Laiskan pelto ‒ Vinkit kateviljelyyn

Viljelyn aloittaminen esim. vuosikausia "paketissa" olleella peltopalstalla, jossa kasvaa miehen korkuista mesiangervoa ja nokkosta, juolavehnää, leskenlehteä ja niittyleinikkiä, voi tuntua mahdottomalta haasteelta rikkaruohojen takia. Se onnistuu kuitenkin varsin vaivattomasti, muun muassa noudattamalla seuraavia ohjeita.

Kateviljelyssä, jossa maata ei koskaan muokata, kasvaa ainakin porkkana, tilli, persilja, nauris, punajuuri, nauris, lanttu, purjo, sipuli, herne, lehtiselleri, retiisi ja kurkku. Perunat, mansikat, kaalit, raparperit ja tomaatit voi istuttaa nekin muovin alle.

Juolavehnä voi alussa puskea lehti- ja heinäkatteen läpi kylvöriveissä. Ne pitää kitkeä ennen kuin ehtivät yli 10 cm pitkiksi. Juolavehnä nimittäin käyttää 10 cm:n pituiseksi asti juurtensa vararavintoa kasvuun, mutta yli 10 cm:n pituisena se alkaa kerätä auringosta vararavintoa juuriin lisää. Kesän lopulla, kun katekerrosta on koko ajan kasvatettu ja juolavehnää 'rangaistu' ja hyötykasvit kasvavat ja alkavat varjostaa maata, juolavehnä väsyy. Se käyttää vararavintonsa juurista loppuun yrittäessään kasvaa yli kymmensenttiseksi, ja nuukahtaa lopulta tuossa prometeuksen hommassaan.

Maa tiivistyy talvella, joten se pitäisi normaalisti keväällä muokata: kyntää ja äestää. Niin maanviljelijät tekevätkin. Mutta jos maassa on hyvin paljon kompostilla ruokittuja pulleita matoja, ne hoitavat kyntö- ja äestyslaitteiden tehtävät. Maanalaisilla käytävillään ja mururakennetta ylläpitävillä ulosteillaan ne saavat aikaan kestävämmän muokkaustuloksen kuin aura, jyrsin tai äes. Asiaa auttaa tietysti sekin, että ryytimaalla liikutaan vain käytävillä, eikä kasvualustan päällä ollenkaan.

Kannattaa lukea ennen laiskotteluun ryhtymistä esim. Toivo Rautavaaran teos Luonnonmukainen viljely. Professori Rautavaara kysyy oppaassaan, että onko kyntäminen todella aina tarpeen ‒ ja vastaa, että ei.

Ostolannoitteita ei tarvita lainkaan

Peltoa lannoitetaan tai oikeastaan matoja ruokitaan kompostilla. Sato voi alussa olla totuttua heikompi, mutta kun peltoon kertyy 'vanhaa voimaa', kasvavat sadotkin. Komposti levitetään 5‒10 senttiä paksun katekerroksen päälle, ja kompostin päälle taas levitetään vähin erin uutta katetta. Sade, kastelu ja madot vievät kompostia ja sen ravinteita juuristoon.

Kasvien kannalta tehokkaampaa olisi levittää komposti heti maan pinnalle katteen alle, mutta kun laiskottaa...Kompostin annostelu ei ole niin tarkkaa. Yhteensä kuutiometri tai pari aarille kesän aikana parin viikon välein on sopiva kouratuntuma. Kuutiometri aarille vastaa sentin kerrosta.

Tuholaisia voi torjua suihkuttamalla ja kastelemalla nokkosvedellä ja levittämällä tuhkaa. Näillä katoaa valtaosa tuholaisista. Kaikkia ei kannata yrittääkään hävittää. Omien 'epämyrkkyjen' kanssa plärääminen on sitä paitsi mielenkiintoista puuhaa. Sammakot, siilit ja päästäiset ovat myös hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. etanoita. Lepakot puolestaan syövät mm. kääriäis- ja mittariperhosia, ja leppäkertut napostelevat tunnetusti kirvoja.

Kasteluntarve vähenee muovin ja katteen ansiosta. Luonnonmukaisesti viljellyt kasvit kestävät kuivuutta paremmin kuin väkilannoitteilla kasvatetut.

Kasvivuorottelu ‒ eli samaa kasvia viljellään palstalla aina eri paikassa kuin edellisenä vuonna ‒ vähentää kasvitautien lisääntymistä ja leviämistä.

Laiskan pelto on helppohoitoinen ja vähätöinen
Madot on valjastettu ruokapalkalla kyntömiehiksi. Katteet pitävät rikkaruohot ja kosteuden maassa. Maata ei välttämättä tarvitse muokata, jos käytössä on kateviljely ja matoja on tarpeeksi. Madot parantavat maan rakennetta, mutta tämä ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja riittävästi eloperäistä ainesta.

Kateviljely ja matojen hyödyntäminen ovat toimivia menetelmiä, mutta se vaatinee pitkäjänteisyyttä ja huolellista suunnittelua.