäkasveja ovat esimerkiksi orvokki, lemmikki, kelloköynnös, punakosmos, neilikat, verbena, hopeavillakko ja hopeakäpälä. Osa kasveista karaistuu kesän myötä ja kestää syksyllä enemmän kylmää kuin keväällä. Tällainen kasvi on esimerkiksi marketta.

Kesäkukkien istutuspaikan määräävät kasvin koko, kasvupaikkavaatimukset sekä istuttajan mieltymykset. Itse istutuspaikka on tietenkin ratkaisevin tekijä, joka määrää mitä kasveja voidaan minnekin istuttaa. Yleisimmin kesäkukkia istutetaan erilaisiin ruukkuihin ja astioihin, parvekelaatikoihin ja istutusryhmiin.

Ruukkuja voi käyttää yksittäin tai sommitella niistä erilaisia ryhmiä. Suurikokoiset ruukut toimivat myös tilanrajaajina ja näköesteinä. Lisäksi isoimmat ruukut tuovat istutukseen näyttävyyttä ja helppoutta kastelun suhteen. Parvekelaatikot puolestaan tuovat kukkivat kasvit lähelle ihmisten asuinympäristöä. Kesäkukkia istutetaan myös suoraan maahan istutusryhmiin. Niitä voi istuttaa myös perennojen ja puuvartisten kasvien kanssa samaan istutukseen, mikäli vapaata tilaa riittää. Uudessa perennaryhmässä kesäkukat peittävät mainiosti pienten taimien välejä estäen samalla rikkaruohojen kasvamista.

Mikäli istutuksia tehdään isoihin tai korkeisiin ruukkuihin, niin multatilan pohjalle kannattaa tehdä salaoja vanhoista ruukunsirpaleista, sorasta tai Leca-sorasta. Salaojitus kannattaa tehdä, sillä se ehkäisee juurten kuolemista hapen puutteeseen. Kasvilajista riippuen kasvualustan paksuus tulee olla 15–60 cm. Kesäkukilla on myös eri kasvupaikkavaatimukset veden, valon ja ravinteiden suhteen. Huolehtimalla hyvästä kasvualusta ja valitsemalla oikea laji oikeaan paikkaan, onnistuu kukinta parhaiten.

Kuivaan ja aurinkoiseen paikkaan kannattaa istuttaa kesäkukkalajeja, jotka pystyvät varastoimaan vettä lehtiinsä ja versoihinsa. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi marketta, punanokka, tuoksupielus ja verbenat. Edellä mainitut lajit sietävät jopa hetken kuivuutta. Suurin osa kesäkukista viihtyy parhaiten auringossa, kunhan veden saannista huolehditaan. Näitä ovat edellisten lisäksi pelargonit, nolana ja kiinanneilikka.

Varjoisalla kasvupaikalla on myös omat lajinsa. Näitä ovat kasvit, joilla on hennot, ohuet lehdet – ja jotka eivät voi varastoida vettä edellä mainittujen tavoin. Varjoisan paikan kesäkukkia ovat esimerkiksi ahkeraliisa, uudenguineanliisa, verenpisarat, begoniatja kesäsypressi.

Joillekin kasveille aurinko ja lämpö ovat hyvinvoinnin ja runsaan kukinnan edellytyksiä:

• Begonia (Begonia) on kylmänarka, joten se sopii aurinkoon, myös puolivarjoon. Begonia pitää tasaisesta kosteudesta, ei kuitenkaan märkyydestä.
• Kelloköynnös (Cobaea) kukkii parhaiten erittäin aurinkoisella paikalla. Se ei kestä hallaa.
• Daalia (Dahlia) viihtyy lämpimällä paikalla eikä siedä hallaa. Se vaatii runsaasti lannoitusta ja vettä. Daalian juurakot voi talvettaa kuivassa, pakkasettomassa paikassa.
• Hopeavitja eli hopeaputous (Dichondra) pitää lämpimästä kasvupaikasta ja kestää hieman kuivuuttakin.
• Timanttikukka (Gazania) avaa kukkansa vain aurinkoisella paikalla ja kestää hyvin kuumaa ja kuivaa. Se sietää syksyllä pientä hallaa.
• Päivänsini (Ipomoea) viihtyy hyvin auringossa. Se ei vaadi juuri lannoitusta ja vettäkin vain kohtuullisesti.
• Härmesalvia (Salvia) nauttii auringosta. Sitä kastellaan kohtuullisesti ja lannoitetaan vain joka toisella kastelukerralla.
• Huovinkukka (Sanvitalia) kestää hyvin paahdettakin. Kastellaan ja lannoitetaan kohtuudella, voi antaa kuivahtaa kastelujen välillä.
• Mustasilmäsusanna (Thunbergia) viihtyy aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa. Sitä lannoitetaan ja kastellaan kohtuullisesti. Se ei kestä tuulta eikä hallaa.

Lisää kesäkukkia kasvikortistossa

Kastelu ja lannoittaminen ovat tärkeimmät kesäkukkien hoitotyöt. Myös rikkakasvit tulee poistaa, sillä ne vievät kasvuvoiman ja valon istutetuilta kasveilta. Kesäkukkia kannattaa lannoittaa joka kastelun yhteydessä veteen liukenevalla kastelulannoitteella. Vanhemmille istutuksille ja istutusryhmille kannattaa antaa myös peruslannoitus kevätkunnostamisen yhteydessä. Tarvittaessa lannoitus voidaan uusia loppukesällä, jotta voimaa riittää myös loppukesän näyttävään kukintaan.

Moni kesäkukka jaksaa kukoistaa paremmin, kun siitä nyppii kuihtuneet kukat pois. Nypittäviä kasveja ovat muun muassa:

• Orvokki (Viola), jonka liikakastelua on vältettävä. Liian pitkiksi venyneet versot leikataan lyhyeksi, jolloin saadaan aikaan uutta kukintaa.
• Marketta (Argyranthemum), joka pitää tasaisesta kosteudesta ja lannoituksesta.
• Tähtisilmä (Osteospermum), jota kastellaan kohtuullisesti. Se voi pitää pienen tauon kukinnassa, mutta jaksaa sitten taas kukkia pitkälle syksyyn.

Muutamat kasvit ovat tarkkoja kastelun ja lannoituksen suhteen:

• Vaula (Asarina) pidetään tasaisen kosteana.
• Miljoonakello (Petunia) vaatii lannoitusta koko kesän ajan, vettä kohtuullisesti.
• Verenpisara (Fuchsia) tarvitsee runsaasti vettä ja säännöllistä lannoitusta. Liian kuivissa oloissa kukat putoavat helposti.
• Amppeliharso (Gypsophila) ei kestä kuivumista, vaan vaatii tasaista kastelua.
• Ahkeraliisaa (Impatiens) kastellaan kohtuullisesti, ei kestä märkää.
• Sateenkaaripalsami eli uudenquineanliisa (Impatiens) vaatii reilusti vettä, muttei kestä märkää.
• Lobelia (Lobelia) tarvitsee tasaista kastelua ja lannoitusta läpi kesän.
• Enkelinsilmäpelargoni (Pelargonium) vaatii kukkiakseen säännöllistä lannoitusta ja kohtuullista kastelua.
• Keijunmekko (Rhodochiton) kukkii runsaasti syksyyn saakka saadessaan tasaisesti vettä ja lannoitusta. Sen voi talvettaa valoisassa ja viileässä paikassa.
• Risiini (Ricinus) vaatii runsaasti lannoitusta ja vettä.
• Siniviuhka (Scaevola) pitää tasaisesta kosteudesta, lannoitetta annetaan pari-kolme kertaa kuussa.
• Lumihiutale (Sutera) lannoitetaan kerran viikossa ja pidetään tasaisen kosteana, kuivahtaminen heikentää kukintaa.
• Verbena eli rautayrtti (Verbena) pitää kohtuullisesta kastelusta ja lannoituksesta. Se sietää pientä hallaa.