• Etusivu
  • Kasvillisuus

Haaparousku

Rakentajan toimitus
Päivitetty 26.02.2024
Haaparousku

Haaparouskun heltat erottuvat hyvin.

Arvostettu sienikaunotar

Haaparouskua löytyy koko maasta; esiintymät harvenevat kuitenkin pohjoiseen mennessä. Heinäkuusta lokakuulle voi tämän kaunottaren bongata seka-, mänty- ja kuusimetsistä sekä nevoilta, joilla kasvaa joko koivuja tai kuusia.

Haaparouskuja löytyy kohtalaisen helposti, ilman suurempaa etsimistä. Esiintymät voivat olla joko yksittäisiä sieniä siellä täällä tai isompi rypäs. Haaparouskukin on kauppasieni ja näin ollen arvostettu sieni, joten se kannattaa napata metsästä mukaan, jo sellaisen löytää.

Haaparouskun lakki on kauniin tummanharmaanlila; vanhemmiten tummeneva. Lakissa erottuu selvästi pyöreät ringit, jotka ovat tummempia kuin lakin pohjaväri. Haaparouskun lakin koko on 10-15 cm; yleensä lähempänä kymmentä senttiä. Vanha rousku on tasoittunut väriltään ja lakin kuperuus sekä ringit ovat kadonneet. Sateen jäljiltä lakin pinta on niljakas. Haaparouskun lakin alla on selvästi erottuvat heltat. Kun heltta rikkoutuu, siitä vuotaa valkoista maitiasnestettä, joka muuttuu vihertävänharmaaksi. Sienen liha on valkeahko ja lakki on paksu.

Haaparouskun jalka on ontto, tukeva ja liukas. Heltat ja jalka ovat samanväriset. Sienen jalka on koko pituudeltaan yhtä paksu. Haaparousku sekoitetaan usein ohuempijalkaiseen ja lakkinsa väriltä hieman erilaiseen kalvashaaparouskuun, kuten näissäkin kuvissa voi huomata. Sinänsä se ei haittaa mitään, sillä molemmat sienet ovat syötäviä, kun ne on ryöpätty.

Rouskut ryöpätään aina ennen käyttöä, suolaamista ja pakastamista

Koko haaparousku on ryöppäyksen jälkeen syötävä. Sienikilon ryöppäämiseen (keittämiseen) tarvitaan 3 l vettä - ja niitä kiehutetaan 5-10 min. Jos rouskun syö heti, niin 5 minuutin kiehautus riittää. Kun sieni säilötään, keittoajan on oltava pidempi. Haaparouskun väri muuttuu ryöppäyksessä harmaanvihreähköksi.

Sienet voidaan säilöä suolaamalla, pakastamalla tai kuivaamalla. Haaparouskujen joukkoon voi tietenkin laittaa muita rouskuja, mikäli ei pelkästään haaparouskuja löydy säilömiseen asti.

<p data-block-key="wbuaz">Haaparousku on herkullinen ruokasieni.</p>
Haaparousku on herkullinen ruokasieni.

Haaparouskun valmistaminen

Jos sienet kuivattaa, niin niitä ei tarvitse ryöpätä ennen kuivausta, mutta ennen käyttöä kyllä. Kuivatuksessa sienet siistitään, viipaloidaan noin ½ cm:n paksuisiksi ja laitetaan kuivumaan tuoreina. Kun haaparouskut kuivaamisen jälkeen otetaan käyttöön, niitä liotetaan tunnin, parin ajan vedessä, jonka jälkeen ne vaihdetaan uuteen veteen ryöpättäväksi. Ryöppäyksen jälkeen sienet ovat syötäviä. Ennen pakastusta rouskut on ryöppäyksen jälkeen hyvä käyttää kuumalla ja rasvattomalla pannulla, jotta ylimääräiset nesteet häviävät sienistä.

Ryöppäyksen jälkeen haaparouskuista voi tehdä vaikka:

Syysillan sienisalaattia (neljälle)

- Noin ½ l valmiiksi ryöpättyjä rouskuja
- 1 salaatti- tai punasipuli
- persiljaa tai kirveliä, tuoretta sellaista, runsaasti
- ½ dl rypsi-, oliivi- tai auringonkukkaöljyä
- 1-2 rkl valko- tai punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- mustapippuria hieman jauhettuna tai rouhittuna
- 1-2 tl paprikajauhetta
- 1 tl suolaa

Hienonnetaan sipulit ja rouskut pieniksi. Silputaan persilja tai tilli saksilla ja sekoitetaan sipulin ja rouskujen joukkoon. Sekoitetaan pienessä tiiviskantisessa lasipurkissa kastike: kaadetaan purkkiin öljy ja etikka, lisätään sokeri, pippuri, paprikajauhe, suola ja persilja tai kirveli. Ravistetaan purkkia, kunnes kastike on tasaista. Kastike kaadetaan sienten ja sipulien päälle. Annetaan makujen vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoamista.

Tarjotaan pääruoan lisukkeena. Sopii hyvin myös kylmien tai lämpimien voileipien päällysteeksi.

Lue lisää sienistä:
Sienimetsästä suuria herkkuja
Herkuttele metsäsienillä (sienten käsittelystä)
Haperot

Kasvillisuus
sienet
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202112_74213.jpg
Autiotilat pienruokatuotannon keitaiksi
Moni kaupunkilainen haaveilee omakotitalon puutarhasta tai siirtolapuutarhan palstasta, jotta voisi tuottaa omia puutarhatuotteita kuten salaatteja, juureksia, omenia, marjoja ja raparperia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tästä ihanteesta tulee todella kallis harrastus. Usein unohdettu vaihtoehto on autiotila valmiine puutarhoineen – ja villiruokamahdollisuuksineen kuten villivihannekset, sienet ja marjat. Näitä hylättyjä pikkutiloja pihapiireineen on Suomen maaseutu pullollaan.
20076_5367.jpg
Maistuvat perunat ja vihannekset nyt avomaalta
Varhaisimmat, maaliskuun loppupuoliskolla istutetut perunat saatiin touko-kesäkuun vaihteen juhlapöytiin. Kesäkuun puolivälissä uusien perunoiden ja kasvisesikoisten esiinmarssi vauhdittuu rivakkaan tahtiin, kun huhtikuussa maahan laitettua satoa korjataan. Oman maan kesäsato ansaitsee tulla huomatuksi. Kannattaa keskittyä erityisesti makuihin nyt, kun erityismakujen aika on.
20179_50277.jpg
Lampaankääpä
Helposti löydettävä ja tunnistettava sieniTämä sieni on helppo löytää metsästä, eikä tunnistamisessakaan liene vaikeutta. Kääpiin kuuluvat myös vuohen- ja typäskääpä.
20084_10478.jpg
Kasvikset ovat nyt Sydänmerkki-tuotteita
Kansallisten ja kansainvälisten suositusten mukaan kasviksia eli vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä tulisi syödä vähintään 400 - 500 grammaa päivässä. Kotimaiset Kasvikset ry on pukenut suosituksen muotoon Puoli kiloa päivässä. Näppituntumalla tämä määrä on kuusi kourallista. Lisäksi tulisi syödä muutama peruna. Keskimäärin suomalaiset syövät vain kolme ja puoli kourallista kasviksia päivässä. Yhteistä haastetta siis riittää saada kasvisten kulutus lisääntymään ja tällä tavalla samalla edistetyksi kansanterveyttä.– On todella merkittävä asia, että Suomen Sydänliitto on sisällyttänyt kasvikset Parempi valinta -sydänmerkin piiriin. Näin kuluttajat helpommin sisäistävät kasvisten olevan terveyttä edistäviä. Kasviksethan ovat suorastaan luonnon omia, funktionaalisia elintarvikkeita, Kotimaiset Kasvikset ry:n ravitsemusasiantuntija Päivi Jämsèn toteaa.Luontaisesti kasviksissa ei ole lisättyä suolaa, sokeria tai rasvaa. Sen sijaan kasvikset sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja puolustuskykyä lisääviä ravintotekijöitä suhteessa vähäiseen energiamääräänsä. Lisäksi kasviksista saa nykyihmiselle tärkeää kuitua. Kasvisten käytön lisääminen on erityisen merkittävää painonhallinnassa ja monien elintapasairauksien ennaltaehkäisemisessä.
20087_12161.jpg
Kasvikset kuuma ruokateema
Sadonkorjuun runsauden äärellä Euroopan kasvistuotannon etujärjestön Freshfelin tekemän tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä suomalaisten kasvisten kulutuksesta. Kuulumme kasvisten syöjinä häntäpään maihin. Vain Liettuassa, Virossa ja Luxemburgissa väestö käyttää vähemmän kasviksia kuin suomalaiset. Meillä kasvisten kulutusluku on vain puolet kaikkien EU-maiden keskiarvosta.Vähäinen kasvisten käyttö on yksi oleellisimmista syistä kansanterveydellisiin ongelmiin Suomessa. Niin maailman terveysjärjestö WHO kuin Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukuntakin suosittavat käyttämään kasviksia päivittäin vähintään 400 g. Kotimaiset Kasvikset ry on kiteyttänyt viestin helposti muistettavaan muotoon Puoli kiloa päivässä. Jäämme selvästi alle vähimmäissuositusten, jotka saisivat mielellään ylittyäkin.
20228_79456.jpg
Komea lumipalloheisi on koiranheiden lajike; tiesitkö?
Koiranheisi (Viburnum opulus), kansanomaisesti myös koiranheisipuu, on puuvartinen pensas, joka kuuluu tesmayrttikasvien heimoon ja heisien sukuun. Mutta moniko tietää, että koristekasvina viljelty lumipallopensas eli lumipalloheisi on sen lajike?

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton