Huonekasveja hedelmistä

Kaikille tuttu appelsiini on myös helposti siemenistä lisättävä hedelmä. Mehukkaassa hedelmässä on runsaasti C-vitamiinia ja niistä valmistetaan tuoremehua sekä marmeladia. Kuoren ja mallon jäännöksistä saadaan pektiiniä elintarviketeollisuudelle. Appelsiini on erinomainen välipala ja vitamiinipommi sellaisenaan.

Appelsiini on 4–10 m korkea puu, jolla on ainavihannat, tuoksuvat ja nahkeat lehdet. Lehtiruotia reunustavat hyvin kapeat, mutta selvästi havaittavat siipipalteet. Valkoisissa kukissa on hyvä, voimakas tuoksu. Alkuaan appelsiini on kotoisin kaakkoisesta Aasiasta (Kiinasta ja Vietnamista) ja Eurooppaan se tuli 1400-luvun lopussa.

Käytä hiekansekaista kylvömultaa ja kylvä siemenet 1–2 cm:n syvyyteen. Pidä kylvös kosteana muovin alla ja sijoita ruukku aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Kevät on paras ajankohta myös appelsiinin kasvatukselle.

Taimettuminen voi kestää viikosta 2–3 kuukauteen. Kouli taimet omiin ruukkuihinsa niiden ollessa 6-8 cm. Käytä humuspitoista, voimakasta huonekasvimultaa, johon lisäät noin 10 % kevytsoraa. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa myös savipitoista vesikasvimultaa tavalliseen ruukkukasvimultaan. Mukaan on hyvä lisätä myös vähän karkeaa hiekkaa ja lehtikompostia.

Voi kulua jopa 8–10 vuotta ennen kuin siemenestä kasvatettu appelsiini kukkii ja tekee hedelmää. Kukkien pölytystä voi kotioloissa varmistaa myös pienellä siveltimellä. Viherkasvinakin appelsiini on kaunis ja helppo, joten sen kasvatusta kannattaa kokeilla. Talvella appelsiini viihtyy viileässä ja valoisassa paikassa ja kaipaa vain suihkutusta silloin tällöin (multa saa kuivahtaa aina välillä). Se voi talvella tiputtaa lehtiään voimakkaastikin, mutta kasvukauden alussa tehty leikkaaminen ja lannoituksen aloittaminen piristää appelsiinin taas reippaaseen kasvuun. Kesällä appelsiini viihtyy parhaiten ulkona, mutta pääasia on lämmin ja valoisa paikka.

Avokadoa löytyy miltei jokaisesta hedelmä- ja vihannestiskiltä. Avokadossa on runsaasti kaliumia ja beetakaroteenia. Malto on kermamaista ja maku muistuttaa pähkinää.

Avokadoa voidaan tarjota alkupalana sekä salaateissa, pataruoissa, voileivän päällä sekä dippikastikkeissa. Maltoa voidaan hienonnettuna käyttää vaikkapa pirtelöön tai valmistaa kylmää avokadokeittoa. Helpompaa juhlaruokaa tuskin onkaan kuin avokadon puolikkaat, jotka on täytetty katkaravuilla tai kaviaarilla. Malto voidaan nauttia sellaisenaan tai sitä voidaan maustaa suolalla, pippurilla, sitruunalla tai tipalla chilikastiketta.

Avokado on kotoisin Etelä- tai Keski-Amerikasta. Hautalöytöjen mukaan ihmiset ovat hyödyntäneet avokadoja jo 8000 vuotta sitten. Puu voi kasvaa 20 m korkeaksi ja sillä on ainavihannat, hauraat, hiukan paperia muistuttavat lehdet. Pienet, vihreät kukat ovat huomaamattomia.

Granaattiomena on luonnonnossa pieni, tuuhea puu, jonka korkeus on noin 3–4 metriä. Oksat ovat pieniä ja hentoja, vastakkaiset lehdet pitkänsoikeita ja kiiltäviä. Trooppisilla alueilla lehdet ovat ainavihannat, mutta kylmemmillä alueilla lehdet varisevat talveksi. Oranssin, pitkänomaisen kukan alaosaa ympäröi suppilomainen verhiä, jossa on 5–6 sakaraa.

Kylvä siemenet heti tuoreeltaan pohjareiälliseen ruukkuun, jossa on kylvömultaa sekä vähän marmorimursketta. Peitä ruukku ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan. Pidä tarkasti huolta siitä ettei multa pääse kuivumaan. Muutaman viikon kuluttua ilmestyvät pitkät, ohuet varret, joissa on vastakkaisia lehtiä. Taimien ollessa noin 10 cm korkeita ne koulitaan omiin ruukkuihinsa. Mullaksi kelpaa tavallinen huonekasvimulta, johon on sekoitettu noin 10 % kevytsoraa sekä marmorimursketta.

Ellei taimi haaraannu itsestään, niin latvo se lehtiparin yläpuolelta 10–20 cm:n korkuisena. Näin taimesta tulee matala ja tuuhea. Kastele reilusti kerralla, mutta anna kuivahtaa kasteluiden välillä. Talvella granaattiomena selviytyy asuinhuoneessa; lehtiä saattaa varista ja olemus heikentyä, mutta keväällä se taas piristyy ja kasvattaa uusia versoja. Kesällä granaattiomena saa olla keväästä myöhäiseen syksyyn ulkona parvekkeella tai pihalla suuressa ruukussa. Pientä hallaakin kasvi kestää.

Guava on herkullinen hedelmä, jota voi nauttia sellaisenaan jälkiruokana tai vaikka aamupalana. Siitä voi tehdä mehua tai pistää hienonnettuna pirtelöön. Mausteisen maukkaista hedelmistä tehdään myös hyytelöä, hilloa ja eräänlaista tahnaa. Guavan C-vitamiinipitoisuus on hedelmistä korkeimpia ja lisäksi siinä on runsaasti A-vitamiinia. Kivennäisaineista siinä on myös kaliumia, seleeniä, rautaa ja fosforia.

Guava on kotoisin Amerikan trooppisilta alueilta ja kasvaa siellä luonnonvaraisena. Se kasvaa 4–8 m korkeaksi, ainavihannaksi puuksi. Laineiset, hieman paperimaiset lehdet ovat vastakkain. Tuoksuvat, valkoiset kukat ovat yksittäin lehtihangoissa.

Guava on helppohoitoinen, eikä sillä ole maahan tai ympäristöön liittyen suuria vaatimuksia. Poista siemenet täysin kypsästä hedelmästä, kylvä tavalliseen kylvömultaan, peitä muovilla ja laita odottamaan siementen itämistä. Jo 2–6 viikon kuluttua näkyvät ensimmäiset idut. Kouli ruukkuihinsa taimien ollessa noin 10 cm korkeita. Aseta ruukut aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan sekä suihkuttele säännöllisesti. Kastele runsaasti kerralla, mutta anna välillä kuivahtaa.

Pikku puu kasvaa nopeasti. Latvo se noin metrin korkuisena, jotta kasvi haaraantuisi venymisen sijaan. Guava kukkii ja hedelmöi jo 2–3 vuotiaana. Se tulee toimeen huoneenlämmössä valoisalla ikkunalla, mieluiten valoisassa kylpyhuoneessa. Erityisen hieno guavasta tulee, jos se pääsee kesäksi kasvihuoneeseen tai hyvin suojaiseen ja lämpimään paikkaan parvekkeella tai puutarhassa. Guava vaatii paljon lämpöä eikä siedä lainkaan pakkasta.

Karambolan eli tähtihedelmän siivut, viisisakaraiset tähdet, koristavat hienosti mehuja, juomasekoituksia ja jälkiruokia. Karambolaa voi käyttää myös hedelmäsalaatissa ja hyytelössä. Maku vaihtelee kypsyysasteen ja yksilön mukaan raikkaan happamasta perunakellarin maanläheiseen makuun.

Luonnossa kasvaessaan karambola on 10–12 m korkea puu, jolla on ainavihannat lehdet. Pienet punertavat kukat ovat tertuissa. Karambola on kotoisin luultavasti Aasian kaakkoisosista. Suomeen karambolaa tuodaan Thaimaasta ja Malesiasta; niitä on myynnissä kaupan hedelmäosastoilla ympäri vuoden.

Karambolan lehdet menevät kosketettaessa, ravistaessa tai muuten kovakouraisessa käsittelyssä helposti suppuun, mutta palaavat pian alkuperäiseen asentoonsa. Lämpimien kesäkuukausien ajan taimi viihtyy ulkona suojaisessa paikassa tai esimerkiksi kasvihuoneessa. Talven se saattaa säilyä hengissä, mikäli valoa ja lämpöä on riittävästi. Karambola on trooppinen puu, joka ei siedä kylmää.

Monivärinen, munuaisen mallinen ja litteänpyöreä mango on C-vitamiinirikas, mehukas ja makea hedelmä. Siitä tehdään mehua, pikkelssiä ja chutneytä. Kypsä, viipaloitu mango sopii kinkun sekä curry- ja kanaruokien kera.

Mango on luonnossa erittäin suuri puu, jolla on tuuhea, ainavihanta lehdistö. Sen lehdet ovat jäykkiä ja pitkulaisia. Tuoksuvat kukat ovat tiheähaaraisissa, kartiomaisissa kukinnoissa. Mango on kotoisin Intiasta. Nykyään sitä viljellään trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kaikkialla maailmassa niinkin paljon, että se on tropiikin viljellyin puu. Mangolajikkeita on useita satoja.

Leikkaa mangon kookas siemen varovasti irti mallosta. Harjaa siemen juuresharjalla tai kuori perunaveitsellä se mahdollisimman sileäksi. Laita siemen huoneenlämpöiseen veteen 1–2 viikoksi (vaihda vesi joka toinen päivä). Aseta siemen syvään, pohjareiälliseen muoviruukkuun. Kylvömultaan voit lisätä kevytsoraa, pieniä kiviä tai karkeaa hiekkaa. Pidä ruukkua muovilla peitettynä valoisassa ja lämpimässä paikassa. Itu nousee yleensä noin 4–10 viikon kuluttua ja samasta siemenestä voi tulla useitakin ituja. Ensimmäiset lehdet ovat punertavia ja roikkuvat nuutuneen näköisinä alaspäin – pian ne kuitenkin muuttuvat vihreiksi ja nousevat reippaasti ylös.

Jonkin ajan kuluttua taimi istutetaan suurempaan ruukkuun voimakkaaseen huonekasvimultaan, johon on sekoitettu kevytsoraa, kivimursketta tai karkeaa hiekkaa. Ikkunalaudalla mango vaatii valoa ja tilaa. Se pitää myös suihkuttelusta. Muutaman vuoden ikäisestä mangon juuresta voi kasvaa uusia versoja. Kylmää tämäkään tropiikin kasvi ei siedä, mutta kesän se viihtyy mainiosti kasvihuoneessa. Siemenestä kasvatettu mango kukkii 6–10 vuoden kuluttua, mutta hedelmiä se tuskin tuottaa.

Papaijan mehukkaan siemenmallon keskellä on runsaasti isoja, mustia siemeniä. Niitä on helppo käsitellä ja ne myös itävät hyvin. Lievästi makea hedelmämalto on herkullista syötävää sellaisenaan, mutta makua voi täydentää vielä lisäämällä muutama pisara sitruunaa tai limettiä. Papaija sopii myös leikkeleiden ja paistetun tai savustetun lihan seuraksi.

Papaija on luonnossa kookas, ruohovartinen puu; melonipuuksikin kutsuttu. Sen haaraton runko voi kasvaa 2–10 m korkeaksi. Ylimpänä rungossa on lehtiruusuke, jonka keskellä tai alapuolella sijaitsevat melonin tai päärynän muotoiset, vihreät tai kellertävät hedelmät.

Halkaise kypsä papaija kahtia ja raaputa siemenet pois. Huuhdo ne ja levitä noin tunniksi kuivumaan paperin päälle. Kylvä muoviruukkuun kylvömultaan ja peitä muovilla. Aseta ruukku valoisaan ja lämpimään paikkaan ja pidä kylvös tasaisen kosteana. Siemenet itävät 2–10 viikossa.

Papaija kasvaa mittaa nopeasti, joten taimet kannattaa koulia pian omiin ruukkuihinsa. Mullaksi sopii ruukkukasvimulta, johon on sekoitettu karkeaa hiekkaa tai kevytsoraa. Erityisen tärkeää on istuttaa taimi samaan syvyyteen kuin aiemminkin. Papaijaa ei latvota eikä se siedä kylmää. Se tarvitsee aurinkoa ja lämpöä – ja viihtyy kesällä kasvihuoneessa.

Seuraavan kerran kun syöt kypsiä, makeita viinirypäleitä, niin kylvä niiden siemenet heti kylvömultaan noin sentin syvyyteen. Peitä kylvös muovilla ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan.

Viinirypäleen siemeniä kylväessään ei tiedä, mitä lajiketta niistä tulee ja tekevätkö ne koskaan hedelmiä. Sirot viiniköynnökset kauniine sormiliuskaisine lehtineen ovat joka tapauksessa tyylikkäitä huonekasveja.

Viiniköynnös on kesävihanta pensas, joka kiipeilee kärhien avulla. Rypäleissä on runsaasti hedelmäsokeria (noin 20 %), mutta myös rautaa ja C-vitamiinia. Meille rypäleitä tuodaan ympäri Eurooppaa. Viiniköynnös on hyvin vanha viljelykasvi, jota on kasvatettu yli 6000 vuotta.

Viikuna on helppohoitoinen ja sopeutuva puu ja sopii sen takia mainiosti ruukkukasviksi. Kesällä se viihtyy parvekkeella tai puutarhassa, talven se selviytyy huoneenlämmössä vaikka saattaakin tiputella lehtiään ja vaikuttaa huonovointiselta. Parhaiten se toki talvehtisi viileässä, mutta valoisassa kellarissa tai kasvihuoneessa.

Viikuna on pieni, kesävihanta puu, jolla on sormiliuskaiset lehdet. Se kasvaa usein pensaana, joka kukkii kahdesti vuodessa. Kukat ovat viikunan sisällä ja niistä kehittyvät pienet luumarjat. Syksyllä muodostuvat viikunat säilyvät puussa yli talven ja kypsyvät alkukesällä. Viikuna on tuoretuote, jota kannattaa käsitellä varovasti.

Koverra siemenet täysin kypsästä viikunasta ja anna niiden hetki kuivahtaa ennen kylvämistä. Kylvä tavalliseen kylvömultaan, peitä muovilla ja aseta muiden tavoin lämpimälle ja aurinkoiselle paikalle. Itämiseen kuluu 2–6 viikkoa. Taimet koulitaan noin 10 cm:n korkuisina. Latva katkaistaan haaroittumisen käynnistämiseksi heti, kun taimi on voimistunut. Viikunan oksia voi myös keväisin reippasti lyhentää.

Voit kokeilla kasvattaa huonekasveja myös muista kaupan hedelmä- ja vihannestiskiltä ostamastasi tuotteesta. Laita kokonaisen ananaksen vihreä tupsu juurtumaan multaan (jätä hieman hedelmän pintaa mukaan). Kasvata siemenistä paprikaa, mukuloista inkivääriä tai isolehtistä piparjuurta, persoonallisen kasvin saat istuttamalla bataatin ruukkuun! Istuta myös hevoskastanjan, luumun tai kirsikan siemenet, tammenterhot ja kahvinpavut – oudoimmistakin vihannestiskin tuotteista, kuten ananaskirsikasta, taarosta, tomatillosta ja viikunakaktuksesta, voit laittaa siemenen multaan; kokeile uteliaana!

Voit ostaa kasvin myös vihermyymälöistä; monia sitruslajeja on myynnissä ja banaanipuustakin saat rehevää vehreyttä.

Lähdeteoksena on käytetty Eva Rönnblomin teosta Kasvitarha ikkunalla (Kustannus-Mäkelä Oy, 2003). Sieltä löytyy myös muita ohjeita.

Tässä jäsenemme Marjaana Sanilan kertomus omista kokemuksistaan ja kokeiluistaan, lukuiloa!

Luin joitain vuosia sitten Richard W. Langerista, miehestä, jonka ikkunalla kasvoi sitruunapuu ja taatelipalmu 1970-luvun New Yorkissa. Kuten harrastuksissa usein käy, niin R.W. Langeriltakin "karkasi mopo käsistä" ja pian Langerin asunnon täytti jonkinlainen pienoistropiikki. Langer kirjoitti tuosta kaikesta kirjan ´Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu´.

Kaikki taimet lähtivät tavallisista, kaupan luomuhedelmistä kerätyistä siemenistä. Kivin siemenet nypin irti, kuivatin, kylmäkäsittelin ja kylvin. Taimia lähtikin kasvamaan noin 50, mutta onneksi ihan jokainen taimi ei selvinnyt kovin pitkään.

Kesäksi tämä kotitropiikkini lähtee pihallemme kesäleirille. Ehkä siellä sitten käydään jonkinlainen selviytymistaistelu, kasvit vastaan Suomen kesä, mutta kesän jälkeen takaisin sisälle siirretyt kasvit tuntuvat voivan todella hyvin.

Ihanne olisi saada tilaa talvipuutarhalle. Tavoitteena on kasvattaa niin oliivipuu kuin viiniköynnöskin. Sharon hedelmät olisivat myös ihana lisä, mutta kovin jalostettuina siinä ei ole siemeniäkään.

Ystävällisin terveisin,

Marjaana Sanila

Puutarha.net kiittää Marjaanaa kokemusten ja kuvien jakamisesta!