Lampaankäävän erottaa helposti muista käävistä

Lampaankääpä viihtyy etenkin rinteisissä kuusimetsissä. Elo-syyskuu on löytämisen kannalta parasta aikaa, mutta jo heinäkuulla saattaa bongata ensimmäisiä lampaankääpiä. Viimeisimmät käävät löytyvät lokakuun lopulla.

Kääpiä on totuttu näkemään enemmän puiden oksissa ja rungoilla, mutta lampaankääpä kasvaa maassa. Sienten määrä on toisinaan valtava; joskus taas pieni. Käävät kasvavat yleensä ryhminä. Keski-Suomesta näitä löytyy parhaiten, mutta paikoitellen esiintymiä on myös Etelä- ja Pohjois-Suomessa.

Lampaankäävällä on hassu lakki. Se voi olla minkä muotoinen vain. Maasta se erottuu hyvin, ellei sitten ole sopivasti sammaleen peitossa. Lampaankäävän jalka on nimittäin niin lyhyt, ettei se nosta lakkia sammalen yläpuolelle.

Orakkaasta lampaankäävän erottaa lakin alapuolen perusteella. Orakkaassa on lakin alapinnalla pillistö, joka irtoaa helposti koskettaessa. Käävän pillistö on lyhyempi, eikä irtoa niin helposti. Typäskäävästä lampaankäävän erottaa siitä, että typäskäävän leikkauspinta värjäytyy oranssinpunervaksi - lampaankäävän keltaiseksi.

Väritykseltään nuori lampaankääpä on vaalea; sienen vanhetessa ruskeahko. Sienen jalka on joko sienen kanssa saman värinen tai ruskeahko. Koko sienessä saattaa olla halkeilukuviota. Käävän pinta on kuiva, ei ollenkaan limainen.

Ps. Vanhoja lampaankääpiä ei kannata kerätä, sillä niiden maku on kitkerä ja yleensä myös toukat viihtyvät niissä.

Sieni on valmis syötäväksi vaikka heti, esikäsittelyä ei tarvita! Lampaankääpä on ihanan kiinteä ja helppo leikata. Kun sientä paloittelee, niin sen leikkauspinta värjäytyy keltaiseksi - ja kun sitä paistetaan, niin leikkauspinta tummuu lähes mustaksi.

Sientä voi pakastaa, kunhan käyttää pakastettavan määrän ensin rasvattomalla pannulla ylimääräisen nesteen haihduttamiseksi. Kuivatus onnistuu myös. Lampaankääpää voi nauttia pihvinä, voin kanssa paistettuna, muhennettuna sekä keitoissa. Myös näin lampaankääpää voi käyttää:

Lampaankäävät tehtynä kuten suutarinlohi

- 1 l lampaankääpää
- sipulin renkaita
- tilliä silputtuna

Mausteliemi:

- 3 dl vettä
- 1 dl etikkaa
- 1½ dl sokeria
- 1 tl suolaa
- pippuria

Tuoreet ja mielellään nuoret sienet paloitellaan suikaleiksi. Suikaloidut lampaankäävät keitetään vedessä, joka on maustettu suolalla. Noin kymmenisen minuutin kuluttua sienelle ominainen kellanvihertävä väri tulee näkyviin. Mausteliemiaineet hämmennetään, kumotaan purkkiin ja jäähdytetään kylmäksi.

Valutetut lampaankäävät, tillit ja sipulin renkaat laitetaan kerroksittain purnukkaan, lorotetaan mausteliemi kerroksien päälle ja pistetään kansi tiukasti kiinni. Tätä pikkelssiä voi syödä jo heti seuraavana päivänä ja säilyvyys jääkaapissa säilytettynä on viikon luokkaa.
VINKKI: Parasta tämä on aidon ruisleivän levitteenä...