Liljakukko uhkaa puutarhasi kauneimpia kukkia – torjunta kannattaa aloittaa ajoissa

Liljakukko (Kuva: Adobe Stock)
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
Munat löytyvät lehtien alapuolelta jonoihin munittuina. Toukat kuoriutuvat munista viikon kuluessa ja käyttävät ravinnokseen samoja kasvinosia kuin aikuisetkin. Toukat ovat noin sentin pituisia, pää on musta, keskiruumis oranssinpunainen ja vartalon jaokkeissa on mustia pilkkuja. Toukat erittävät ympärilleen tummaa limaista ulostetta.
Ennaltaehkäise liljakukko
Ennaltaehkäisyn voi aloittaa jo keväällä, kun taimet ovat 5–10 cm kokoiset eli mahdolliset talven yli talvehtineet yksilöt ovat vasta virkoamassa. Torjuntaan on ryhdyttävä viimeistään ensimmäisten liljakukkojen ilmaantuessa, ennen kuin ne ehtivät munia.
Jos liljakukkoja esiintyy vasta vähän, niitä voi yrittää torjua ilman kemikaaleja eli poimia käsin ja tappaa. Kasviin reippaasti koskiessa aikuiset liljakukot kuitenkin hyvin helposti putoavat - tai pudottautuvat - alas maahan ja häviävät nopeasti karikkeen sekaan. Niinpä liljakukon alapuolella kannattaakin pitää jotain pientä astiaa, mihin sen ensin pyydystää, niin torjunta on tehokkaampaa.
Lehtien alapinnoilta löytyvät munintarivit eivät karkaa, vaan ne on helppo pyyhkäistä sormin pois ja hävittää. Näin saadaan vähennettyä seuraavaksi kuoriutuvien liljakukkojen määrää. Lehtien alle kannattaakin siis kurkistella useammin kuin kerran.
Jos liljakukkojen torjuntaan halutaan käyttää torjunta-aineita, niin on tärkeätä muistaa ruiskuttaa myös lehtien alapinnat, jossa munat ovat. Käsittely voidaan joutua uusimaan viikon kuluttua, koska torjunta-aineet eivät tehoa muniin, vaan vasta niistä kuoriutuviin toukkiin ja aikuisiin. Kukkivia kasvustoja ei saa ruiskuttaa, koska torjunta-ainekäsittelystä voi olla haittaa kukissa käyville mehiläisille.
Liljakukot syövät nimensä mukaisesti liljoja, mutta niitä on löydetty myös tulppaaneista ja sormustinkukista.
Lue lisää:











