TAKAISIN

Perennojen syyskylvö

Julkaistu: 19.9.2017

Syksy on hyvä aika kylvää perennojen siemeniä

Useimmat monivuotiset kasvit kukkivat vasta kylvöä seuraavana vuonna, jotkut aikaisin kylvettyinä jo samana kesänä. Yleensä perennat kylvetään maalis-heinäkuussa, mutta yhtä hyvin ne voi kylvää juuri ennen talven tuloa!

Siementen kylväminen syksyllä muistuttaa kasvien omaa, itsenäistä tapaa lisääntyä. Syksyllä voidaankin kylvää lähes kaikkia perennalajeja. Erityisen hyvä ajankohta se on etenkin lajeille, joiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen.
TillipioniTillipioni
Kylmäkäsittelyn tarvitsevat monivuotiset kasvit voidaan kylvää jo syys-lokakuussa. Talvi murtaa luonnollisella tavalla siemenen levon ja itäminen käynnistyy heti seuraavana keväänä.

Siemenet, jotka pystyvät itämään heti (ilman kylmäkäsittelyä) kylvetään vasta juuri ennen talven tuloa; jo kylmettyneeseen maahan, ilmojen selkeästi viilennyttyä. Näin estetään nopeasti itävien kasvien siementen taimettuminen (pienet taimet ovat kylmänarkoja ja herkkiä paleltumaan talvella), mutta varmistetaan nopea kasvuunlähtö heti keväällä!

Lue lisää siemenlisäyksestä

Erityisen kiitollisia syyskylvettäviä ovat pionit, paratiisililja, jouluruusut, kevätruusuleinikki, lumikki, kiurunkannus, kullerot, ukonhatut, esikot ja särkynytsydän. Niiden siementen itävyys nimittäin heikkenee kevääseen mennessä, joten ne kannattaakin kylvää heti siementen kypsyttyä.

Lueteltujen kasvien siemenet vaativat yleensä lämmintä noin 4- 6 viikkoa (osa jopa 3 kk) ja sen jälkeen kylmän jakson itääkseen. Kylvettäessä nämä siemenet heinä-/elokuussa ulos, ne ehtivät saada tarvitsemansa lämpökäsittelyn ennen talven tarjoamaa kylmäkäsittelyä. Siemenet itävät seuraavana (tai sitä seuraavana) vuonna kylvöstä.

UkonhattuUkonhattu
SärkynytsydänSärkynytsydän

Kylvä kummulle, merkkaa ja peittele

Syyskylvöt voi tehdä kylvöastioihin tai suoraan kasvupaikalleen. Varmista kohopenkin avulla ettei sade- ja sulamisvedet jää kylvösten päälle makaamaan. Hyvä kasvualusta on multavaa ja hiekkapitoista eli ilmavaa.

Siemenet on hyvä kylvää harvakseltaan riveihin ja ne kannattaa muistin avuksi myös merkitä (helpottaa kummasti keväällä penkin siistimistä, kun erottaa siementaimet). Suuremmat siemenet (mm. lupiini, iirikset, mooseksenpalavapensas) peitetään reilun sentin maakerroksella ja pienemmille riittää ohut peitto. Jos syksy on kuiva, niin kylvöstä kannattaa kastella säännöllisesti. Ennen maan jäätymistä kylvökset on hyvä suojata kasvuharsolla ja ohuella lehti-/havukerroksella.

Keväällä maan lämmetessä lehti- ja havukerrokset poistetaan, mutta harson voi vielä pitää pienten suojana. Nopeimmat itävät pian - ja hitaimpia voi joutua odottamaan viikkokausia (saattavat vaatia toisenkin kylmäkauden). Kärsivällisyys kuitenkin yleensä palkitaan runsaalla määrällä pieniä, terhakoita taimia! Siemenlisäys on hyvä ja ehdottomasti edullisin tapa lisätä puutarhan kasvivalikoimaa. Lisäksi ne itse kasvatetut kukat ja kasvit ovat huomattavasti upeampia ja rakkaampia, kuin kaupasta ostetut...
Ps. On hyvä piirtää paperille kartta kylvöksistään ja merkitä siihen myös kylvettyjen kasvien nimet. Keväällä ei välttämättä enää muista lajikkeita ja siemenpussitkin ovat saattaneet kadota.

Tutustu ja tilaa siemeniä

Tiedäthän että Rakentaja.fi verkkokaupassa on suuri valikoima kotimaisia, monivuotisten kasvien siemeniä?

Tutustu siemenvalikoimaan

Kaikki valikoiman siemenet, niin annos- kuin seospussitkin ovat Suomen Niittysiemen Oy:n valikoimasta. Koko tuotevalikoimaan pääset tutustumaan heidän omassa verkkokaupassaan.

Pari sanaa siemenistä ja niiden itämisestä

Siemenestä kasvattaminen on suvullista lisäämistä eli siemenen kehittymiseen tarvitaan aina pölytys ja hedelmöitys. Näin uudessa kasviyksilössä on molempien vanhempien perintötekijöitä uutena yhdistelmänä eli siemenistä kasvaneet kasvit eivät ole täysin toistensa kaltaisia. Risteytysjalostuksella tuotetut F1-siemenet ovat perimältään identtisiä. Niissä kasvin hyviä ominaisuuksia on yleensä pystytty varmistamaan ja vahvistamaan.
Vettä saadessaan kuivunut siemen imee kosteutta, ja turpoaminen alkaa (eloton tapahtuma). Kaikki siemenet turpoavat, kun vesi tunkeutuu kuivan siemenkuoren läpi siemenen sisälle ja rikkoo sen. Turvonnut alkio alkaa erittää gibberelliiniä (vain elävissä siemenissä), joka johtaa varastoravintoa hajottavien entsyymien erittymiseen. Pilkottu varastoravinto (sokerit, aminohapot jne.) siirtyy alkion kasvusolukkoon ja mahdollistaa kasvun. Vettä tarvitaan edelleen runsaasti, jotta solujen laajentumiseen tarvittava nestejännitys saavutetaan. Toisaalta liika kosteus saattaa estää siemenen hapen saannin ja täten estää itämisen. Kolmas tärkeä tekijä on riittävä lämpötila. Eri kasvilajien itämislämpötilat vaihtelevat suuresti, ja monet kasvit itävät nopeimmin, kun yölämpötila on 10-15 astetta päivälämpötilaa alempi.

Lue lisää siemenistä ja niiden käsittelystä