• Etusivu
  • Kasvillisuus

Araukaria, tutummin huonekuusi

Rakentajan toimitus
Päivitetty 11.11.2022
202211_80037.jpg

(Kuva: Shutterstock)

Kapteeni James Cook löysi pitsimäisillä viuhkaversoilla koreilevan kaunottaren Tyynen valtameren alueelta, Norfolkin ja Philipin saarilta, vuoden 1775 tienoilla. Ainavihannan havupuun lehdet ovat neulasmaiset ja oksat kasvavat säännöllisinä kiehkuroina. Araucaria-suku käsittää 18 lajia, joista suurimmalla osalla oksat muodostavat selviä kerroksia. Hede- ja emikukat ovat yleensä eri kasveissa ja araukaria kukkii vasta hyvin suurikokoisena. Luonnossa araukaria kasvaa jopa 70 m korkeaksi puuksi, mutta ruukussa se jää yleensä alle 1,5 metriseksi.

Huonekuusi ruukussa

Araukaria oli suosittu viileiden salien huonekasvi 1900-luvun alussa, mutta keskuslämmityksen myötä se vähitellen meni pois muodista. Viime vuosina viljely on yleistynyt hieman. Huonekuusi vie vähemmän tilaa kuin palmu ja se sopii pieneenkin asuntoon. Tavallista kuusta muistuttava huonekuusi on suosittu myös joulun aikaan pienenä joulupuuna.

Yleisin ruukussa kasvatettava laji on Norfolkinaraukaria (Araucaria heterophylla). Se on tyylikäs, ikivihreä havupuu, joka pääsee oikeuksiina yksittäiskasvina. Sen pehmeät oksat lähtevät rungosta 4–5 kappaleen kiehkuraisina ryhminä. Neulaset ovat pehmeät ja vaaleanvihreät, eikä araukaria varista niitä.

(Kuva: Shutterstock)
(Kuva: Shutterstock)

Valoa araukaria tarvitsee runsaasti, mutta suorassa auringonpaisteessa tai paahteessa se ei saa olla. Kesäksi araukarian voi viedä ulos varjoisaan paikkaan. Lokakuusta alkaen se menestyy parhaiten viileässä (5–10 asteessa), liian lämpimässä paikassa neulaset kellastuvat ja varisevat pois. Jos kasvi on talvella normaalissa huoneenlämmössä, vaatii se ehdottomasti lisävaloa, sumutuksen mielellään päivittäin ja sijoituksen kauas lämpöpatterista. Kasvi pitää myös suihkussa käymisestä sekä korkeasta ilmankosteudesta.

Huonekuusen hoitaminen

Huonekuusta kastellaan kasvuaikana säännöllisesti, eikä se saa kuivua. Kesän aikana runsas kastelu tulee tehdä kalkittomalla vedellä eli esimerkiksi sadevedellä. Viileässä vedentarve on vähäisempää. Huonekuusta lannoitetaan niukasti parin viikon välein koko kasvukauden ajan.

Talvella kastelurytmi voi olla harvempi, mutta kasvualusta ei saa kuivua täysin. Liiallinen kastelu aiheuttaa alimpien kiehkuroiden putoamisen ja jäljelle jää kalju varsi, sillä uusia kiehkuroita ei kasva tilalle.

Multa vaihdetaan muutaman vuoden välein. 3–4 vuoden välein huonekuusen voi istuttaa suurempaan ruukkuun. Käytä kukkamultaa, johon on lisätty hieman hiekkaa sekä lekasoraa. Kuolleet, kellastuneet oksat voi leikata tai nyppiä myös aina pois.

Sopivissa olosuhteissa ja hyvällä hoidolla huonekuusi voi kasvaa parimetriseksi ja leveäksi puuksi. Kasvi on kuitenkin hyvin hidaskasvuinen. Lisääminen onnistuu siemenistä.

Huom. Älä koskaan leikkaa kasvin latvaa poikki, koska silloin se menettää symmetrisyytensä. Leikkaus ei myöskään edistä haaromista.

(Kuva: Shutterstock)
(Kuva: Shutterstock)

Huonekuusesta on juttua ja kuvia myös Puutarha.netin Keskustelupalstalla.

Kasvillisuus
kasvualusta
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20157_43976.jpg
Sekaisin pionista
Istuta puutarhaan pioneja, jos haaveilet hurmaavasta kukinnasta ja valloittavasta tuoksustaTeksti Johanna Vireaho - Kuvat Sari TammikariArtikkeli julkaistu aiemmin Kodin kuvalehti 1 puutarhassa -erikoisnumerossa 13.3.2014.
20232_80868.jpg
Rahkasammal – tulevaisuuden kasvualusta
Soiden pinnalla kasvavasta rahkasammalesta voidaan valmistaa puutarhaviljelyyn nykyaikaisia kasvualustoja. Nämä kasvualustat ovat ominaisuuksiltaan samoja tai parempia kuin muut tunnetut kasvualustat. Sammalen vedenpidätys- ja kasvien juurille välttämätön ilmatila on paras mahdollinen niin ammatti- kuin harrastekäytössä. Sammalesta tehdyt kasvualustat eivät homehdu muiden kasvualustojen tavoin. Sammalen nostoon soveltuvat kitusuot, joilla ei ole taloudellista tai luonnonsuojelullista arvoa. Nostettu suoalue uudistuu entiselleen 25–30 vuodessa. Sammalen nostosta ei aiheudu haitallisia ilmasto- ja vesistöpäästöjä.
20231_80715.jpg
Uutta Orkideoille!
Orkideat kasvavat luonnossa useimmiten kiinnittyneinä puiden oksistoihin. Osa niistä kasvaa sammaleisten kivien päällä tai maanpinnan kevyessä humuksessa. Hyvin harva trooppinen laji on selkeästi maaorkidea. Siksi niiden kasvualustaksi ei sovellu tavanomainen multa.Erilaiset orkideat tarvitsevat erilaiset kasvualustat. Joidenkin orkidealajien juuret viihtyvät nopeasti kuivahtavassa alustassa, toisten tasaisessa kosteudessa. Paksujuurisille lajeille tarvitaan karkeampaa kasvualustaa kuin ohutjuurisille.
20159_44326.jpg
Musta, makea ja aromikas karhunvatukka
Karhunvatukka (Rubus fruticosus)on vatukoihin kuuluva kasvi, joka tuottaa mustia, marjan tapaisia hedelmystöjä (koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta). Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja useita, toisiaan muistuttavia eri lajeja. Useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Nykyään on kehitetty myös kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät meillä ulkonakin; mm. Siperialainen karhunvatukka sekä karhunvatukka `Sonja`. Siperialainen karhunvadelma(Rubus allegiensis)menestyy taimistojen mukaan jopa V-vyöhykkeellä.Ps. Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää.
20238_82778.jpg
Oikea kasvualusta orkideallesi
Orkideat kasvavat luonnossa useimmiten kiinnittyneinä puiden oksistoihin (epifyytit). Osa niistä kasvaa sammaleisten kivien päällä (litofyytit) tai maan pinnan kevyessä humuksessa (humusepifyytit). Hyvin harva trooppinen laji on siis selkeästi maaorkidea; tämän vuoksi niiden kasvualustaksi ei sovellu tavanomainen multa. Kasvualustan tulee olla lisäksi ilmavaa, sillä tropiikin runsaista sateista huolimatta orkideoiden juuret kuivuvat ilmavirtauksen seurauksena nopeasti sateiden välillä.
Pikkukrookukset nupullaan
Kuun vaiheet ja puutarhanhoito
Puutarhanhoito on kautta historian ollut täynnä perinteitä, uskomuksia ja luonnon tarkkailua. Vaikka moderni teknologia ja tieteellinen tutkimus ovat tuoneet puutarhurin arkeen uusia menetelmiä ja välineitä, osa perinteisistä menetelmistä on säilynyt sukupolvien ajan. Yksi tällaisista vanhoista perinteistä on kuun vaiheiden seuraaminen puutarhatöissä. Vaikka aihetta ei ole laajasti tieteellisesti tutkittu, monet kotipuutarhurit ja osa ammattilaisistakin vannovat kuun vaikutusten nimeen.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton