• Etusivu
  • Kasvillisuus

Huonekasveja hedelmistä

Rakentajan toimitus
Julkaistu 05.06.2006Päivitetty 06.10.2022
20211_68015.jpg

Kokeile rohkeasti erilaisia hedelmiä. (Kuva: Pixabay)

Eksoottiset hedelmät


Monien eksoottisten lajien siemenet itävät helposti ja niistä voidaan saada erikoisia huonekasveja. Kypsistä hedelmistä talteen otetut siemenet kylvetään hiekkapitoiseen kylvömultaan (ei voimakkaasti lannoitettuun huonekasvimultaan), peitetään haihduttamisen vähentämiseksi ja asetetaan lämpimään ja valoisaan paikkaan. Kylvös on myös jatkossa pidettävä tasaisen kosteana. Paras kylvöaika näillekin siemenille on kevät ja alkukesä.

Taimettamisen jälkeen kasvit tarvitsevat paljon valoa, lämpöä ja monet myös kasvutilaa. Kasteluvettä kannattaa seisottaa vuorokauden ja kasveja pitää myös sumutella. Useimmat taimista ovat alkujaan tropiikin lämmöstä, joten kylmää ja vetoa ne eivät siedä.

Minkä hedelmän siemeniä sitten kannattaisi lähteä kokeilemaan ja kuinka tulisi toimia?

Ps. Aihetta sivuten saattaisi kiinnostaa myös artikkeli: Matkalta mukaan: kotipuutarhurin kasvituliaiset

Appelsiini, Citrus sinensis

Kaikille tuttu appelsiini on myös helposti siemenistä lisättävä hedelmä. Mehukkaassa hedelmässä on runsaasti C-vitamiinia ja niistä valmistetaan tuoremehua sekä marmeladia. Kuoren ja mallon jäännöksistä saadaan pektiiniä elintarviketeollisuudelle. Appelsiini on erinomainen välipala ja vitamiinipommi sellaisenaan.

Appelsiini on 4–10 m korkea puu, jolla on ainavihannat, tuoksuvat ja nahkeat lehdet. Lehtiruotia reunustavat hyvin kapeat, mutta selvästi havaittavat siipipalteet. Valkoisissa kukissa on hyvä, voimakas tuoksu. Alkuaan appelsiini on kotoisin kaakkoisesta Aasiasta (Kiinasta ja Vietnamista) ja Eurooppaan se tuli 1400-luvun lopussa.

Käytä hiekansekaista kylvömultaa ja kylvä siemenet 1–2 cm:n syvyyteen. Pidä kylvös kosteana muovin alla ja sijoita ruukku aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Kevät on paras ajankohta myös appelsiinin kasvatukselle.

Appelsiini (kuva: Pixabay)
Appelsiini (kuva: Pixabay)

Taimettuminen voi kestää viikosta 2–3 kuukauteen. Kouli taimet omiin ruukkuihinsa niiden ollessa 6-8 cm. Käytä humuspitoista, voimakasta huonekasvimultaa, johon lisäät noin 10 % kevytsoraa. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa myös savipitoista vesikasvimultaa tavalliseen ruukkukasvimultaan. Mukaan on hyvä lisätä myös vähän karkeaa hiekkaa ja lehtikompostia.

Voi kulua jopa 8–10 vuotta ennen kuin siemenestä kasvatettu appelsiini kukkii ja tekee hedelmää. Kukkien pölytystä voi kotioloissa varmistaa myös pienellä siveltimellä. Viherkasvinakin appelsiini on kaunis ja helppo, joten sen kasvatusta kannattaa kokeilla. Talvella appelsiini viihtyy viileässä ja valoisassa paikassa ja kaipaa vain suihkutusta silloin tällöin (multa saa kuivahtaa aina välillä). Se voi talvella tiputtaa lehtiään voimakkaastikin, mutta kasvukauden alussa tehty leikkaaminen ja lannoituksen aloittaminen piristää appelsiinin taas reippaaseen kasvuun. Kesällä appelsiini viihtyy parhaiten ulkona, mutta pääasia on lämmin ja valoisa paikka.

Avokado, Persea americana

Avokadoa löytyy miltei jokaisesta hedelmä- ja vihannestiskiltä. Avokadossa on runsaasti kaliumia ja beetakaroteenia. Malto on kermamaista ja maku muistuttaa pähkinää.

Avokadoa voidaan tarjota alkupalana sekä salaateissa, pataruoissa, voileivän päällä sekä dippikastikkeissa. Maltoa voidaan hienonnettuna käyttää vaikkapa pirtelöön tai valmistaa kylmää avokadokeittoa. Helpompaa juhlaruokaa tuskin onkaan kuin avokadon puolikkaat, jotka on täytetty katkaravuilla tai kaviaarilla. Malto voidaan nauttia sellaisenaan tai sitä voidaan maustaa suolalla, pippurilla, sitruunalla tai tipalla chilikastiketta.

Avokado on kotoisin Etelä- tai Keski-Amerikasta. Hautalöytöjen mukaan ihmiset ovat hyödyntäneet avokadoja jo 8000 vuotta sitten. Puu voi kasvaa 20 m korkeaksi ja sillä on ainavihannat, hauraat, hiukan paperia muistuttavat lehdet. Pienet, vihreät kukat ovat huomaamattomia.

Avokado (kuva: Pixabay)
Avokado (kuva: Pixabay)

Aseta avokadon kookas siemen kylvömullalla täytettyyn (sekoita halutessasi hieman kevytsoraa tai hiekkaa) ruukkuun siten, että sen kärki jää 1–1,5 cm mullan alle. Laita muovi ruukun päälle vähentämään haihdutusta ja aseta ruukku lämpimään ja kosteaan paikkaan. Itäminen kestää 2–12 viikkoa.

Avokadon taimi venahtaa nopeasti pituutta, joten sen voi surutta latvoa sopivan pituuden lähestyessä. Nipsaise latva poikki sopivan lehtiparin yläpuolelta, niin kasvi haarautuu enemmän puumaisen näköiseksi. Kesät avokado viihtyy ulkona suojaisessa paikassa ja talvet valoisassa ja lämpimässä – kylmää se ei siedä.

Avokado 10 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)
Avokado 10 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)

Granaattiomena, Punica granatum

Runsassiemenistä granaattiomenaa käytetään pääasiassa grenadiinin tuottamiseen juomien, sorbettien ja liköörien mausteeksi. Sen maku on raikas, makea ja aavistuksen kitkerä. Granaattiomenaa myydään joskus myös ruukkukasvina, mutta pienen granaattiomenapuun kasvattaminen on kotioloissakin helppoa.

Granaattiomena on luonnonnossa pieni, tuuhea puu, jonka korkeus on noin 3–4 metriä. Oksat ovat pieniä ja hentoja, vastakkaiset lehdet pitkänsoikeita ja kiiltäviä. Trooppisilla alueilla lehdet ovat ainavihannat, mutta kylmemmillä alueilla lehdet varisevat talveksi. Oranssin, pitkänomaisen kukan alaosaa ympäröi suppilomainen verhiä, jossa on 5–6 sakaraa.

Granaattiomena (kuva: Pixabay)
Granaattiomena (kuva: Pixabay)

Kylvä siemenet heti tuoreeltaan pohjareiälliseen ruukkuun, jossa on kylvömultaa sekä vähän marmorimursketta. Peitä ruukku ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan. Pidä tarkasti huolta siitä ettei multa pääse kuivumaan. Muutaman viikon kuluttua ilmestyvät pitkät, ohuet varret, joissa on vastakkaisia lehtiä. Taimien ollessa noin 10 cm korkeita ne koulitaan omiin ruukkuihinsa. Mullaksi kelpaa tavallinen huonekasvimulta, johon on sekoitettu noin 10 % kevytsoraa sekä marmorimursketta.

Ellei taimi haaraannu itsestään, niin latvo se lehtiparin yläpuolelta 10–20 cm:n korkuisena. Näin taimesta tulee matala ja tuuhea. Kastele reilusti kerralla, mutta anna kuivahtaa kasteluiden välillä. Talvella granaattiomena selviytyy asuinhuoneessa; lehtiä saattaa varista ja olemus heikentyä, mutta keväällä se taas piristyy ja kasvattaa uusia versoja. Kesällä granaattiomena saa olla keväästä myöhäiseen syksyyn ulkona parvekkeella tai pihalla suuressa ruukussa. Pientä hallaakin kasvi kestää.

Guava, Psidium guajava

Guava on herkullinen hedelmä, jota voi nauttia sellaisenaan jälkiruokana tai vaikka aamupalana. Siitä voi tehdä mehua tai pistää hienonnettuna pirtelöön. Mausteisen maukkaista hedelmistä tehdään myös hyytelöä, hilloa ja eräänlaista tahnaa. Guavan C-vitamiinipitoisuus on hedelmistä korkeimpia ja lisäksi siinä on runsaasti A-vitamiinia. Kivennäisaineista siinä on myös kaliumia, seleeniä, rautaa ja fosforia.

Guava on kotoisin Amerikan trooppisilta alueilta ja kasvaa siellä luonnonvaraisena. Se kasvaa 4–8 m korkeaksi, ainavihannaksi puuksi. Laineiset, hieman paperimaiset lehdet ovat vastakkain. Tuoksuvat, valkoiset kukat ovat yksittäin lehtihangoissa.

Guava on helppohoitoinen, eikä sillä ole maahan tai ympäristöön liittyen suuria vaatimuksia. Poista siemenet täysin kypsästä hedelmästä, kylvä tavalliseen kylvömultaan, peitä muovilla ja laita odottamaan siementen itämistä. Jo 2–6 viikon kuluttua näkyvät ensimmäiset idut. Kouli ruukkuihinsa taimien ollessa noin 10 cm korkeita. Aseta ruukut aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan sekä suihkuttele säännöllisesti. Kastele runsaasti kerralla, mutta anna välillä kuivahtaa.

Pikku puu kasvaa nopeasti. Latvo se noin metrin korkuisena, jotta kasvi haaraantuisi venymisen sijaan. Guava kukkii ja hedelmöi jo 2–3 vuotiaana. Se tulee toimeen huoneenlämmössä valoisalla ikkunalla, mieluiten valoisassa kylpyhuoneessa. Erityisen hieno guavasta tulee, jos se pääsee kesäksi kasvihuoneeseen tai hyvin suojaiseen ja lämpimään paikkaan parvekkeella tai puutarhassa. Guava vaatii paljon lämpöä eikä siedä lainkaan pakkasta.

Karambola, Averrhoa carambola

Karambolan eli tähtihedelmän siivut, viisisakaraiset tähdet, koristavat hienosti mehuja, juomasekoituksia ja jälkiruokia. Karambolaa voi käyttää myös hedelmäsalaatissa ja hyytelössä. Maku vaihtelee kypsyysasteen ja yksilön mukaan raikkaan happamasta perunakellarin maanläheiseen makuun.

Luonnossa kasvaessaan karambola on 10–12 m korkea puu, jolla on ainavihannat lehdet. Pienet punertavat kukat ovat tertuissa. Karambola on kotoisin luultavasti Aasian kaakkoisosista. Suomeen karambolaa tuodaan Thaimaasta ja Malesiasta; niitä on myynnissä kaupan hedelmäosastoilla ympäri vuoden.

