Valkosipulia voi istuttaa syksyllä

Valkosipuli on kaksivuotinen. Viljelyyn tulisi valita hyväksi todettuja paikallisia tai ulkomaisia kantoja. Ruokakaupasta ostetut valkosipulit eivät yleensä anna kunnon satoa. Suomesta löytyy kymmenisen hyvää kantaa, joilla on eroja muun muassa kuoren värissä (jotkut ovat punertavia) ja joiden säilyvyys, satoisuus ja taudinkestävyys ovat osoittautuneet hyviksi.

Siperiasta kotoisin oleva talvivalkosipuli on valkosipulikanta, joka nimensä mukaisesti viihtyy talvet maassa ja menestyy koko Suomessa. Se on isompi kuin tavallinen valkosipuli: 4–8 suurta ja voimakkaan makuista kynttä. Kynnen kalvo on helposti irtoava.

Valkosipuli viihtyy aurinkoisessa ja lämpimässä kasvupaikassa. Kasvualustan on hyvä olla syvä, voimakas ja perusteellisesti kalkittu ja lannoitettu. Komposti, hyvin palanut karjanlanta tai kanankakka ovat mainioita voiman lähteitä. Sopiva pH on 6,5–7,0.

Valkosipuli koostuu monesta lohkosta eli kynnestä. Kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää kalvomainen kuori.

Valkosipuli ei tuota siemeniä; yleensä kasvin lisääminen tapahtuu kynsiä istuttamalla. Valkosipulin keskimmäisiä pieniä kynsiä ei kannata istuttaa, koska niistä kasvaa vain jakaantumattomia pikkusipuleita. Valkosipulin kynnet kannattaa istuttaa jo syksyllä. Näin ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn ulkona ja aloittavat keväällä oikeissa olosuhteissa juurtumisen ja kasvun.

Syksyllä istutettu valkosipuli kukkii kesällä: kukkavarsi kiertyy spiraalimaisesti, ja varren päähän kukintojen tyvelle muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja. Myös niitä voi kerätä talteen sadonkorjuun yhteydessä ja istuttaa vielä samana syksynä maahan hajaistutuksena parin sentin syvyyteen.

Ensimmäisenä kesänä niistä kasvaa pieniä pyöreitä kynsiä, jotka voi istuttaa syksyllä normaalien kynsien tapaan. Seuraavana kesänä näistä kynsistä kasvaa täysikokoisia sipuleita.

Etenkin talvivalkosipulille sopii hyvin syysistutus, sillä se viihtyy talven maassa. Kynnet irrotellaan ja istutetaan maahan terävä kärki ylöspäin. Istutus tehdään lokakuussa ennen maan jäätymistä, jotta ne ehtivät juurtua vielä syksyllä. Versot alkavat työntyä maasta aikaisin keväällä, ja täten mahdollisimman pitkä kasvukausi tuottaa mahdollisimman suuria sipuleita.

Keväällä istutettavien talvivalkosipulien istukkaat pitää säilyttää kuivassa tilassa, lämpötilan ollessa nollassa. Kevätistutuksessa valkosipulin kylmäkäsittelyllä voidaan lyhentää kaikkia kehitysvaiheita. Sipuleita pidetään maaliskuussa noin 1 kuukauden ajan esimerkiksi jääkaapissa. Huhtikuun puoliväliin mennessä sipulit istutetaan kokonaisina juurtumaan astiaan, jossa on kosteaa hiekkaa ja/tai turvetta. Astia laitetaan viileään (5–10 °C), jotta versoista tulee tanakoita. Kun ulos istuttaminen on mahdollista, juurtuneet kynnet erotellaan toisistaan juuria varoen.

Maahan vedetään kuokalla vako ja kynnet istutetaan esimerkiksi kompostilla täytettyihin noin 10 cm syviin vakoihin. Riviväliksi sopii 20–30 cm ja taimiväliksi 10–15 cm.

Valkosipuli tarvitsee säännöllistä kastelua, etenkin kuivina kausina. Keväällä, lehtien alkaessa pilkistää maasta, on hyvä kattaa maa ruohosilpulla. Se lannoittaa ja pitää maan sopivan kosteana. Rikkaruohoja kitketään tai torjutaan. Viimeistään kesäkuussa tarvitaan lisälannoitusta, esimerkiksi karjanlantaa. Talvivalkosipulin kukkavarret leikataan pois heti niiden alettua kasvaa, ellei aio kerätä itusilmuja talteen, koska kukkiminen saattaa viedä voimia kynsien kasvulta.

Sipulikärpänen voi joskus vaivata valkosipuliakin -> Sipulin taudit ja tuholaiset

Nuoria lehtiä voi käyttää vaikka salaattiin jo keväällä. Niitä ei kuitenkaan saa kerätä liikaa, ettei sipulin kasvu kärsi.

Kun naatit alkavat syyskuussa kaatua ja kellastua, on sadonkorjuun aika. Sipulit nostetaan, mielellään lämpimällä ja aurinkoisella säällä, ylös varovasti esimerkiksi talikolla. Mullat ravistellaan pois ja tarvittaessa loput vielä huuhdotaan vedellä. Sipulien annetaan kuivua irtonaisina muutamien päivien ajan auringonpaisteessa tai ilmavassa ja kuivassa varastossa. Kuivuneet juuret leikataan pois ja täysin kuivuneet varret kierretään irti sipuleista tai ne palmikoidaan leteiksi. Sipulit säilyvät hyvin huoneenlämmössäkin, mutta paras paikka on viileä, kuiva ja ilmava. Liian kosteassa paikassa sipulit voivat alkaa kasvaa uutta vartta.

Valkosipuli on sipuleista voimakkaimman makuinen ja tuoksuinen. Silti sitä voi käyttää melkein mihin ruokaan tahansa, koska se antaa pehmeän maun. Kynsien ja itusilmujen lisäksi voidaan käyttää tuoreita, vihreitä varsia. Kynsistä vihreät osat kannattaa poistaa.

Valkosipuli sopii mainiosti liha- ja kasvisruokien mausteeksi, salaatinkastikkeisiin, patonkiin ja erilaisten säilykkeiden makua ja säilyvyyttä parantamaan. Keittoon ja pizzaan se kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Hyvän säväyksen se antaa esimerkiksi tomatillo-avokadosalsaan.

Tomatillo-avokadosalsa

6 tuoretta tomatilloa1 kypsä avokado1pienehkö keltasipuli1 paahdettu valkosipulinkynsi½ sitruunan mehu (pieni)1 siemenistä puhdistettu jalapenomerisuolaa maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset talouskoneessa, ei kuitenkaan liian hienoksi. Lisää suolaa, jos tarvitaan. Sopii kalan ja äyriäisten lisukkeeksi, ihanaa myös keitettyjen maissintähkien kera.

Valkosipulijäätelö

litra jäätelöä
2-3 valkosipulin kynttä
suklaakastiketta

Anna jäätelön pehmetä ennen valmistamista. Purista sekaan valkosipulin kynnet ja vatkaa jäätelö kuohkeaksi.

Valkosipulia pidetään "sisäisen puhdistuksen" yrttinä. Sen sisältämät fytonsidit tappavat bakteereita, sieniä, hiivoja ja muita taudinaiheuttajia, eli vaikutus on antibioottinen. Valkosipulin lääkitsevät aineet haihtuvat herkästi, joten paras vaihtoehto on nauttia herkkua kuumentamatta ja tuoreena tai kuivattuna.

Eräät valkosipulin sisältämät ainesosat ehkäisevät fibriinien muodostumista veressä ja hidastavat siten veren hyytymistä. Valkosipulilla on siis myös verisuonten tukkeutumista estävä vaikutus, se laskee veren kolesteroli- ja rasva-ainepitoisuutta ja ehkäisee verisuonten kovettumista. Se laajentaa verisuonia, mikä vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen. Lisäksi valkosipuli edistää sapen eritystä, lievittää ilmavaivoja ja estää mahan käymistä.

Vanha kansa tietää, että hengitysteiden tulehduksiin voi käyttää pelkkää murskattua valkosipulia, jonka tuoksua hengitetään nenän ja suun kautta pari minuuttia useamman kerran päivässä. Valkosipulin nesteellä voidaan hoitaa haavoja ja sienitauteja, muun muassa jalkasientä. Korvakäytävän suulle asetettu valkosipulin nestettä sisältävä pumpulituppo lievittää korvasärkyä. Nuha taas paranee sieraimiin laitettavilla tupoilla. Herkkä iho saattaa kyllä reagoida suoraan kosketukseen.

Valkosipulia käytetään myös luonnonmukaiseen tuholaistorjuntaan joko vetenä, öljynä tai sellaisenaan kasvamassa muiden kasvien välissä. Sen on sanottu torjuvan muun muassa myyriä.

Lue, mitä valkosipulista kerrotaan Kasvikortistossa