• Etusivu
  • Kasvillisuus

Suppilovahvero

Rakentajan toimitus
Päivitetty 09.09.2014
20149_40853.jpg

Pieni suppilovahvero

Suppilovahverot viihtyvät nuorissa kuusikoissa

Tämä herkullinen sieni on nimittäin kuusen aisapari. Varsinkin nuorehkot ja kosteat sekametsät ovat suppilovahveron kasvupaikkoja. Sieni viihtyy kuusen läheisyydessä ja kun sieniesiintymän löytää, niin esiintymä on tavallisesti laaja. Myös hirvien asuinalueilla näitä maukkaita luonnon ihmeitä esiintyy, sillä ne ovat hirvien suosiossa.

Suppilovahvero kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Niitä löytää melko myöhään syksyllä syyskuusta marraskuuhun. Hyvinä satovuosina sitä esiintyy selvästi enemmän kuin lähisukulaista kantarellia.

Ps. Sientä on hankala paikallistaa, sillä ne kasvavat sammaleeseen syvälle uponneina. Mutta kun silmä on tottunut maastoon ja ensimmäinen suppilovahvero on löytynyt, niin sen jälkeen vahveroita näkee joka puolella!

Suppilovahveron tunnistaminen

Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) on nimensä mukaisesti suppilomainen tai torvimainen, kooltaan melko pieni sieni. Lakki on maksimissaan 10 cm leveä. Väriltään suppilovahveron lakki on kellertävän tai harmaan ruskea (väri vaihtelee sinapinkeltaisesta harmaaseen suppilovahveron iän mukaan). Lakin pinta on sateen jäljiltä liukas ja kiiltävä; kuivana kiiltoa ei ole. Lakki on epämääräisen muotoinen, verrattavissa lampaankäävän tai orakkaan epämuotoiseen lakkiin. Sienen lakin pinta saattaa näyttää suomumaiselta. Lisäksi lakin keskellä on joko reikä tai kuoppa, joka menee läpi jalan. Kun vahverosta taittaa palan, siitä ei juuri tule nestettä. Neste on kirkasta, jos sitä tulee.

Lakin alapinnalla ovat kellertävän-harmaat, helttamaiset, pitkäjohteiset poimut. Poimujen värisävy on keltaisesta harmaaseen niin ikään sienen iän mukaan.

Suppilovahveron jalka on ohuehko, ontto ja väriltään keltainen. Suppilovahveron jalka on venkura, suoraa jalkaa ei juurikaan näy. Jalka on ohut ja littanahko, säikeinen. Väriltään se on keltaisen eri sävyissä jälleen sienen iästä riippuen. Värisävyt vaihtelevat keltaisesta harmaanruskeahkoon.

Suppilovahveron sekoittaa kosteikkovahveroon helposti. Syytä huoleen ei silti ole, sillä molemmat ovat hyvin herkullisia sieniä. Kosteikkovahverolla on oranssi jalka ja sen lakin alapinta on vain matalasti poimuinen. Kosteikkovahvero esiintyy rehevämmillä ja kosteammilla paikoilla kuin suppilovahvero.

Suppilovahvero Kuva: Walter J. Pilsak/Wikikirjasto
Suppilovahvero Kuva: Walter J. Pilsak/Wikikirjasto

VINKKI: Kun sienen laittaa puoliksi pituussuunnassa, se halkeaa kauniisti koko matkalta. Suppilovahverosta lähtee myös ihana sienen tuoksu!

Suppilovahveron valmistaminen

Ohutmaltoisena sienenä suppilovahverot sopivat hyvin kuivattaviksi ja pakastettaviksi. Kuivaus onnistuu myös kotioloissa mainiosti. Pakastettaessa sienten ravintoarvo säilyy hyvin, mutta maku saattaa muuttua vetiseksi. Suppilovahvero sopii tietysti myös sellaisenaan paistettavaksi, pakastettavaksi ja mausteliemeen laitettavaksi.

Vahverot on hyvä huuhdella ensin ennen käyttöä tai edes harjata, jotta metsän aluskasvillisuus ja eläinten karvat irtoavat niistä. Kuivaus onnistuu huoneen lämmössä. Jos käytetään kuivuria, huuhdellut tai muuten märät sienet on esikuivattava ensin. Kuivattuja sieniä voidaan käyttää mausteena muissa ruuissa. Kuivatun suppilovahveron maku on vahvempi kuin tuoreen sienen.

Suppilovahveroita voi myös pakastaa, kunhan ylimääräinen neste on haihdutettu siitä ensin pois kuivalla ja rasvattomalla pannulla.
Kuivattaessa ja pakastettaessa sieni kuitenkin kutistuu pieneksi, joten runsaskin saalis näyttää silloin olemattoman pieneltä. Toisaalta suppilovahveron maku on niin voimakas, että sitä ei paljoa tarvitse kerralla käyttää.

Suppilovahveroita kannattaa käyttää heti tuoreeltaan; esimerkiksi seuraavasti:

Karamellisoidut retikat ja suppilovahverokeitto

- ½ retikkaa
- 1 rkl hunajaa
- 1 rkl balsamiviinietikkaa
- ½ sipulia
- 1 rasia kuivattuja suppilovahveroita
- 2 dl valkoviiniä
- 1 dl kermaa
- suolaa
- pippuria

Retikka viipaloidaan ja hunaja sekä balsamiviinietikka kiehautetaan. Lisätään retikat ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Freesataan voinokareessa sipuli ja sienet. Lisätään valkoviini, kiehautetaan 5 min. Lisätään kerma, kiehautetaan 8 min. Maustetaan suolalla ja pippurilla.
Mmm... Hyvää ruokahalua!

Huomio

Huomio

Pari sanaa suppilovahveroista

- Yleensä ensimmäiset suppilovahverot löytyvät "saappaan vierestä". Toinen suht´ varma löytymispaikka saattaa olla hirven jalanjälki. Vahveroiden esiintymät voivat olla rykelminä tai nauhanomaisina.

- Suppilovahveroita löytyy jopa elokuussa, enimmillään syys-lokakuussa ja vielä marraskuussa pakkasten aikoihinkin niitä voi keräillä.

- Vahveroita kasvaa Oulun korkeudelle asti; siitä ylöspäin ei juuri.

- Suppilovahvero on myös siitä kiitollinen, että siinä ei lähes koskaan ole toukkia.

Tiesitkö? Suppilovahverossa on runsaasti D-vitamiinia. Talvella sienen käyttö lisää luonnollisella tavalla väestön D-vitamiinin saantia!

Lue lisää luonnon antimista - ja sienistä

Puutarha.netin valikosta löytyy lisää tietoa luonnon antimista - ja lisätietoa erilaisista sienistä. Tunnistatko rouskut, haperot... muistatko jokamiehenoikeudet? Tästä pääset tiedon pariin!

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20079_6698.jpg
Japanilaistyylinen puutarha Helsingin Roihuvuoressa
Paikalle saapuessaan täytyy aivan hieraista silmiään: Kerrostalojen keskeltä löytyy upea viherrakentamisen taidonnäyte. Moniulotteiseen rinnemaastoon on rakennettu suomalaisvoimin japanilaishenkinen puutarha. Vanhasta louhoskentästä on muokattu rauhaa ja tasapainoa huokuvia tiloja, joihin on istutettu lukuisia perisuomalaisia kasveja, japanilaisen muotokielen hengessä. Keväisin rinteessä kukkii lumoavan kaunis kirsikkapuumetsikkö.Japanilaisessa puutarhassa korostetaan mm. rakkautta kaikkea elävää kohtaan, vuodenaikojen vaihtelun ja luonnon kiertokulun tuomaa kiinnostavuutta sekä pidättyväisyyttä ja harmoniaa. Puutarhaan luodaan erilaisia vastakohtaisuuksia, kuten vaakasuora ja pystysuora, vaalea ja tumma, karkea ja hieno, kova ja pehmeä sekä näkyvä ja kätketty. Silti tasapaino on tärkeää. Se saavutetaan kuitenkin nimenomaan eri elementtien epäsymmetrialla.
20227_70317.jpg
Toukokuun vinkit
Toukokuu on toukotöiden aikaa, maata kunnostetaan ja siemeniä kylvetään, jotta kasvukauden lopulla saataisiin nauttia ansaittua satoa. Talven pakkasten jälkeen Suomen ilmasto on edelleen kuiva ja toukokuu onkin meillä perinteisesti vuoden aurinkoisin, kuivin sekä tyynin kuukausi.
20237_65910.jpg
Jätelaki kieltää biojätteen rahtaamisen mökiltä kodin roskikseen
Biolan selvitti kyselyllä, miten tunnollisesti mökillä lajitellaan jätteitä. Mökillä näytetään ottavan myös jätteiden lajittelulomaa. Vastaajista 60 prosenttia tunnustaa, että hommassa ollaan selkeästi leväperäisempiä mökillä kuin kotona. Moni heittää mökillä keittiön biojätteet sekajätteeseen. Äärimmäisen kehno vaihtoehto on tunkio, joka houkuttelee rottia. Tunkiolle ei myöskään jätelain mukaan saa heittää ruokajätteitä. Jätelain mukaan sallittua ei ole sekään toimintamalli, että biojäte napataan mukaan ja viedään kotiin kompostiin tai biojätekeräykseen. Jo vuonna 2011 säädetty jätelaki edellyttää kaikkia asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöjä liittymään kunnan järjestämään jätehuoltoon. Mökin biojäteongelmista pääsee eroon kompostorilla tai kompostoivalla kuivakäymälällä.
20232_76862.jpg
Peikonlehti (Monstera) on helppohoitoinen kasvi
Peikonlehti on helppohoitoinen ja vähään tyytyväinen, suosituksi tullut viherkasvi, joka tunnetaan suurista ja liuskoittuneista lehdistään. Sopivissa olosuhteissa peikonlehti voi kasvattaa jopa puolen metrin levyisiä lehtiä ja kasvaa pituutta kymmenenkin metriä.
20237_35466.jpg
Yääh - hyttysiä! Miten hyttysistä pääsee eroon?
Hyttyset aiheuttavat monelle kutisevia paukamia, allergisille joskus voimakkaampiakin oireita. Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti muistuttaa, että luonnon toiminnan kannalta ötökät ovat kuitenkin tärkeitä. Lintujen poikasille riittää ravintoa, kun hyttysiä tulee runsaasti. Mutta miten ne saisi jättämään ihmiset rauhaan?
Pihan suunnittelu käynnissä, piirustukset pöydällä
Istutussuunnitelma rakennuslupahakemukseen
Seuraamme nelihenkisen porilaisperheen omakotitalon rakennusprojektia, keskittyen pihasuunnittelun ja viherrakentamisen näkövinkkeleihin. Nyt omakotitalon rakennushankkeessa on edetty rakennuslupahakemus-vaiheeseen. Yhtenä liitteenä lupahakemukseen vaaditaan tontin käyttö- ja istutussuunnitelma, jonka tekemisessä pihasuunnittelija voi auttaa.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton