Liljakukko
Liljakukko (Kuva: Adobe Stock)
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
Munatlöytyvät lehtien alapuolelta jonoihin munittuina. Toukat kuoriutuvat munista viikon kuluessa ja käyttävät ravinnokseen samoja kasvinosia kuin aikuisetkin. Toukat ovat noin sentin pituisia, pää on musta, keskiruumis oranssinpunainen ja vartalon jaokkeissa on mustia pilkkuja. Toukat erittävät ympärilleen limaista ulostetta.
Ennaltaehkäisyn voi aloittaa jo keväällä, kun taimet ovat 5–10 cm kokoiset eli mahdolliset talven yli talvehtineet yksilöt ovat vasta virkoamassa. Torjuntaan on ryhdyttävä viimeistään ensimmäisten liljakukkojen ilmaantuessa, ennenkuin ne ehtivät munia. Jos liljakukkoja on vähän, voi yrittää poimia ne käsin ja tappaa. Torjunta-aineiksi on hyväksytty pyretriinivalmisteet (näistä etenkin aerosolit tehoavat hyvin). Torjunta-ainekäsittelyä tehtäessä on tärkeätä ruiskuttaa myös lehtien alapinnat.
Käsittely voidaan joutua uusimaan viikon kuluttua, koska torjunta-aineet eivät tehoa muniin, vaan vasta niistä kuoriutuviin toukkiin ja aikuisiin. Kukkivia kasvustoja ei saa ruiskuttaa, koska torjunta-ainekäsittelystä voi olla haittaa kukissa käyville mehiläisille. Liljakukot syövät nimensä mukaisesti liljoja, mutta niitä on löydetty myös tulppaaneista ja sormustinkukista.
Puutarha.netin Keskustelupalstalla lisävinkkejä tuholaisten torjuntaan