Näin varmistat arkojen kasvien menestymisen talven yli

Arkaa kasvia valittaessa kannattaa tarkistaa lajin ja lajikkeen menestymisvyöhyke sekä taimen alkuperä. Suomessa lisätyt ja pitkään viljellyt kannat ovat usein varmoja valintoja paikallisiin oloihin. FinE®-merkki kertoo tutkitusta, Suomessa lisätystä taimesta. Omajuurisuudesta voi olla hyötyä esimerkiksi ruusuilla, sillä maanpäällisten versojen vaurioituessa kasvi voi uusiutua omasta juuristostaan.

Taimen koon sijaan olennaista on hyväkuntoinen juuristo, kasville sopiva kasvupaikka ja huolellinen istutuksen jälkeinen hoito. Erityisesti ensimmäisinä kasvukausina kastelusta ja tarvittaessa talvisuojauksesta huolehditaan kasvilajin mukaan.

Lue FinE-taimista

Pihan pienilmasto vaikuttaa merkittävästi arkojen kasvien menestymiseen. Tarkkaile tontin tuulisuutta, valoisuutta, hallanarkoja kohtia ja lumen kertymistä. Aralle kasville kannattaa valita suojaisa paikka, jossa kylmä ilma ei jää seisomaan. Rinnetontilla kylmä ilma valuu alaspäin, joten rinteen alaosa voi olla ylempää aluetta hallanarempi.

Monet kasvilajit hyötyvät kookkaampien kasvien tarjoamasta suojasta, joten ota suojakasvillisuus avuksi. Kookkaampi kasvillisuus voi suojata arkoja kasveja tuulelta ja voimakkaalta kevätauringolta. Esimerkiksi magnoliat, valesypressit, hemlokit ja jättituija hyötyvät suojakasvillisuudesta – etenkin nuoruusvuosiensa aikana.

Aikaisin keväällä kasvuun tai kukintaan lähtevien kasvien silmut voivat vaurioitua keväthalloissa. Suojaisa kasvupaikka vähentää riskiä. Ainavihantia kasveja ja muita kevätauringolle herkkiä kasveja voidaan tarvittaessa suojata varjostuskankaalla tai varjostavalla seinämällä.

Kasvupaikan valoisuuden tulee vastata kasvilajin tarpeita. Oikeassa kasvupaikassa kasvi pystyy kasvamaan ja valmistautumaan talveen normaalisti. Ryhmäistutus voi lisäksi suojata kasvualustaa kuivumiselta ja vähentää tuulen vaikutusta.

Lue lisää kasvien menestymisvyöhykkeistä ja paikan valinnasta

Monet arat kasvit hyötyvät ilmavasta ja hyvin vettä läpäisevästä kasvualustasta. Talvimärkyys voi heikentää juuriston kuntoa ja lisätä talvivaurioiden riskiä. Tiiviissä tai märässä maassa kasvupaikan kuivatus ja maan rakenteen parantaminen ovat erityisen tärkeitä. Kohopenkki voi auttaa kasveja, jotka eivät siedä seisovaa vettä.

VINKKI: Kohopenkistä kannattaa tehdä riittävän loiva ja leveä, jotta kasvualusta pysyy tasaisesti paikallaan eikä juuristo kuivu herkästi.

Talvenarka kasvi kannattaa yleensä istuttaa keväällä tai alkukesällä, jotta sillä on koko kasvukausi aikaa juurtua ennen ensimmäistä talvea.

Ryhmäruusut ja jalokärhöt poikkeavat monista muista taimista istutussyvyytensä suhteen. Vartetun ryhmäruusun jalonnuskohta istutetaan noin 15 cm maanpinnan alapuolelle. Jalokärhöt istutetaan tavallista syvempään lajille ja taimityypille annetun istutusohjeen mukaan. Useimmat muut astiataimet istutetaan lähelle entistä kasvusyvyyttään.

Kastele vasta istutettuja kasveja harvemmin mutta kerralla perusteellisesti niin, että vesi ulottuu koko juuristoalueelle. Toistuva pintakastelu kostuttaa lähinnä maan pintakerrosta eikä tue juuriston tasaista kehittymistä.

Lannoituksen tarve riippuu kasvupaikasta, kasvilajista ja maan ravinnetilasta. Liiallista typpilannoitusta loppukesällä vältetään, sillä voimakas myöhäinen kasvu voi heikentää kasvin valmistautumista talveen.

Jos syyslannoitukselle on tarvetta, se annetaan riittävän ajoissa kasvien ollessa vielä vihreitä, yleensä heinäkuun lopulla tai elokuussa. Syyslannoitteessa on vähän tai ei lainkaan typpeä ja sen käyttömäärässä noudatetaan tuotteen ohjetta.

Levitä katetta juurille

Arkojen kasvien juuristoa voidaan suojata talveksi esimerkiksi kuivilla lehdillä, havuilla tai talvisuojaukseen tarkoitetulla katteella. Suoja levitetään vasta maan pinnan jäädyttyä, jotta maa ei pysy turhaan lämpimänä ja kosteana suojan alla. Ryhmäruusut, jalokärhöt ja muut talvenarat kasvit voivat hyötyä tavallista paksummasta suojakerroksesta. Perennoille riittää yleensä noin 10 cm:n kerros, kun taas ryhmäruusuille ja alas lasketuille aroille köynnöksille voidaan käyttää noin 20 cm:n kerrosta talvisuojaukseen tarkoitettua katetta.

Keväällä kate voi viivästyttää kasvien kasvuunlähtöä ja siten suojata kasveja myös keväthalloilta. Samalla tosin maan sulamisen hidastuminen voi lisätä kasvien kuivumisriskiä. Joskus katteen poistaminen ja kastelu saattavat olla tarpeen, jotta kasvi pelastuu kuivumiselta.

Suojaa kasvusto

Vähälumisena talvena arat kasvit voivat tarvita suojaa pakkaselta ja kuivattavalta tuulelta. Havuista saa ilmavan suojan matalille kasveille, ja tarvittaessa voidaan käyttää talvisuojaukseen tarkoitettua pakkaspeitettä. Rentovartisia arkoja köynnöksiä voidaan lajista riippuen laskea maahan ja suojata havuilla tai talvisuojaukseen tarkoitetulla katteella.

Nuorten puiden rungot voivat puolestaan vaurioitua kevättalven voimakkaista lämpötilavaihteluista. Herkkiä runkoja voidaan tarvittaessa suojata hengittävällä materiaalilla niin, että ilma pääsee kiertämään.

Hyödynnä lumi

Lumi on tehokas luonnollinen talvisuoja. Matalien arkojen kasvien ympärille voi kasata kevyttä lunta, kun sitä on saatavilla. Painavaa tai jäistä lunta ei kuitenkaan kasata hentojen versojen päälle.

Ruukuissa kasvatettavien talvenarkojen kasvien talvetustapa valitaan kasvilajin mukaan. Osa tarvitsee viileän ja valoisan tilan, osa selviää viileässä vähäisemmässä valossa. Talvetuslämpötila ja kastelu kannattaa tarkistaa aina kasvilajikohtaisesti.

Lue lisää talvisuojauksesta

Ainavihreitä kasveja, kuten havuja ja alppiruusuja, uhkaa kevättalvella kuivuminen, jos aurinko lämmittää kasvustoa maan ollessa vielä jäässä. Kasvi haihduttaa vettä, mutta jäätynyt juuristo ei pysty korvaamaan menetystä.

Varjostussuojat pidetään paikoillaan, kunnes maa on sulanut ja kasvi pystyy jälleen ottamaan vettä. Talvisuojakatteiden poistaminen tehdään keväällä vähitellen kasvilajin ja sääolojen mukaan.

Lue lisää kevätsuojauksesta