Varmista arkojen kasvien menestyminen

Kasvien talvenkestävyydessä on suuria eroja jopa saman lajin eri kannoilla. Kasvien valinnassa kannattaakin suosia kotimaisia taimia; taimitarhat pyrkivät kasvattamaan meillä kestäviä kantoja. Jos mahdollista, niin taimen tulisi olla myös omajuurinen(vaikka maanpäälinen osa paleltuisi, niin versominen tapahtuu omasta juuristosta).

Myös taimen kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Pieni taimi sopeutuu helpommin uuteen kasvuympäristöön ja se on lisäksi helpompi suojata kylmältä. Edullisessa ilmastossa kookkaaksi kasvaneen taimen sopeutuminen voi tuottaa ongelmia. Jos kuitenkin tulet hankkineeksi ison taimen, niin valmistele kasvupaikka huolellisesti lajin toiveiden mukaiseksi ja hoida tunnollisesti istutuksen jälkeen. Ainakin ensimmäisenä talvena suojauskin on tarpeen.

Lue FinE-taimista

Lue lisää kasveista

Omalla tontilla vallitseva pienilmasto voi vaikuttaa kasvien menestymiseen jopa menestymisvyöhykettä enemmän. Tunnista siis tonttisi olosuhteet; tarkkaile lämpötiloja, tuulisuutta ja lumipeitteitä. Arkoja kasveja ei kannata istuttaa tuuliseen ja hallanarkaan paikkaan. Muista myös, että rinnetontilla kylmä ilma valuu alaspäin eli ylhäällä rinteessä on otollisemmat olosuhteet.

Monet kasvilajit hyötyvät kookkaampien kasvien tarjoamasta suojasta, joten ota suojakasvillisuus avuksi. Kookkaat kasvit suojaavat pienempiään niin tuulelta, hallalta kuin kevätahavaltakin. Esimerkiksi magnoliat, valesypressit, hemlokit ja jättituija hyötyvät suojakasvillisuudesta – etenkin nuoruusvuosiensa aikana.

Mantereisesta ilmastosta tai Suomea eteläisimmiltä kasvuvyöhykkeiltä kotoisin olevat kasvit heräävät herkästi aikaisin keväällä – ja palelluttavat silmunsa yöhallojen aikana. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi aikaisin kukkivat alppiruusut ja magnoliat, ulkomaiset vadelma- ja mansikkalajikkeet sekä monet lämpimämpiin oloihin jalostetut perennat. Herkästi kasvuun virittyvät kasvit kannattaa istuttaa puutarhassa paikkaan, missä lumi viipyy pitkään; sulava lumi viilentää ja tasaa lämpötilan vaihteluita. Kasvien suojaksi voi pystyttää myös varjostavia seinämiä auringon puolelle.

Talvenkestoa parantaa lisäksi riittävä valo ja lämpö. Vaikka kasvi kotiseudullaan kasvaisikin varjossa, niin lyhyen kesämme aikana se viihtyisi varmasti paremmin valoisammassa paikassa. Kasvin sijoittaminen osaksi suurempaa ryhmää auttaa myös; ryhmä suojaa arempia ja pienempiä kasveja auringolta ja tuulelta, haihduttaminen vähenee, maa ei routaannu niin herkästi, eikä nurmikko pääse rohmuamaan vettä ja ravinteita.

VINKKI: Iso kivi varastoi päiväsaikaan lämpöä ja viivyttää keväällä kasvuunlähtöä. Istuta kiven eteläpuolelle lämpöä ja aurinkoa kaipaavat kasvit – pohjoispuolelle kevätauringolle herkät varjon kasvit. Muista kuitenkin, että pohjoispuolella oleva kookas kasvi on keväällä vaarassa latvuksen heräillessä haihduttamaan, vaikka maa kiven varjossa on vielä umpijäässä.

Kasvit viihtyvät ilmavassa ja vettä hyvin läpäisevässä kasvualustassa. Liian märässä maassa juuret kärsivät hapenpuutteesta ja niistä tulee ohutseinäisiä ja mehukkaita – alttiita talvivaurioille. Erityisesti puuvartiset pionit ovat herkkiä liikamärkyydelle. Jäykkä, tasainen savimaa voi puolestaan tappaa miltei minkä tahansa kasvin. Kohopenkki ja kumpare parantavat kasvin oloja huomattavasti tasaamalla juuriston kosteus- ja lämpöolosuhteita.

VINKKI: Perusta vähintään metrin levyinen penkki, jotta pakkanen ei pääse puraisemaan sivuilta. Kapeasta ja korkeasta keosta multa valuu herkästi pois, jolloin juuret jäävät alttiiksi kylmälle.

Arka kasvi on varminta istuttaa keväällätai kasvukauden alkupuolella, jotta se ehtii hyvin juurtua ja valmistautua talveenkin. Säännöllinen kastelu nopeuttaa juurtumista. Mikäli istutus menee myöhälle tai istutat syksyllä, niin suojaus parantaa mahdollisuuksia selviytyä ensimmäisestä talvesta.

Ryhmäruusujen ja arkojen kärhöjen istutuksessa on tärkeää upottaa ne 15–20 cm syvempään kuin missä ne ovat taimistossa kasvaneet. Silloin maanpinnan alapuolelle jäävät silmut turvaavat kasvuunlähdön keväällä. Muut taimet istutetaan yleensä entiseen kasvusyvyyteensä, sillä muuten ne altistuvat kuivumiselle ja taudeille (Huom! Myös liian paksu katekerros tekee saman).

VINKKI: Älä istuta arkaa kasvia metallitolpan lähelle. Metalliset aidantolpat ja rakenteet voivat johtaa kylmää juuristoon ja aiheuttaa siten talvituhoja.

Houkuttele kasvin juuret kasvamaan syvälle kastelemalla niitä kerralla runsaasti. Kevyt, usein toistuva kastelu saa juuret kasvamaan pinnassa, jolloin ne ovat arkoja pakkaselle ja roudalle.

Maan ravinnetasapainoon myös tärkeä kasvien talvenkestoon vaikuttava tekijä. Kasvupaikka, kasvilaji ja hoitotapa vaikuttavat lannoitustarpeeseen. Periaatteessa kasvusto voi pärjätä ihan ilman erillistä lannoitustakin, mikäli kasvijätteet jätetään maatumaan paikalleen.

Jos kuitenkin lannoitus on tarpeen, niin keväällä kasvun alkaessa annetaan typpipitoista, kasvuun innostavaa lannoitetta. Liika typpilannoitus (tai liian myöhään annettu) saattaa aiheuttaa voimakkaan, kylmänaran vuosikasvun. Talveen valmistautuminen aloitetaan jo heinäkuun puolivälin, elokuun alun jälkeen antamalla vähätyppistä syyslannoitetta. Jos kuitenkin maassa on jo runsaasti kaliumia (esimerkiksi puuntuhkan levityksestä) ja fosforia, niin syyslannoitus ei ole välttämätön.

Voit helpottaa esimerkiksi arkojen hedelmäpuiden ja hillittykasvuisten omenapuiden juurtumista sekä talveentumista poistamalla niiden kukannuput ensimmäisenä vuonna. Myöhempinä vuosina raakileharvennus tasaa satovaihteluita. Tästä on hyötyä, sillä esimerkiksi huippusatoa seuraava kova talvi voi koitua vaikkapa aran luumupuun kohtaloksi.

Lue lisää puutarhan hoitotöistä

Levitä katetta juurille

Talven tullen kasvien juuriston suojaksi levitetty kate auttaa tasaamaan kosteusolosuhteita ja suojaa juuristoa jäätymiseltä. Juurialueelle voit lisätä esimerkiksi haketta, puiden lehtiä, kuusenoksia tai kiviainesta. Ryhmäruusujen juurelle lisätty kuohkea, hiekkapitoinen multaseos suojaa maan tiivistyessä liian pinnassa olevaa juuristoa. Pintajuuristen alppiruusujen tyvelle voi haravoida vaikka neulaskariketta. Arkojen ruusujen, kärhöjen ja perennojen talvenkestävyyttä voi parantaa levittämällä niiden juurelle pakkasten alkaessa 10–20 cm kerros talvisuojaturvetta.

Keväällä kate voi viivästyttää kasvien kasvuunlähtöä ja siten suojata kasveja myös keväthalloilta. Samalla tosin maan sulamisen hidastuminen voi lisätä kasvien kuivumisriskiä. Joskus katteen poistaminen ja kastelu saattavat olla tarpeen, jotta kasvi pelastuu kuivumiselta. Huom.! Kattamaton musta katekangas kerää auringonpaisteella lämpöä; se voi nopeuttaa roudan sulamista keväällä, mutta aiheuttaa myös haitallisia lämpötilanvaihteluita.

Suojaa kasvusto

Sateisina ja leutoina talvina kasvuston suojauksesta voi toki olla jopa haittaa kasveille, mutta varsinkin vähälumisina talvina suojaaminen voi olla tarpeen. Ilmava suojaus syntyy havuista. Aremmille kasveille jopa pakkaspeite saattaa olla tarpeen. Pakkaspeitteellä suojaat vaikkapa magnolian, ruusumantelin, kääpiökotakuusaman ja pohjoisemmassa onnenpensaan herkät kukkasilmut paleltumiselta. Pakkaspeitettä kannattaa kietoa myös makeakirsikoiden ja persikan runkojen ympärille koko niiden eliniän – muutkin puut hyötyvät rungon suojaamisesta nuoruusvuosinaan (nuoren puun kuori on vesipitoista ja altista vioitukselle). Pakkaspeitolla suojataan myös seinällä kasvavat köynnösruusut. Rentovartiset ja nuoret kasvustot voi laskea myös maahan, mutta jyrsijöille ei kannata pakkaspeitolla rakentaa juhlatelttaa. Maahan laskettu kasvusto suojataan havuilla ja lumella.

Hyödynnä lumi

Mikäli lunta tosiaan saadaan, niin sitä kannattaa kasata reilusti arempien kasvien suojaksi. Jos kyseessä on erityisen arka kasvi, niin sen talvetus vaikkapa kellarissa on varmin keino saada kasvi säilymään uuteen kasvukauteen. Talveta kasvit ruukuissa ja pidä multa kevyen kosteana. Puksipuun talvettamiseen ihanteellisin tila olisi villeä ja valoisa, mutta alle +5 asteen lämpötilassa sen voi talvettaa pimeässäkin paikassa.

Lue lisää talvisuojauksesta

Kasvia uhkaa kuivuminen, jos kasvusto alkaa virota juuriston ollessa vielä jäässä. Riski on suurin ainavihannilla (ikivihreillä kasveilla, kuten havuilla ja alppiruusuilla) kasveilla etenkin muutamana ensimmäisenä keväänä. Kuivumiselle ovat herkkiä myös ruusut ja ulkona ruukussa talvehtineet kasvit. Varjostanuoria taimia, poista maan sulamista hidastavat peitteet sekä katteet ja jouduta maan sulamista kastelulla. Versoja suojaavien peitteiden poistamisella ei kuitenkaan kannata pitää kovin kiirettä, vaan niiden talvisuojat poistetaan vasta maan sulettua lapionmitan syvyydeltä. Peitteet suojaavat kasvustoja haihdunnalta ja kuivumiselta sekä yllättäviltä pakkasöiltä.

Lue lisää kevätsuojauksesta

Joskus talvi kuitenkin pääsee kasveja vahingoittamaan, vaikka tunnollinen kotipuutarhuri olisi tehnyt kaikkensa tarjotakseen kasville mahdollisuudet selvitä talvista ja menestyä kasvupaikallaan. Vaikka kevään korvalla vaikuttaisikin siltä, että peli on menetetty, niin älä kuitenkaan heti poista taimea (ellei se kenties keskeisen sijaintinsa vuoksi ole pakollista). Pienenkin elonkipinän löytyessä kasvi saattaa yllättää ja tarjota uuden tilaisuuden kasvattajalleen. Selvästi kuolleet ja vahingoittuneet osat voi poistaa ja hengissä säilynyttä osaa tarvittaessa harventaa (vahingoittuneen juuriston voimat saattavat riittää kasvun käynnistämiseen vähäisemmillä silmuilla). Mikäli paleltumisen tai muun vahingoittumisen kohteena on esimerkiksi rungollinen puu, niin kasvatustyön leikkauksineen voi joutua aloittamaan alusta alkaen uudelleen. Toipuminen vaurioista voi joskus viedä vuosiakin, mutta mitäpä kotipuutarhuri ei kasviensa eteen tekisi!

Palvelumme on täynnä tietoa niin pihan rakentamisesta kuin kasveista ja puutarhan hoidostakin. Jos et löydä jotain tietoa, esitä kysymys Kysy, vastaamme -palstalla, niin saat asiantuntijan vastauksen ongelmaasi.