Missä isohapero kasvaa? – Levikki ja elinympäristö

Isohapero on maastossa yksinään, mutta voi kasvaa myös useamman sienen ryppäässä. Isohaperon ohi ei juuri voi kulkea, sillä on se verran huomiota herättävä väritys lakissaan. Isohaperolla ja tulipunahaperolla on molemmilla punaiset lakit. Isohaperolla lakki on kellertävän punainen ja tulipunahaperon lakki on sinertävänpunainen. Jos sienet sekoittaa toisiinsa, ei hätää, sillä kumpikaan ei ole myrkyllinen.

Isohapero on nimensä mukaan myös isokokoinen. Lakki saattaa olla jopa parikymmentä senttiä läpimitaltaan.
Löytymisajankohtaa näille sienille on heinäkuulta syyskuun loppuun. Jokunen sieni löytyy jo heinäkuulla; pääsatokausi on elo- ja syyskuun puolen välin kohdilla.

Isohaperon lakki on siis kellertävään vivahtavan punainen. Vanhemman sienen lakissa keltainen näkyy hyvin, väriä tulee lakin keskiosaan. Oravat mm. napsivat palan sieltä, toisen täältä haperon lakilta. Haperon malto on valkoista. Haperon pinnalla oleva kelmu lähtee reunoilta hyvin pois, lakin keskiosassa se on sitkeämmässä. Lakissa on myös heltat, jotka menevät rikki heti, kun niihin osuu.
Jalka on valkea ja tanakka. Joskus jalassa on punaista vivahdetta. Sienen jalka on sisältä hapera, pinnalta kova. Jalka voi olla parinkymmenen sentin pituinen.

Isohapero ei tarvitse ryöppäystä. Se kannattaakin syödä heti, kun se on kerätty. Pakastus, suolaus ja kuivauskin onnistuu. Ennen pakastamista haperotkin kannattaa kuivattaa ennen jatkokäsittelyä. Siitä saa myös herkullista

Vanhanajan sienipaistos

½ kg haperoita
2 kkp keitettyä riisiä
5 kpl keitettyjä perunoita
1 dl korppujauhoja
(1 kkp soijakermaa tai maitoa)
2 rkl ruohosipulia
1 tl paprikaa

Jauha sienet ja perunat lihamyllyssä. Lisää muut ainekset. Kaada seos voideltuun vuokaan ja paista vesihauteessa 50 min. Tarjoa perunoiden ja puolukkahillon kera.