Tähtihedelmä (Kuva: Pixabay)
Tähtihedelmä (Kuva: Pixabay)

Kylvä karambolan tuoreet siemenet kosteaan kylvömultaan pohjareiälliseen muoviruukkuun. Estä haihtumista peittämällä ruukku muovipullon puolikkaalla tai muovipussilla ja aseta ruukku valoisalle ja lämpimälle ikkunalle. Siementen itäminen kestää 2–8 viikkoa. Kouli taimet omiin ruukkuihinsa, kun ne ovat 6–8 cm:n korkuisia. Multana käytetään tavallista istutusmultaa, johon on sekoitettu karkeaa hiekkaa tai kevytsoraa. Pitkänhuiskea taimi kasvaa koulinnan jälkeen nopeasti ja sitä voi latvoa haarautumisen edistämiseksi.

Karambola eli tähtihedelmä
Karambola eli tähtihedelmä

Karambolan lehdet menevät kosketettaessa, ravistaessa tai muuten kovakouraisessa käsittelyssä helposti suppuun, mutta palaavat pian alkuperäiseen asentoonsa. Lämpimien kesäkuukausien ajan taimi viihtyy ulkona suojaisessa paikassa tai esimerkiksi kasvihuoneessa. Talven se saattaa säilyä hengissä, mikäli valoa ja lämpöä on riittävästi. Karambola on trooppinen puu, joka ei siedä kylmää.

Mango, Mangifera indica

Monivärinen, munuaisen mallinen ja litteänpyöreä mango on C-vitamiinirikas, mehukas ja makea hedelmä. Siitä tehdään mehua, pikkelssiä ja chutneytä. Kypsä, viipaloitu mango sopii kinkun sekä curry- ja kanaruokien kera.

Mango on luonnossa erittäin suuri puu, jolla on tuuhea, ainavihanta lehdistö. Sen lehdet ovat jäykkiä ja pitkulaisia. Tuoksuvat kukat ovat tiheähaaraisissa, kartiomaisissa kukinnoissa. Mango on kotoisin Intiasta. Nykyään sitä viljellään trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kaikkialla maailmassa niinkin paljon, että se on tropiikin viljellyin puu. Mangolajikkeita on useita satoja.

Leikkaa mangon kookas siemen varovasti irti mallosta. Harjaa siemen juuresharjalla tai kuori perunaveitsellä se mahdollisimman sileäksi. Laita siemen huoneenlämpöiseen veteen 1–2 viikoksi (vaihda vesi joka toinen päivä). Aseta siemen syvään, pohjareiälliseen muoviruukkuun. Kylvömultaan voit lisätä kevytsoraa, pieniä kiviä tai karkeaa hiekkaa. Pidä ruukkua muovilla peitettynä valoisassa ja lämpimässä paikassa. Itu nousee yleensä noin 4–10 viikon kuluttua ja samasta siemenestä voi tulla useitakin ituja. Ensimmäiset lehdet ovat punertavia ja roikkuvat nuutuneen näköisinä alaspäin – pian ne kuitenkin muuttuvat vihreiksi ja nousevat reippaasti ylös.

Mango 2 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)
Mango 2 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)
Mango 8 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)
Mango 8 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)

Jonkin ajan kuluttua taimi istutetaan suurempaan ruukkuun voimakkaaseen huonekasvimultaan, johon on sekoitettu kevytsoraa, kivimursketta tai karkeaa hiekkaa. Ikkunalaudalla mango vaatii valoa ja tilaa. Se pitää myös suihkuttelusta. Muutaman vuoden ikäisestä mangon juuresta voi kasvaa uusia versoja. Kylmää tämäkään tropiikin kasvi ei siedä, mutta kesän se viihtyy mainiosti kasvihuoneessa. Siemenestä kasvatettu mango kukkii 6–10 vuoden kuluttua, mutta hedelmiä se tuskin tuottaa.

Papaija, Carica papaya

Papaijan mehukkaan siemenmallon keskellä on runsaasti isoja, mustia siemeniä. Niitä on helppo käsitellä ja ne myös itävät hyvin. Lievästi makea hedelmämalto on herkullista syötävää sellaisenaan, mutta makua voi täydentää vielä lisäämällä muutama pisara sitruunaa tai limettiä. Papaija sopii myös leikkeleiden ja paistetun tai savustetun lihan seuraksi.

Papaija on luonnossa kookas, ruohovartinen puu; melonipuuksikin kutsuttu. Sen haaraton runko voi kasvaa 2–10 m korkeaksi. Ylimpänä rungossa on lehtiruusuke, jonka keskellä tai alapuolella sijaitsevat melonin tai päärynän muotoiset, vihreät tai kellertävät hedelmät.

Halkaise kypsä papaija kahtia ja raaputa siemenet pois. Huuhdo ne ja levitä noin tunniksi kuivumaan paperin päälle. Kylvä muoviruukkuun kylvömultaan ja peitä muovilla. Aseta ruukku valoisaan ja lämpimään paikkaan ja pidä kylvös tasaisen kosteana. Siemenet itävät 2–10 viikossa.

Papaija (kuva: Pixabay)
Papaija (kuva: Pixabay)

Papaija kasvaa mittaa nopeasti, joten taimet kannattaa koulia pian omiin ruukkuihinsa. Mullaksi sopii ruukkukasvimulta, johon on sekoitettu karkeaa hiekkaa tai kevytsoraa. Erityisen tärkeää on istuttaa taimi samaan syvyyteen kuin aiemminkin. Papaijaa ei latvota eikä se siedä kylmää. Se tarvitsee aurinkoa ja lämpöä – ja viihtyy kesällä kasvihuoneessa.

Papaija 1 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)
Papaija 1 kk (kuva: Sonja Pulkkinen)

Sitruuna, Citrus limon

Sitruuna on ainavihanta puu, joka kasvaa luonnossa 3–6 m korkeaksi. Puu kukkii runsaasti punertavin, tuoksuvin kukin. Sen hedelmät ovat meille kaikille tuttuja; aromikkaita ja mehukkaita, vihertävästä kirkkaankeltaiseen olevia, kyhmyllisiä sitrushedelmiä. Sitruunan lehdet ovat hieman vaaleamman vihreät kuin muilla sitruslajeilla. Lehdet ovat sahalaitaiset ja niiden kannoissa on hyvin kapeat siipipalteet.

Sitruuna on tunnettu Kiinassa jo 500 vuotta eKr ja Eurooppaan se tuli aluksi koristekasviksi 1100-luvulla. Sitruunaa käytetään mehuna, marmeladina, koristeena ja ruuanvalmistuksessa.

Sitruuna 11 kk Kuva: Sonja Pulkkinen
Sitruuna 11 kk Kuva: Sonja Pulkkinen

Pieniä, somia sitruunantaimia saat, kun pistelet muutaman siemenen kylvömultaan (voit lisätä hieman hiekkaa) – siemen saa olla vaikka pari päivää kuivahtanutkin. Maalis-huhtikuussa kylvetty siemen saa parhaimman alun kasvulleen. Kylvös pidetään muovin alla kosteana ja ruukku valoisassa ja lämpimässä paikassa. Itäminen vie 2–10 viikkoa. Pian ensimmäisten kasvulehtien ilmaannuttua taimet koulitaan omiin ruukkuihinsa. Mullaksi käy tavallinen ruukkukasvimulta, johon voi lisätä hieman hiekkaa tai kevytsoraa.

Aikaa kylvöstä kukkivaksi puuksi voi kulua vuosiakin, eikä hedelmälajikkeestakaan ole täyttä varmuutta. Ikivihreänä ja kiiltävälehtisenä kasvina sitruuna on kuitenkin kaunis lisä huonekasveihin. Kesällä se viihtyy parhaiten parvekkeella tai puutarhassa – ulkona kasvaessaan se kasvaa rehevämmin ja säilyy terveempänä.

Viinirypäle, Vinis vinifera

Seuraavan kerran kun syöt kypsiä, makeita viinirypäleitä, niin kylvä niiden siemenet heti kylvömultaan noin sentin syvyyteen. Peitä kylvös muovilla ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan.

Viinirypäleen siemeniä kylväessään ei tiedä, mitä lajiketta niistä tulee ja tekevätkö ne koskaan hedelmiä. Sirot viiniköynnökset kauniine sormiliuskaisine lehtineen ovat joka tapauksessa tyylikkäitä huonekasveja.

Viiniköynnös on kesävihanta pensas, joka kiipeilee kärhien avulla. Rypäleissä on runsaasti hedelmäsokeria (noin 20 %), mutta myös rautaa ja C-vitamiinia. Meille rypäleitä tuodaan ympäri Eurooppaa. Viiniköynnös on hyvin vanha viljelykasvi, jota on kasvatettu yli 6000 vuotta.

Viikuna, Ficus carica

Viikuna on helppohoitoinen ja sopeutuva puu ja sopii sen takia mainiosti ruukkukasviksi. Kesällä se viihtyy parvekkeella tai puutarhassa, talven se selviytyy huoneenlämmössä vaikka saattaakin tiputella lehtiään ja vaikuttaa huonovointiselta. Parhaiten se toki talvehtisi viileässä, mutta valoisassa kellarissa tai kasvihuoneessa.

Viikuna on pieni, kesävihanta puu, jolla on sormiliuskaiset lehdet. Se kasvaa usein pensaana, joka kukkii kahdesti vuodessa. Kukat ovat viikunan sisällä ja niistä kehittyvät pienet luumarjat. Syksyllä muodostuvat viikunat säilyvät puussa yli talven ja kypsyvät alkukesällä. Viikuna on tuoretuote, jota kannattaa käsitellä varovasti.

Koverra siemenet täysin kypsästä viikunasta ja anna niiden hetki kuivahtaa ennen kylvämistä. Kylvä tavalliseen kylvömultaan, peitä muovilla ja aseta muiden tavoin lämpimälle ja aurinkoiselle paikalle. Itämiseen kuluu 2–6 viikkoa. Taimet koulitaan noin 10 cm:n korkuisina. Latva katkaistaan haaroittumisen käynnistämiseksi heti, kun taimi on voimistunut. Viikunan oksia voi myös keväisin reippasti lyhentää.

Viikuna.
Viikuna.

Kokeile rohkeasti myös muita

Voit kokeilla kasvattaa huonekasveja myös muista kaupan hedelmä- ja vihannestiskiltä ostamastasi tuotteesta. Laita kokonaisen ananaksen vihreä tupsu juurtumaan multaan (jätä hieman hedelmän pintaa mukaan). Kasvata siemenistä paprikaa, mukuloista inkivääriä tai isolehtistä piparjuurta, persoonallisen kasvin saat istuttamalla bataatin ruukkuun! Istuta myös hevoskastanjan, luumun tai kirsikan siemenet, tammenterhot ja kahvinpavut – oudoimmistakin vihannestiskin tuotteista, kuten ananaskirsikasta, taarosta, tomatillosta ja viikunakaktuksesta, voit laittaa siemenen multaan; kokeile uteliaana!

Voit ostaa kasvin myös vihermyymälöistä; monia sitruslajeja on myynnissä ja banaanipuustakin saat rehevää vehreyttä.

Lähdeteoksena on käytetty Eva Rönnblomin teosta Kasvitarha ikkunalla (Kustannus-Mäkelä Oy, 2003). Sieltä löytyy myös muita ohjeita.

Erään jäsenemme kertomus

Tässä jäsenemme Marjaana Sanilan kertomus omista kokemuksistaan ja kokeiluistaan, lukuiloa!

Luin joitain vuosia sitten Richard W. Langerista, miehestä, jonka ikkunalla kasvoi sitruunapuu ja taatelipalmu 1970-luvun New Yorkissa. Kuten harrastuksissa usein käy, niin R.W. Langeriltakin "karkasi mopo käsistä" ja pian Langerin asunnon täytti jonkinlainen pienoistropiikki. Langer kirjoitti tuosta kaikesta kirjan ´Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu´.

Tuon kirjan lukemisen seurauksena minunkin ikkunallani kasvaa nyt pieni sitruunapuu, pieni avocado nimelta Arthur II ja kiviköynnös. Avocado on nimeltään Arthur II, koska Arthur I kasvoi Langerin luona New Yorkissa, kunnes se tuli kokonsa vuoksi huostaanotetuksi jonnekin Pennsylvaniaan. Teini-ikäinen kolmemetrinen oli liikaa Langerillekin. Omani ei ole kovin korkea.

Kylvin kotitropiikkini siemenet noin viisi vuotta sitten. Osan taimista annoin pois, osa on kuihtunut vedon, kuivuuden, kylmyyden tai milloin minkäkin syyn vuoksi. Ihan vaivatonta kotitropiikin kasvatus ei ole. Etenkään, kun en ole varsinainen "viherpeukalo" eli kiinnostukseni lopahtaa välillä täysin. Siihen nähden tuo tropiikkini on ollut varsin sitkeähenkinen.

Avocadon taimia kertakäyttömukista ja pesupallosta tehdyssä kasvatusastiassa. Kuva: Marjaana Sanila
Avocadon taimia kertakäyttömukista ja pesupallosta tehdyssä kasvatusastiassa. Kuva: Marjaana Sanila

Kaikki taimet lähtivät tavallisista, kaupan luomuhedelmistä kerätyistä siemenistä. Kivin siemenet nypin irti, kuivatin, kylmäkäsittelin ja kylvin. Taimia lähtikin kasvamaan noin 50, mutta onneksi ihan jokainen taimi ei selvinnyt kovin pitkään.

Kesäksi tämä kotitropiikkini lähtee pihallemme kesäleirille. Ehkä siellä sitten käydään jonkinlainen selviytymistaistelu, kasvit vastaan Suomen kesä, mutta kesän jälkeen takaisin sisälle siirretyt kasvit tuntuvat voivan todella hyvin.

Ihanne olisi saada tilaa talvipuutarhalle. Tavoitteena on kasvattaa niin oliivipuu kuin viiniköynnöskin. Sharon hedelmät olisivat myös ihana lisä, mutta kovin jalostettuina siinä ei ole siemeniäkään.

Ystävällisin terveisin,

Marjaana Sanila

Suihkupäivä (Kuva: Marjaana Sanila)
Suihkupäivä (Kuva: Marjaana Sanila)
Suihkupäivä (Kuva: Marjaana Sanila)
Suihkupäivä (Kuva: Marjaana Sanila)

Puutarha.net kiittää Marjaanaa kokemusten ja kuvien jakamisesta!

Kasvillisuus
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20201_62050.jpg
Kasvien tehoaineet kevään mörköjä vastaan
Valokuvissa kevät näyttää aina kauniilta ja lämpimältä - varastojen perältä kaivetaan kesämekot, polkupyörä ja poljetaan piknikille puistoon, jossa kukat kukkivat jo täydessä loistossaan. Meille suomalaisille kevät ei ole kuitenkaan aina ihan tätä. Välillä on lunta ja välillä taas ei. No, siinä välissä on vettä. Ja loskaa. Toki ne kukat ja muut kasvit sieltä alkavat aikanaan kurkkimaan, ja linnut palaavat lopulta hermolomiltaan. Harmittavan usein tämä kaikki menee kuitenkin melkoisen lähelle kesää, jolloin suurin osa keväästä on monelle melkoisen harmaata ja ilotonta. Tutkitusti suomalaiset ovatkin keväisin onnettomimmillaan.
20233_62965.jpg
Uutta: Maaliskuun vinkit
Maaliskuussa lisääntynyt auringonpaiste antaa uutta puhtia kevään touhuihin. Omistajiensa tavoin myös kodin viherkasvit piristyvät lisääntyvän valon sekä uuden, ravinteikkaan mullan ja lannoituksen alkamisen myötä.Siemenkylvöistä kohonneet pienet taimet siirretään valoisalle ikkunalle – puutarhassakin päästään pian aloittelemaan kevättöitä.Tervetuloa maaliskuu – tervetuloa kevät ja aurinko!
20224_77766.jpg
Lasitetulla terassilla lisää ihania hetkiä mökkielämään ja lisätilaa kasveille ja yrteille
Suomalaisille kesä ja mökki kuuluvat vahvasti yhteen ja mökkikauden alkaminen on monelle vuoden kohokohta. Mökkikaudesta kannattaakin ottaa kaikki irti, sillä talven pimeydessä on ihana muistella mökkiterassilla juotuja aamukahveja tai keskiyön auringon ihastelua. Toisinaan lyhyestä kesästä jää päällimmäisenä mieleen hankala sää – äkillisen sadekuuron pilaama ruokailuhetki tai terassille tuulen mukana ajautuvat risut, lehdet ja siitepölyt. Kuulostaako liiankin tutulta?
20216_71363.jpg
Mitä on bokashointi?
Japanin kielestä lainattu sana "bokashi" tarkoittaa fermentoitunutta orgaanista jätettä. Fermentointi taas tarkoittaa puolestaan hapettomassa tilassa tapahtuvaa maitohappokäymistä. Maitohappokäymisessä hyödynnetään maitohappobakteereita, hiivoja, entsyymisieniä ja muita pieneliöitä.Ilmatiiviissä bokashiastiassa biojäte fermentoidaan sekoittamalla biojätteen joukkoon EM-mikrobiseosta (effective micro-organism) eli bokashirouhetta. Bokashirouhe sisältää juuri edellä mainitut ja maaperälle hyväksi havaitut bakteerit, hiivat ja pieneliöt. Rouhe kehitettiin Japanissa 1970-luvulla kehitetty seos.
Kontiainen kurkistaa keosta
Myyrien torjunta
Joka talvi juhlivat myyrät puutarhassamme; pilaavat nurmikon onkaloillaan, käytävillään ja kasoillaan, tuhoavat istutuksia ja pihan kasveja. Miten niistä pääsisi eroon?Etenkin runsaina myyrävuosina talvituhoja on melkein mahdotonta välttää. Myyrät aiheuttavat tuhoja puiden juuristoihin, kaluavat pensaiden ja puiden kuorta ja oksia, herkuttelevat kukkasipuleilla ja kaivavat onkaloitaan pitkin poikin nurmikkoa ja istutuksia. Multakasat pitkin puutarhaa ovatkin valitettavan monelle tuttu, jokakeväinen näky.Maamyyrän tekemät tuhot tunnistaa pyramidin mallisista multakeoista nurmikolla. Vesimyyrän keot erottaa maamyyrän keoista siitä, että multakasassa on reikä sivussa – ei päällä. Myyrien torjunnassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana; maamyyrä eli kontiainen (Talpa europaea) on rauhoitettu, eikä sitä saa puutarhoissakaan häiritä – vaikka sen pinnalle työntämät multakasat häiritsisivätkin pihanomistajaa.Kontiainen on hyönteissyöjä, joka ei siis käytä kasvinosia ravinnokseen. Se kuitenkin häiritsee kasvien luonnollista kasvua maan alla risteilevien käytävien viedessä kasvien tarvitseman mullan – ja hyvin hoidetut nurmikot muuttuvat kynnöspelloiksi kontiaisen takia. Maamyyrän onkalot voivat myös aiheuttaa pihan rakenteille vaikeasti korjattavia vahinkoja, esimerkiksi kivetysten alla. Rauhoitetun kontiaisen myrkyttäminen tai muulla tavoin vahingoittaminen on lailla kielletty, joten karkotteiden käyttö on ainoa vaihtoehto suojautua sen aiheuttamia tuhoja vastaan.
20222_76860.jpg
Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet
Suomi jaetaan yhdeksään vyöhykkeeseen kasvien menestymisen suhteen. Vyöhykejakoon vaikuttavat muun muassa kasvukauden pituus, tehoisan lämpötilan summa sekä talviolosuhteet.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton