• Etusivu
  • Kasvillisuus

Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon

Rakentajan toimitus
Päivitetty 29.05.2023
20235_59081.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.

Omenapuun lajikkeet

Omenapuun lajike kannattaa valita omien mieltymyksien mukaan. Kaikki lajikkeet ovat kuitenkin syötäviä. Makuja löytyy melko happamasta todella makeaan. Jotkut omenalajikkeista ovat mehukkaimmillaan sellaisenaan, toiset taas sopivat parhaiten soseeseen. Eri lajikkeet kypsyvät eri aikoihin. Joistakin omenapuista voi kerätä satoa jo alkusyksystä, toisista vasta myöhemmin. Lajikkeiden välisiä eroja on myös satokypsyydessä, eli kuinka nopeasti omenapuu alkaa tuottamaan satoa. Lajikkeisiin on myös merkitty kasvuvyöhykkeet, eli millä vyöhykkeellä ne kasvavat parhaiten.

Omenapuista löytyy kesä-, syksy- ja talvilajikkeita hedelmien kypsymisajankohdan mukaan. Kesälajikkeet kypsyvät elokuun puolivälin jälkeen. Ne kannattaa syödä sellaisenaan, sillä kesälajikkeet eivät sovi varastointiin. Syksylajikkeet kypsyvät syyskuun aikana ja talvilajikkeet syys-lokakuun vaihteessa. Syyslajikkeita voi varastoida 2–3 kuukautta ja talvilajikkeita jopa 3–5 kuukautta. Talviomenat ovat herkullisimmillaan noin kuukauden kuluttua.

Lajikkeista lisätietoja

Kasvupaikan valinta

Ihanteellinen kasvupaikka on valoisa sekä lämmin ja se on tuulelta suojassa. Kasvupaikan pitää myös olla hyvin vettä läpäisevä, koska omenapuun juuret eivät kestä märkyyttä. Siksi usein suositellaankin istuttamaan omenapuut kohopenkkiin, jolloin ylimääräiset vedet valuvat omenapuun juurelta pois.

Omenapuiden koot voivat vaihdella runsaasti, joten kannattaa valita omaan puutarhaan tai parvekkeelle sopiva yksilö. Parvekkeelle sopiva omenapuu kasvaa ruukussa. Esimerkiksi riippa- tai pilariomenapuut ovat tähän erittäin sopivia.

Uutta omenapuuta ei kannata istuttaa vanhan paikalle. Uusi omenapuu kannattaa istuttaa muutaman metrin päähän vanhan omena- tai päärynäpuun paikasta. Jos kuitenkaan tilaa ei ole, pitää vanhat mullat vaihtaa ja kaivaa huolellisesti kaikki juuret pois istutuspaikasta, sillä vanhan omenapuun juurten pieneliöt voivat siirtyä uuden puun juuriin ja tehdä tuhojaan.

Lue lisää omenapuun istuttamisesta

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Pölytys

Omenapuita kannattaa olla vähintään kaksi eri lajiketta. Silloin varmistetaan kukkien ristipölytys ja suurempi sato. Taimimyymälästä kannattaa varmistaa, mitkä lajikkeet sopivat parhaiten keskenään ja mitkä ovat hyviä pölyttäjiä. Yksinkin kasvava omenapuu tekee hedelmiä, mutta sato on pienempi. Yksinäiseksi omenapuuksi kannattaakin valita perheomenapuu, jossa kasvaa monta lajiketta samassa puussa. Näin puu pystyy tekemään ristipölytyksen itse.

Mehiläiset ja kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. (Kuva: Puutarha.net)
Mehiläiset ja kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. (Kuva: Puutarha.net)

Omenapuun hoito

Omenapuun lannoitus tehdään säännöllisesti, mutta maltilla. Satoikäisiä puita lannoitetaan joka vuosi. Keväisin lannoitetaan normaalilla puutarhalannoitteella, joka sisältää typpeä. Kannattaa kuitenkin varoa liiallista typpilannoitusta, koska se saa puun helposti ylikasvamaan. Syksyisin puut lannoitetaan syyslannoitteella talvehtimisen parantamiseksi.

Vuosittaiset hoitoleikkaukset suoritetaan kevättalvella, kun silmut ovat lepotilassa. Hoitoleikkauksilla pyritään pitämään omenapuun latvus ilmana ja kasvattamaan puuhun hyviä, vahvoja oksia. Puun oksia voi myös taivuttaa narujen ja painojen avulla. Taivutus tehdään juhannuksen aikoihin ja oksia pidetään taivutettuina 3–4 viikkoa. Tämä kasvattaa oksista vahvoja satoa varten ja edistää puun latvuksen pysymista ilmavana.

Hoitoleikkauksen ohjeet

Omenapuun viholliset

Omenoilla on monia vihollisia tuholaisista erilaisiin tauteihin. Yleisimpiä tauteja ovat omenarupi ja muumiotauti. Tuholaisista omenoita havittelee jyrsijät, omenakirva, omenakääriäinen ja pihlajamarjakoi. Myös ampiaiset voivat verottaa omenasatoa, jos mesi loppuu kukista liian aikasin syksyllä.

Omenarupea sairastaviin omenapuihin tulee ruskeita laikkuja lehtiin, oksiin ja hedelmiin. Omenan pinnassa olevat laikut voivat halkeilla ja näin altistaa omenat muumiotaudille, joten hyvin rupiset omenat kannattaa hävittää niin puusta kuin maastakin. Tärkeää on myös pitää latvus ilmana, koska omenarupea levittävät itiöt viihtyvät kosteassa ja lämpimässä paikassa.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Yleisin omenoita piinaava tauti on muumiotauti, joka pilaa hedelmät loppukesällä. Omenan pintaan syntyy ruskea, nopeasti laajeneva laikku, jonka pintaan muodostuu vaaleita itiöpesäkkeitä. Lopulta omenat ruskettuvat ja pilaantuvat kokonaan. Taudin saaneet omenat kannattaa kerätä pois puusta ja maasta sekä hävittää kompostoimalla.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Omenapuun runko kannattaa suojata jyrsijöiltä. Varmin tapa on laittaa rungon ympärille runkosuoja tai aidata puu 1,5 metriä korkealla kanaverkolla. Myyriltä puun voi suojata talvella tiivistämällä lumen rungon ympäriltä, jolloin myyrät eivät pääse tekemään tuhojaan lumen alla. Jäniksiä voi myös yrittää hämätä tuomenoksilla ja kanankakkarakeilla. Niiden haju on epämiellyttävää jäniksistä ja toimii näin hajukarkotteena.

Kasvillisuus
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20_P_130642_1.jpg
Miten villivadelmasta pääsee eroon?
Villivadelmaan pätee vähän sama kuin kriikunaan. Se tekee juurivesaa todella paljon, helposti ja aika pitkiäkin matkoja. Eli aikaisemmin sanoin, että kriikunan juurivesaa ei saa myrkyttää glyfosaatilla. Villivadelman juurivesoja kyllä sitten voi, jos siitä halutaan kokonaan eroon. Ja se vaatii kyllä useampia myrkytyskertoja tai torjuntakertoja, niinkuin kauniisti sanotaan.Glyfosaatti -valmisteita ovat esimerkiksi Roundup tai Glyfonova Bio. Glyfosaatin käytöstä ollaan tänä päivänä tietenkin montaa mieltä. Tällä hetkellä sen käyttö on Suomessa sallittu vielä 2022 vuoteen asti. Mutta jos sitä käyttää, niin kaikki käyttö- ja turvallisuusohjeet pitää sitten todella tarkkaan lukea. Esimerkiksi vesistöjen äärellä sen käyttö on todellakin kielletty! Eli täytyy olla tarkkana.Glyfosaatti puree villivadelmaan, mutta vaatii useamman käsittelykerran. Eli sanotaan näin: 2-3 viikon välein. Ehkä kaksi, jopa neljä kertaa ennenkuin se tosiaan taantuu ja kuolee pois.
20235_81687.jpg
Vadelma (Rubus)
Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja sitä voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja. Marjasadosta päästään nauttimaan Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja pohjoisessa pari kolme viikkoa myöhemmin. Kypsän marjan tunnistaa siitä, että se irtoaa helposti kannastaan.
20238_59603.jpg
Herkullinen tatti herkkutatti
Kauppasienten ehdoton ykkönen herkkutatti (Boletus edulis) ilmestyy poimittavaksi toisinaan heti kesäkuussa, ja satoa voi poimia lokakuulle asti. Parasta poiminta-aikaa elellään elo- ja syyskuussa.Sieni antaa satoa lähes joka vuosi runsaanlaisesti. Aivan ensimmäisiä tatteja kannattaa katsastaa metsän kulkureittien varsilta sekä suurten kuusien juurilta. Tatit ovat paikkauskollisia – yleensä.Kova kasvualusta on näiden tattien mieleen. Sienten määrässä on vuosittain suuria eroja. Satokauden lopulla tatteja löytynee vielä kuivista mäntymetsistä.
20236_63320.jpg
Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
20229_79609.jpg
Kohdistetut kasvilamput vai kauttaaltaan hyvä led-valaistus?
Led-lamppujen käyttöä kasvivaloina esim. taimien kasvattamisessa on muutamien viime vuosien aikana alettu suosia muun muassa siksi, että led-lamput kasvivaloina eivät kuumene niin paljoa kuin energiansäästölamput, hehkulampuista puhumattakaan. Hyvät led-lamput ovat lisäksi energiatehokkaampia kuin energiansäästölamput. Myös kotoisat huonekasvimme tarvitsevat hyvälaatuista valoa. Valaisimissa kannattaa panostaa korkean CRI:n eli värintoistoindeksin led-yleisvalaisimiin, joiden valossa viihtyvät sekä ihmiset että kasvit.
20233_81073.jpg
Persilja on varsinainen vitamiinipommi
Persilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen, ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton