• Etusivu
  • Kasvillisuus

Haaparousku

Rakentajan toimitus
Päivitetty 26.02.2024
Haaparousku

Haaparouskun heltat erottuvat hyvin.

Arvostettu sienikaunotar

Haaparouskua löytyy koko maasta; esiintymät harvenevat kuitenkin pohjoiseen mennessä. Heinäkuusta lokakuulle voi tämän kaunottaren bongata seka-, mänty- ja kuusimetsistä sekä nevoilta, joilla kasvaa joko koivuja tai kuusia.

Haaparouskuja löytyy kohtalaisen helposti, ilman suurempaa etsimistä. Esiintymät voivat olla joko yksittäisiä sieniä siellä täällä tai isompi rypäs. Haaparouskukin on kauppasieni ja näin ollen arvostettu sieni, joten se kannattaa napata metsästä mukaan, jo sellaisen löytää.

Haaparouskun lakki on kauniin tummanharmaanlila; vanhemmiten tummeneva. Lakissa erottuu selvästi pyöreät ringit, jotka ovat tummempia kuin lakin pohjaväri. Haaparouskun lakin koko on 10-15 cm; yleensä lähempänä kymmentä senttiä. Vanha rousku on tasoittunut väriltään ja lakin kuperuus sekä ringit ovat kadonneet. Sateen jäljiltä lakin pinta on niljakas. Haaparouskun lakin alla on selvästi erottuvat heltat. Kun heltta rikkoutuu, siitä vuotaa valkoista maitiasnestettä, joka muuttuu vihertävänharmaaksi. Sienen liha on valkeahko ja lakki on paksu.

Haaparouskun jalka on ontto, tukeva ja liukas. Heltat ja jalka ovat samanväriset. Sienen jalka on koko pituudeltaan yhtä paksu. Haaparousku sekoitetaan usein ohuempijalkaiseen ja lakkinsa väriltä hieman erilaiseen kalvashaaparouskuun, kuten näissäkin kuvissa voi huomata. Sinänsä se ei haittaa mitään, sillä molemmat sienet ovat syötäviä, kun ne on ryöpätty.

Rouskut ryöpätään aina ennen käyttöä, suolaamista ja pakastamista

Koko haaparousku on ryöppäyksen jälkeen syötävä. Sienikilon ryöppäämiseen (keittämiseen) tarvitaan 3 l vettä - ja niitä kiehutetaan 5-10 min. Jos rouskun syö heti, niin 5 minuutin kiehautus riittää. Kun sieni säilötään, keittoajan on oltava pidempi. Haaparouskun väri muuttuu ryöppäyksessä harmaanvihreähköksi.

Sienet voidaan säilöä suolaamalla, pakastamalla tai kuivaamalla. Haaparouskujen joukkoon voi tietenkin laittaa muita rouskuja, mikäli ei pelkästään haaparouskuja löydy säilömiseen asti.

<p data-block-key="wbuaz">Haaparousku on herkullinen ruokasieni.</p>
Haaparousku on herkullinen ruokasieni.

Haaparouskun valmistaminen

Jos sienet kuivattaa, niin niitä ei tarvitse ryöpätä ennen kuivausta, mutta ennen käyttöä kyllä. Kuivatuksessa sienet siistitään, viipaloidaan noin ½ cm:n paksuisiksi ja laitetaan kuivumaan tuoreina. Kun haaparouskut kuivaamisen jälkeen otetaan käyttöön, niitä liotetaan tunnin, parin ajan vedessä, jonka jälkeen ne vaihdetaan uuteen veteen ryöpättäväksi. Ryöppäyksen jälkeen sienet ovat syötäviä. Ennen pakastusta rouskut on ryöppäyksen jälkeen hyvä käyttää kuumalla ja rasvattomalla pannulla, jotta ylimääräiset nesteet häviävät sienistä.

Ryöppäyksen jälkeen haaparouskuista voi tehdä vaikka:

Syysillan sienisalaattia (neljälle)

- Noin ½ l valmiiksi ryöpättyjä rouskuja
- 1 salaatti- tai punasipuli
- persiljaa tai kirveliä, tuoretta sellaista, runsaasti
- ½ dl rypsi-, oliivi- tai auringonkukkaöljyä
- 1-2 rkl valko- tai punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- mustapippuria hieman jauhettuna tai rouhittuna
- 1-2 tl paprikajauhetta
- 1 tl suolaa

Hienonnetaan sipulit ja rouskut pieniksi. Silputaan persilja tai tilli saksilla ja sekoitetaan sipulin ja rouskujen joukkoon. Sekoitetaan pienessä tiiviskantisessa lasipurkissa kastike: kaadetaan purkkiin öljy ja etikka, lisätään sokeri, pippuri, paprikajauhe, suola ja persilja tai kirveli. Ravistetaan purkkia, kunnes kastike on tasaista. Kastike kaadetaan sienten ja sipulien päälle. Annetaan makujen vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoamista.

Tarjotaan pääruoan lisukkeena. Sopii hyvin myös kylmien tai lämpimien voileipien päällysteeksi.

Lue lisää sienistä:
Sienimetsästä suuria herkkuja
Herkuttele metsäsienillä (sienten käsittelystä)
Haperot

Kasvillisuus
sienet
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20078_5987.jpg
Mustatorvisieni
Sekametsissä piileskelevä sieniTätä helposti tunnistettavaa sientä löytyy yleisesti koko Suomesta, mutta pohjoisessa niitä on harvemmassa. Vaikka heinäkuussakin saattaa näitä sieniä löytää, niin etenkin elo-syyskuu on torvisienten aikaa. Toki löytöjä voi tehdä lokakuussakin. Yleensä, kun yhden on bongannut, muut löytyvät helposti. Tarkkuutta etsimisessä tarvitaan, sillä mustatorvisieni on sen verran taitava piiloutumaan.Sekametsät ovat varmimpia löytöpaikkoja. Metsän on kuitenkin oltava kostea ja rehevä. Sieni on paikkauskollinen, joten vuosi toisensa jälkeen voi hyvin suunnata askeleensa samoille apajille!
Punainen isohapero metsässä
Isohapero
EsiintyminenKaikkialla maassamme voi törmätä isohaperoon. Sieni viihtyy soisessa ja havupuisessa maastossa. Hapero kasvaa äkäiseen tahtiin. Senpä vuoksi siitä saadaan vuosittain runsas sato. Isohapero on maastossa yksinään, mutta voi kasvaa myös useamman sienen ryppäässä. Isohaperon ohi ei juuri voi kulkea, sillä on se verran huomiota herättävä väritys lakissaan. Isohaperolla ja tulipunahaperolla on molemmilla punaiset lakit. Isohaperolla lakki on kellertävän punainen ja tulipunahaperon lakki on sinertävänpunainen. Jos sienet sekoittaa toisiinsa, ei hätää, sillä kumpikaan ei ole myrkyllinen.
Kaksi valkoista herkkusientä aurinkoisessa metsässä
Herkkusieni
Herkkusienilajeja on Suomessa kaksi; kuusi- ja peltoherkkusieni.
Rousku sienimetsällä
Leppärousku
Vaikka nimestä voisi olettaa, leppärousku ei ole lepän seuralainen. Leppään viittaava nimi voisi tulla siitä, kun lepän sahattu pinta ja leppärouskun maitiasneste sekä jalan väri ovat samaa oranssia. Sieni on helppo tunnistaa oranssista väristä, mutta vaikea huomata, koska lakin pinta on vihertävä. Sienen maitiaisneste värjää sienen vioittuneet kohdat vihreiksi puolessa tunnissa. Kuivattu ja paleltunut sieni voi olla vihreä myös. Leppärouskua löytyy eniten Etelä- ja Keski-Suomessa, paikoitellen Pohjois-Suomesta.
202211_80204.jpg
Viikon kysymys: Mikä taimi mahtaa olla kyseessä?
Kesän alussa löysin pienen, vasta sirkkalehtivaiheen ohittaneen taimen kirkonkylän hautuumaan haudan kukkapenkistä. Tainta olen kasvattanut tomaattihuoneessa. Lehdet ovat pihlajan lehtien tapaiset, mutta hyvin ohuet. Taimi on harottunut. Runko vaikuttaa puumaiselta.
Härkäpapu
Härkäpavussa runsaasti prote
Härkäpapu (Vicia faba) on yksi vanhimmista viljelykasveista ja luultavasti maailman ensimmäinen viljelty palkokasvilaji. Se sisältää runsaasti valkuaisaineita eli proteiineja. Härkäpapua on Suomessa aiemmin käytetty lähinnä ihmisravintona toisin kuin eteläisemmissä maissa, joissa se on ollut myös tärkeä rehukasvi. Pitkän tauon jälkeen härkäpapua on jälleen alettu viljellä Suomessa. Härkäpapu onkin maukas ja hyvä kotimaisen kasviproteiinin lähde. Luomutilat tuottavat sitä jonkin verran rehuksi.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton