Suomen metsien myrkylliset sienet

Myrkkysieniä löytyy joka puolella Suomea, joskaan kaikkia lajeja ei joka puolella maatamme olekaan. Punaista kärpässientä kasvaa koko maassa sekä metsässä että pihoissa keskikesästä lähtien. Valkokärpässieniä löytyy havu- ja sekametsistä elo-syyskuussa. Se on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa

Harvinaista kavalakärpässientä löytyy lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla. Viime vuosina on havaintoja tehty myös laajemmalta alueelta ja kavalakärpässienen oletetaan levinneen hieman idemmäs. Ilmaston lämpeneminen saattaa olla syynä sienen leviämiseen. Siniharrastajien tekemät havainnot on erittäin helppo ilmoittaa esimerkiksi laji.fi -sivustolla.

Pantterikärpässientä tavataan Etelä-Savoa myöten. Suippumyrkkyseitikkiätaasen löytyy pääsääntöisesti Etelä-Suomesta.Pulkkosientä tapaa puistoissa, hakkuualueilla, kotipihassa ja metsässä tietenkin.

Korvasienistä onkin ollut aiemmin juttua.

Punainen kärpässieni on helpoin tunnistaa. Se erottuu metsästä kauniilla punaisella valkotäpläisellä lakilla.

Valkokärpässieni on puhtaan valkoinen kauttaaltaan. Se sekoitetaan helposti herkkusieneen, joten jos ei ole varma, sieni kannattaa jättää metsään. Jos kuitenkin valkoisen kärpässienen kanssa valmistusvaiheeseen asti ehtii, sienen heltat ja itiöt pysyvät valkoisina eivätkä tummu. Viimeistään silloin on syytä heittää sieni pikaisesti kompostiin.

Kavalakärpässieni on oliivinvärinen lakiltaan; lakissa saattaa olla valkoista täplää. Kaikki kärpässienet tunnistaa sienen jalassa olevasta tupista. Se jää useimmiten maan sisään, mutta on varma tunnistustapa.

Pantterikärpässienen lakki on vaaleanruskea, reunoiltaan säteittäisuurteinen ja sen pinnassa on pieniä valkoisia laikkuja kehinä. Jalka on valkoinen ja siinä on kapea rengas jalan puolivälissä. Jalan tyvessä on mukulamainen paksunnos, jonka reuna on terävärajainen.

Kärpässienille tyypillinen tuntomerkki on maan alla oleva pullistuva tyvi. Sienet kannattaa siis poimia niin sanotusti "juurineen!, jotta tunnistaminen olisi helpompaa ja varmempaa.

Suippumyrkkyseitikin lakissa on keskellä terävä huippu. Ensin lakki muistuttaa kelloa, vanhemmiten siitä tulee laakea. Sienen väri on oranssinruskea ja se tuoksuu retiisille tai raa'alle perunalle. Ruskeat ja paksut heltat ovat harvassa. Lieneekö seitikki viittaus seittiin, joka peittää sienen nuoria helttoja? Suippumyrkkyseitikin jalka on pitkähkö, siinä on epäselviä, keltaisia vöitä ja tyvi saattaa olla muuta jalkaa paksumpi.

Pulkkosieni on ruskea (sävy vaihtelee) ja väri tummenee, kun sientä koskee. Se muistuttaa hyvin paljon mustarouskua. Nuorena lakki kiertyy reunoilta sisäänpäin ja muodoltaan pyöreä, vanhana suppilo ylöspäin. Laakean lakin keskellä on lievähkö kohouma. Lakin heltat ovat eripituiset ja vaaleanruskeat. Jalan pinta on härmemäinen ja suippeneva tyven suuntaan.

EDELLEEN TÄRKEIN SÄÄNTÖ ON OLLA KERÄÄMÄTTÄ SIENIÄ, JOITA EI TUNNE!

Opettele siis tuntemaan metsän herkulliset ruokasienet.