Lehtipensasaidat ja -aidanteet

Jos aidasta tulee yhteinen naapurin kanssa, on valinnasta syytä päästä yhteisymmärrykseen. Kannattaa myös tarkistaa, sanelevatko kaavamääräykset joitain rajoituksia aidan suhteen. Tien vierustan aidan suunnittelussa on myös huomioitava aurauslumet ja tiesuola; kaikki pensaat eivät niitä kestä. Valinnassa pitää kiinnittää huomiota myös juuri- ja tyvivesojen muodostumiseen, lajin leveyteen, pitkäikäisyyteen ja kasvunopeuteen. Menestymisvyöhykettä ei sovi unohtaa.

Täydellisen näkösuojan saa noin 180 cm korkuisella aidalla. Sopusuhtainen leikattu aita kapenee ylöspäin; näin se ei kerää talvella lunta, varjosta alaosan oksia ja on helpompi leikata. Tuuheaksi kasvatettava pensasaita vaatii säännöllistä, jopa pari kertaa vuodessa suoritettavaa leikkaamista, kun taas vapaasti kasvavien pensasaidanteiden hoidossa keskitytään vain kuivuneiden tai vaurioituneiden oksien poistamiseen.

Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
Isotuomipihlaja on nopeakasvuinen, pystyhaarainen ja terve pensas. Se viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla, ei ole kovin vaativa maan suhteen ja kestää hieman kuivuuttakin. Valkoiset kukat avautuvat jo toukokuussa ja tuoksuvat miedosti. Syötävät siniset marjat kypsyvät syksyllä. Lehdistö on syksyllä oranssinkeltainen. Sopii hyvin vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Sietää myös alasleikkauksen.
Korkeus: 3–5 m, leveys: 3,5 m
Vyöhyke: I-VIII
Istutusväli: leikattava aita: 30 cm, vapaasti kasvava aidanne: 70–110 cm

Siperianhernepensas (Caragana arborescens)

Siperianhernepensas sopii sekä aurinkoon että puolivarjoon. Se kukkii runsaasti keltaisin kukin kesäkuussa. Kasvuvauhti on melkoinen: viidessä vuodessa 1,5 m. Se suorastaan pitää 3–5 vuoden välein alasleikkauksesta. Laji kestää kuivahkoakin maata. Etenkin Etelä-Suomessa sen kiusana on härmäsieni.

Korkeus: 3 m, leveys: 1,5–2 m

Vyöhyke: I-VI

Istutusväli: leikattava aita: 25 cm, vapaasti kasvava aidanne: 60–100 cm

Valkolumimarja (Symphoricarpos albus var. laevigatus)
Valkolumimarja on melko nopeakasvuinen ja leveä pensas. Kasvaa kolmessa vuodessa noin metrin korkuiseksi. Pensas tekee runsaasti juurivesoja. Lehdet puhkeavat varhain keväällä ja ovat kauniin keltaiset syksyllä. Kukkii pitkään heinäkuulta syyskuulle, punavalkoinen kukka on kuitenkin melko vaatimaton. Kauniit valkoiset marjat pysyvät pensaassa pitkälle talveen. Suosii tuoretta maata, mutta kestää kuivassakin eikä ole mitenkään vaativa kasvualustan suhteen. Sopii myös tienvarsille, koska kestää tiesuolaa. Menestyy auringosta varjoon. Tulee melko pian risuiseksi, joten leikataan 5 vuoden välein. Korkeus: 1–1,5 m, leveys: 1–2 m
Vyöhyke: I-V (VI)
Istutusväli: leikattava aita: 30 cm, vapaasti kasvava aidanne: 50–100 cm

Muita leikattavaksi pensasaidaksi sopivia kasveja ovat mm. pihasyreeni (Syringa vulgaris), unkarinsyreeni(Syringa josikaea), koivuangervo (Spiraea betulifolia), kääpiöpunapaju (Salix purpurea ’Nana’), koriste- (Aronia x prunifolia) ja marja-aronia (Aronia Prunifolia-ryhmä), japaninhappomarja (Berberis thunbergii) sekä arka isopuksipuu (Buxus sempervirens).

Hansaruusu (Rosa Rugosa-ryhmä ’Hansa’)
Hansaruusua käytetään paljon julkisilla alueilla. Pensas on terve ja voimakaskasvuinen. Runsas liilanroosa, tuoksuva kukinta on runsainta heinäkuun alussa, mutta suuria kukkia aukeaa saman vuoden versoihin myöhäiseen syksyyn asti. Juurivesoja kasvaa kohtalaisesti. Lehdet ovat kiiltävät ja niillä on kaunis keltainen syysväri. Kiulukat ovat oranssinpunaiset. Pensas viihtyy auringossa. Nuorennetaan poistamalla vanhimpia versoja, kestää myös alasleikkauksen.
Korkeus: 1,5–2 m, leveys: 1,8 m
Vyöhyke: I-VI
Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60–90 cm

Norjanangervo (Spiraea ’Grefsheim’)
Norjanangervo on yksi Suomen yleisimmistä pensaista. Sen runsas keväinen kukinta ja helppohoitoisuus tekevät siitä suositun. Se on terve ja melko vaatimaton kasvualustan suhteen. Valkoinen, edellisen vuoden versoilla tapahtuva, lyhyehkö kukinta ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Runsaasti tyviversoja. Versot eivät oikein kestä aurauslumia, sen sijaan tuulen ja ilmansaasteiden kestävyys on hyvä. Pensas viihtyy parhaiten auringossa, mutta myös puolivarjossa. Nuorennetaan poistamalla vanhimpia versoja, kestää myös alasleikkauksen.
Korkeus: 1–1,5 m, leveys: 1–1,5 m
Vyöhyke: I-VI
Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60–90 cm

Puistosyreeni (Syringa x henryi)
Puistosyreenin kasvutapa on melko leveä. Kesä-heinäkuun vaihteessa (hieman pihasyreenin jälkeen) kukkivat kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisen tai violetin eri sävyisiä. Kukinnot ovat näyttävät, koska kukan teriön liuskat avautuvat kunnolla. Viihtyy auringossa ja puolivarjossa, ravinteikkaassa maassa. Pensas on nopea-, voimakas- ja reheväkasvuinen. Juurivesoja ei kasva, tyvivesoja sen sijaan kasvaa runsaasti. Sietää jonkun verran tiesuolaa. Sopii aidanteeksi.
Lajikkeita mm. lähes puhtaanvalkoinen ’Tammelan Kaunotar’, tummanvioletti ’Ainola’ ja suuri- ja nuokkuvakukintoinen, liilanpunainen ’Julia’.
Korkeus: 2–4 m, leveys 3 m
Vyöhyke: I-VII (VIII)
Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60–100 cm

Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
Pihasyreeni kukkii eri sävyisin violetein tai valkoisin tuoksuvin terttukukinnoin juhannuksen tienoilla. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ravinteikkaassa maassa. Syreeni on hieman hidaskasvuinen. Kasvutapa on pysty ja oksat paksut ja jäykkähaaraiset. Juuristo on syvä ja juurivesoja kasvaa runsaasti. Lehdistöllä on keltainen syysväri ja lehdet varisevat melko myöhään. Sopii yksittäispensaaksi, leikatuksi aidaksi ja vapaasti kasvavaksi aidanteeksi.
Korkeus: 2–5 m, leveys: 1,5–4 m
Vyöhyke: I-VI
Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60–100 cm

Ruusuaidanteissa käytetään hansaruusun lisäksi mm. keijunruusua (Rosa ’Dart’s Defender’). Myös kanukoista (Cornus), kuusamista (Lonicera), marjaomenapensaasta (Malus toringo var. sargentii) ja jasmikkeista (Philadelphus) saa kauniita aidanteita.
Matalampia kukkivia aidanteita saa mm. pensashanhikista (Dasiphora fruticosa) sekä ruusu- (Spiraea japonica ’Froebelii’) ja koivuangervosta (Spiraea betulifolia). Vielä matalamman raja-aidanteen voi istuttaa vaikka keijuangervosta.

Aidanteessa voi myös kasvaa useita erilaisia pensaita; näin saadaan kukintaa jatkettua vaikka läpi kesän ja erilaiset lehdistön muodot ja värit tuovat ryhmään vaihtelua ja liikettä. Mikään ei myöskään estä yhdistämästä havuja ja lehtipensaita. Monilajinen pensasaita selviää myös taudeista tai talvivaurioista pienemmillä näkyvillä vaurioilla. Monilajinen, vapaasti kasvava aidanne on vaihtelevuudessaan myös näyttävä ja havujen ansiosta peittävä myös talvella.

Marjovia pensaita, mm. tyrniä (Hippophae rhamnoides), herukoita (Ribes) ja marjatuomipihlajaa (Amelanchier alnifolia), voi myös käyttää mainiosti aidanteina. Aidanteeseen voi yhdistää myös vaikka hedelmäpuita (mm. kirsikkapuu) tai tuoksuvatukkaa – mitä nyt mieleen tulee.

Lisää pensaita, puita ja perennoja löydät Kasvikortistosta.

Lisätietoa pensasaidan istuttamisesta

Lehtipensasaidan leikkaaminen