TAKAISIN

Tyrni, vitamiinipommi!

Julkaistu: 13.3.2017

Monikäyttöinen tyrni

Alkuperäiseen kasvillisuuteemme kuuluva tyrni, (Hippophae rhamnoides), on todellinen monikäyttöpensas. Sitä istutetaan niin terveellisten marjojen, kuin hopeisen lehdistön ja maansitomiskyvynkin takia. Lisäksi kasvi menestyy karussakin maassa, eikä kaipaa jatkuvaa leikkaamista. Kotimaiset tyrnilajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessa saakka ja ne ovat terveitä. Pensaat kasvavat 2–5 metriä korkeiksi, mutta niiden kasvutapa, tiheys ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan.

Kasvikortistossa lisää tietoa tyrnistä!

Puutarha.netin Keskustelupalstalla myös tyrni-ketju!
Tyrni on luonnon pioneerikasvi; se valtaa ensimmäisten kasvien joukossa paljaan, esimerkiksi merestä kohoavan maan. Tyrni sitoo hiekan pitkillä juurivesoillaan, joten se sopii hyvin eroosioalttiiden rinteiden sitomiseen – toisaalta se ei sovi hentojen kasvien seuraan juurivesojen vuoksi. Kasvualustansa suhteen tyrni on vaatimaton; maa voi olla yhtä hyvin niukkaravinteista kuin multavaa. Tyrni sitoo typpeä juurinystyräbakteerien avulla, joten se selviää myös vähällä lannoituksella. Se viihtyy sekä kuivalla kanervakankaalla että kosteassa rantahietikossa ja kestää erinomaisesti tuulta ja suolaa. Tyrni tarvitsee kuitenkin runsaasti valoa; muiden kasvien varjostamana tyrni voi kuolla muutamassa vuodessa. Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi, mutta sitä käytetään myös koristepensaana.

Tyrnin varhain keväällä puhkeavia pikkukukkia tuskin huomaa, mutta oranssit marjat erottuvat hyvin talvellakin. Emikasvien joukkoon istutetaan muutama pölyttävä hedepensas, jotta marjoja kehittyisi (usein tyrniä myydäänkin kolmen kappaleen erinä, joissa on 2 emi- ja 1 hedepensasta).

Tyrnin ulkoasu

Tyrni on 0,5 - 4 metriä korkea pystykasvuinen ja piikkinen pensas. Lehdet ovat tasasoukat ja ehytlaitaiset, päältä vihreän- ja alta hopeanharmaat, kierteisesti versossa. Silmuissa ja nuorissa versoissa on ainutlaatuisia ”kilpimäisiä tähtikarvoja”. Piikit ovat teräväksi muuttuneita oraoksia (kuten orapihlajalla). Tyrni on kaksikotinen (hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä). Kukinta on toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Vaatimattomat, edellisen vuoden versojen lehtihankoihin muodostuvat kukat (n. 3 mm) ovat tuulipölytteisiä, joten niiden ei tarvitse houkutella hyönteisiä.

Sukupuolen määrittämisessä suurennuslasista on apua: Hedekukat ovat perättömiä, emikukat perällisiä. Hedekukissa on pari nuijamaista hedettä kahden ruskean suomun välissä, ja vielä vaatimattomammista parin millimetrin pituisista emeistä näkyvät lähinnä vain keltaiset käyrät luotit. Emipensaaseen kasvavat oranssinkeltaiset, mehevät, 8-10 mm pituiset luumarjat. Ne kypsyvät lokakuussa, jolloin niiden puristimella suoritettava sadonkorjuu on jo luvallista.
 

Tyrnin viljely

Tyrni viihtyy hiekkaisessa, happamuudeltaan neutraalissa, moreenimaassa aurinkoisella paikalla. Tiivistyneessä savimaassa ja liian märässä tyrni kärsii helposti juuristovaurioista. Vaikka tyrni pitää kosteasta kasvualustasta, se sietää hyvin kuivuuttakin.

