• Etusivu
  • Kasvillisuus

Haaparousku: Arvostettu sienikaunotar

Muista aina haaparouskun ryöppäys

Tiina Painokallio
Päivitetty 25.05.2025
Haaparousku

Haaparouskun heltat erottuvat hyvin. (Kuva: Adobe Stock)

Haaparouskua löytyy koko maasta; esiintymät harvenevat kuitenkin pohjoiseen mennessä. Heinäkuusta lokakuulle voi tämän kaunottaren bongata seka-, mänty- ja kuusimetsistä sekä nevoilta, joilla kasvaa joko koivuja tai kuusia.

Haaparouskuja löytyy kohtalaisen helposti, ilman suurempaa etsimistä. Esiintymät voivat olla joko yksittäisiä sieniä siellä täällä tai isompi rypäs. Haaparouskukin on kauppasieni ja näin ollen arvostettu sieni, joten se kannattaa napata metsästä mukaan, jo sellaisen löytää.

Haaparouskun tunnistaminen

Haaparouskun lakki on kauniin tummanharmaanlila; vanhemmiten tummeneva. Lakissa erottuu selvästi pyöreät ringit, jotka ovat tummempia kuin lakin pohjaväri. Haaparouskun lakin koko on 10‒15 cm; yleensä lähempänä kymmentä senttiä. Vanha rousku on tasoittunut väriltään ja lakin kuperuus sekä ringit ovat kadonneet. Sateen jäljiltä lakin pinta on niljakas. Haaparouskun lakin alla on selvästi erottuvat heltat. Kun heltta rikkoutuu, siitä vuotaa valkoista maitiasnestettä, joka muuttuu vihertävänharmaaksi. Sienen liha on valkeahko ja lakki on paksu.

Haaparouskun jalka on ontto, tukeva ja liukas. Heltat ja jalka ovat samanväriset. Sienen jalka on koko pituudeltaan yhtä paksu. Haaparousku sekoitetaan usein ohuempijalkaiseen ja lakkinsa väriltä hieman erilaiseen kalvashaaparouskuun, kuten näissäkin kuvissa voi huomata. Sinänsä se ei haittaa mitään, sillä molemmat sienet ovat syötäviä, kun ne on ryöpätty.

Rouskut ryöpätään aina ennen käyttöä, suolaamista ja pakastamista

Koko haaparousku on ryöppäyksen jälkeen syötävä. Sienikilon ryöppäämiseen (keittämiseen) tarvitaan 3 l vettä - ja niitä kiehutetaan 5‒10 min. Jos rouskun syö heti, niin 5 minuutin kiehautus riittää. Kun sieni säilötään, keittoajan on oltava pidempi. Haaparouskun väri muuttuu ryöppäyksessä harmaanvihreähköksi.

Sienet voidaan säilöä suolaamalla, pakastamalla tai kuivaamalla. Haaparouskujen joukkoon voi tietenkin laittaa muita rouskuja, mikäli ei pelkästään haaparouskuja löydy säilömiseen asti.

<p data-block-key="wbuaz">Haaparousku on herkullinen ruokasieni. (Kuva: Adobe Stock)</p>
Haaparousku on herkullinen ruokasieni. (Kuva: Adobe Stock)

Haaparouskun valmistaminen

Jos sienet kuivattaa, niin niitä ei tarvitse ryöpätä ennen kuivausta, mutta ennen käyttöä kyllä. Kuivatuksessa sienet siistitään, viipaloidaan noin ½ cm:n paksuisiksi ja laitetaan kuivumaan tuoreina. Kun haaparouskut kuivaamisen jälkeen otetaan käyttöön, niitä liotetaan tunnin, parin ajan vedessä, jonka jälkeen ne vaihdetaan uuteen veteen ryöpättäväksi. Ryöppäyksen jälkeen sienet ovat syötäviä. Ennen pakastusta rouskut on ryöppäyksen jälkeen hyvä käyttää kuumalla ja rasvattomalla pannulla, jotta ylimääräiset nesteet häviävät sienistä.

Ryöppäyksen jälkeen haaparouskuista voi tehdä vaikka:

Syysillan sienisalaattia (neljälle)

  • Noin ½ l valmiiksi ryöpättyjä rouskuja
  • 1 salaatti- tai punasipuli
  • persiljaa tai kirveliä, tuoretta sellaista, runsaasti
  • ½ dl rypsi-, oliivi- tai auringonkukkaöljyä
  • 1-2 rkl valko- tai punaviinietikkaa
  • 1 rkl sokeria
  • mustapippuria hieman jauhettuna tai rouhittuna
  • 1-2 tl paprikajauhetta
  • 1 tl suolaa

Hienonnetaan sipulit ja rouskut pieniksi. Silputaan persilja tai tilli saksilla ja sekoitetaan sipulin ja rouskujen joukkoon. Sekoitetaan pienessä tiiviskantisessa lasipurkissa kastike: kaadetaan purkkiin öljy ja etikka, lisätään sokeri, pippuri, paprikajauhe, suola ja persilja tai kirveli. Ravistetaan purkkia, kunnes kastike on tasaista. Kastike kaadetaan sienten ja sipulien päälle. Annetaan makujen vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoamista.

Tarjotaan pääruoan lisukkeena. Sopii hyvin myös kylmien tai lämpimien voileipien päällysteeksi.

Ohje

Ohje

Lue myös:

Kasvillisuus
sienet
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202112_74213.jpg
Autiotilat pienruokatuotannon keitaiksi
Moni kaupunkilainen haaveilee omakotitalon puutarhasta tai siirtolapuutarhan palstasta, jotta voisi tuottaa omia puutarhatuotteita kuten salaatteja, juureksia, omenia, marjoja ja raparperia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tästä ihanteesta tulee todella kallis harrastus. Usein unohdettu vaihtoehto on autiotila valmiine puutarhoineen – ja villiruokamahdollisuuksineen kuten villivihannekset, sienet ja marjat. Näitä hylättyjä pikkutiloja pihapiireineen on Suomen maaseutu pullollaan.
20179_50277.jpg
Lampaankääpä
Tämä sieni on helppo löytää metsästä, eikä tunnistamisessakaan liene vaikeutta. Kääpiin kuuluvat myös vuohen- ja typäskääpä.
20149_40840.jpg
Herkulliset tatit - Männynpunikkitatti
Tämä tatti on yleinen tuttavuus erityisesti koko mittaansa venyneessä mäntymetsässä. Sekametsistäkin männynpunikkitattia toki löytyy. Nimestäkin saattaa jo päätellä, että sieni on kuitenkin männyn seuralainen. Männynpunikkitatti on sooloilija; harvemmin esiintyy ryhmissä.
20078_5987.jpg
Mustatorvisieni on sekametsissä piileskelevä sieni
Tätä helposti tunnistettavaa sientä löytyy yleisesti koko Suomesta, mutta pohjoisessa niitä on harvemmassa. Vaikka heinäkuussakin saattaa näitä sieniä löytää, niin etenkin elo-syyskuu on torvisienten aikaa. Toki löytöjä voi tehdä lokakuussakin. Yleensä, kun yhden on bongannut, muut löytyvät helposti. Tarkkuutta etsimisessä tarvitaan, sillä mustatorvisieni on sen verran taitava piiloutumaan.
Tomaatti on värikäs suosikki ruokapöytään
Tomaatin punainen kutsu: väri, jolla on historia ja vaikutus
Tomaatti kuuluu kasvisten viiden värin jaottelussa punaisen eli vahvan voimavärin ryhmään. Tomaatin väri sykähdytti ihmisiä jo ennen kuin oli tieteellisiä tuloksia värien vaikutuksesta elintoimintoihin. Niinpä ranskalaiset ja italialaiset kutsuivat tomaattia alkujaan nimillä lemmenomena ja kultaomena, pomme d'amour ja pomodoro.
20227_70787.jpg
Hurmaavat kärhöt (Clematis)
Hehkuvat, isokukkaiset jalokärhöt ja herkän kauniit luonnonkärhöt kietovat puutarhanharrastajat helposti pauloihinsa. Kärhöjen kukkien väri vaihtelee vitivalkoisesta vaaleanpunaisen ja sinililan tai punalilan kautta siniseen tai sametin- tai purppuranpunaiseen. Ne sopivat niin moderniin puutarhaan kuin metsäpuutarhaan, viihtyvät maassa ja kasvavat ruukuissa – tai peräti amppeleissa. Kärhöjä voi yhdistää myös kesäkukkaistutuksiin.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton