Myrkylliset sienet

Pääsääntöhän on, että poimitaan vain ne sienet, jotka tunnetaan.
Yhdellä poikkeuksella; myrkkysieniä ei poimita, vaan jätetään ne metsään.

Suippumyrkkyseitikkiä taasen löytyy pääsääntöisesti Etelä-Suomesta. Pulkkosientä tapaa puistoissa, hakkuualueilla, kotipihassa ja metsässä tietenkin. Korvasienistä onkin ollut aiemmin juttua.

Tunnistaminen

Punainen kärpässieni on helpoin tunnistaa. Se erottuu metsästä kauniilla punaisella valkotäpläisellä lakilla. valkokärpässieni on puhtaan valkoinen kauttaaltaan. Se sekoitetaan helposti herkkusieneen, joten jos ei ole varma, sieni kannattaa jättää metsään. Jos kuitenkin valkoisen kärpässienen kanssa valmistusvaiheeseen asti ehtii, sienen heltat ja itiöt pysyvät valkoisina eivätkä tummu. Viimeistään silloin on syytä heittää sieni pikaisesti kompostiin. Kavalakärpässieni on oliivinvärinen lakiltaan. Lakissa saattaa olla valkoista täplää. Kaikki kärpässienet tunnistaa sienen jalassa olevasta tupista. Se jää useimmiten maan sisään, mutta on varma tunnistustapa.
Suippumyrkkyseitikin lakissa on keskellä terävä huippu. Ensin lakki muistuttaa kelloa, vanhemmiten siitä tulee laakea. Sienen väri on oranssinruskea ja se tuoksuu retiisille tai raa`alle perunalle. Lieneekö seitikki viittaus seittiin, joka peittää sienen nuoria helttoja? Suippumyrkkyseitikin jalka on pitkähkö, tyvi saattaa olla muuta jalkaa paksumpi.
Pulkkosieni on ruskea (sävy vaihtelee) ja väri tummenee, kun sientä koskee. Se muistuttaa hyvin paljon mustarouskua. Nuorena lakki kiertyy reunoilta sisäänpäin ja muodoltaan pyöreä, vanhana suppilo ylöspäin. Laakean lakin keskellä on lievähkö kohouma. Lakin heltat ovat eripituiset ja vaaleanruskeat. Jalan pinta on härmemäinen ja suippeneva tyven suuntaan.