Ennen viljelyn aloittamista suositellaan maan kesannoimista. Tyrnimaan perusmuokkauksen voi tehdä jyrsimellä, jolloin kalkki ja lannoitteet saadaan sekoitettua maahan ja alue tasoitetaan. Hapan maa kalkitaan niin, että pH saadaan lähes neutraaliksi (6 - 7). Typen käyttöä tulee varoa, sillä se vähentää juurinystyröiden typpeä sitovien bakteerien toimintaa. Bakteerit varmistavat tyrnin ravinteiden saannin köyhässäkin kasvualustassa. Molybdeeni on välttämätöntä typen sitojabakteerien toiminnalle ja happamassa maassa molybdeeni muuttuu liukenemattomaan muotoon. Puuntuhka on hyvä: se nostaa maan pH:ta eikä sisällä typpeä. Kukkien ja marjojen kehittymiselle ovat tärkeitä fosfori ja kalium.

Hedepensaat istutetaan tuulen yläpuolelle emipensaisiin nähden, jotta tuulipölytys onnistuu mahdollisimman hyvin. Noin joka kuudennen pensaan on oltava hedepensas. Taimiväli on n. 2 m ja riviväli 3.5 - 4 m. Istutuskuopan syvyys on n. 40 cm ja leveys 40 - 50 cm. Taimi istutetaan samaan syvyyteen, kuin se on astiassa. Liian syvään istuttaminen voi aiheuttaa juurten ja versojen kehityshäiriöitä. Taimet kastellaan hyvin (10 l vettä/taimi). Istutuksen yhteydessä poistetaan kuolleet ja vioittuneet oksat.
 

Tyrnin käyttö ravintona ja rohtona

Syksyllä kypsyvät marjat sisältävät poikkeuksellisen paljon C-vitamiinia; sadassa grammassa marjoja on noin 200 - 450 mg. Lisäksi tyrnissä on A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja.

Tyrnin kirpeät marjat keitetään mehuksi tai niistä valmistetaan marmeladia - tai likööriä. Tyrnimehun maku peittää hyvin alkoholin maun. Marjoilla on limakalvoja supistava ja antiseptinen vaikutus, mistä syystä niillä on hoidettu ripulia. Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on tärkeä merkitys mm. ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa.

Arvokkain marjoista saatava aine on kuitenkin tyrniöljy, joka erottuu mehun pinnalle. Siementen öljyssä on runsaasti E-vitamiinia. Kun marjat kylmäkuivataan ja hienonnetaan jauheeksi tai puristeiksi kuoria ja siemeniä myöten, saadaan koko marja hyödynnettyä. Siemenistä puristettu öljy alentaa kokonaiskolesterolia ja haitallista LDL-kolesterolia. Samalla tyrniöljy lisää hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta. Tyrniöljy on hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle.
 

Terveellinen tyrni (Hippophae rhamnoides)Terveellinen tyrni (Hippophae rhamnoides)

Tyrnin hoito

Kaikkien marjakasvien, myös tyrnin, lannoitustarve on suurimmillaan syyskesällä, kun seuraavan kesän kukka-aiheet muodostuvat, sekä keväällä/alkukesällä kukinnan aikaan ja raakileiden muodostuessa. Edelleen vältetään kuitenkin voimakasta typpilannoitusta.

Tyrni kestää hyvin kuivuutta, mutta kastelu auttaa kasvattamaan marjakokoa ja -satoa. Tyrni on hyvin matalajuurinen, joten kovin kuivina kausina kastelu on tärkeää.

Kuolleet ja vahingoittuneet oksat poistetaan keväisin. Nuorennusleikkaukset aloitetaan vasta noin kymmenvuotiailla pensailla. Juurivesat pidetään kurissa leikkaamalla ja viljelyalue pidetään rikkaruohottomana, koska tyrni ei siedä varjostusta eikä kilpailua muiden kasvien kanssa.
Tyrnin juuristo on matala, joten kastelu on kesän kuivien jaksojen aikana tärkeää.Tyrnin juuristo on matala, joten kastelu on kesän kuivien jaksojen aikana tärkeää.

Levinneisyys

Tyrniä tavataan Suomessa Ahvenanmaalta ja Pohjanlahden rannikolta, missä maan nouseminen tarjoaa sille uutta elintilaa. Tyrnin valtakausi kestää muutamia kymmeniä vuosia, jonka jälkeen varjostus ja tyrnin oma lahottaja, tyrninkääpä, alkavat lannistaa kasvustot. Euroopassa kasvaa vain yksi ainoa luonnonvarainen tyrnilaji, jota suomalaisetkin pensaat edustavat. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.
 

Tyrnin sadonkorjuu

Satoa tyrni alkaa tuottaa aikaisintaan kolmevuotiaana. Tyrnin poimintaa koskevia määräyksiä antaa uuden luonnonsuojeluasetuksen mukaan ympäristöministeriö. Käsinpoiminnan alkamista ei rajoiteta. Tyrnin poimintaa puristimia käyttäenkään ei enää rajoiteta. Syynä on vuoden 2006 alussa voimaan tullut luonnonsuojeluasetuksen muutos, jolla tyrni poistettiin eräiden muiden lajien ohella koko maassa rauhoitettujen kasvilajien joukosta.

Kiellettyä oli myös tyrnin marjojen kerääminen oksia katkaisemalla tai musertamalla, oksien kerääminen kaupan pitämistä varten sekä oksien kaupaksi tarjoaminen ja myyminen. Myös nämä kiellot kumoutuivat vuoden 2006 alussa.

Vaikka tyrnin poiminnan rajoitukset on nyt poistettu, ympäristöministeriö suosittaa rajoitusten aikana omaksuttuja käytäntöjä tyrnien kestävän käytön takaamiseksi. Oksien keräily ja puristinten käyttö vaiheessa, jossa marja ei vielä ole riittävän kypsää, saattavat vahingoittaa tyrnipensaita. Vahingoittuneet pensaat eivät tuota seuraavina vuosina hyviä satoja.
 

Suomalaiset, terveet lajikkeet

Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi. Viljelyssä on aiemmin käytetty lähinnä venäläisiä ja keskieurooppalaisia lajikkeita. Vuonna 1990 nimettiin ja laskettiin kauppaan ensimmäiset kotimaiset tyrnilajikkeet: emilajike ’Raisa’ ja hedelajike ’Rudolf’ ovat molemmat syntyneet 1970-luvulla tehtyjen risteytysten tuloksena. Raisan marjat ovat pienehköjä, Rudolf taas on pölyttäjälajike.

Kotimaisia, uusia lajikkeita ovat 'Tytti', 'Terhi' ja 'Tarmo'. Tytin ja Terhin marjat ovat hiukan suurempia kuin Raisa-lajikkeen. Tarmo on pölyttäjälajike. Suomalaisten lajikkeiden taudinkestävyys on hyvä. Ne kasvavat vyöhykkeillä I-V.

Tyrnin lisääminen

Tyrnin siemenet itävät helposti, mutta vaativat kylmäkäsittelyn. Siemenet voidaan kylmäkäsitellä kylvämällä ne syksyllä suoraan ulos, jolloin siemenet itävät talven jälkeen. Siemeniä voidaan myös säilyttää esim. jääkaapissa ja kylvää keväällä. Siementaimien ominaisuudet saattavat poiketa paljonkin emokasvista, eikä taimivaiheessa voida päätellä kumpaa sukupuolta ne ovat.

Pistokaslisäyksessä voidaan käyttää sekä talvi- että kesäpistokkaita. Auksiini-hormooni edistää yleensä juurtumista. Talvipistokkaat otetaan tammi-helmikuussa ja ne pistetään keväällä. Pistokkaiksi valitaan puutuneita edellisen vuoden versoja, jotka säilytetään kylmävarastossa kevääseen. Ennen pistämistä pistokkaita hyödetään vesiastiassa kunnes silmut alkavat vihertää. Suomalaisten tyrnikantojen vuosikasvaimet ovat yleensä niin ohuita ja lyhyitä, että kunnollisten talvipistokkaiden saaminen on vaikeaa. Kesäpistokkaat kerätään alku- tai keskikesällä, jolloin juurtuminen on varmempaa. Pistokkaiksi valitaan voimakkaasti kasvavia versoja, jotka leikataan tai repäistään siten, että pistokkaaseen tulee mukaan puutunutta osaa.